Kuplia uudenvuodenaatolle

Satuin eilen lueskelemaan toista kahdesta iltapäivälehdestä ja osuipa silmiini taas yksi kuohuviinivertailu. Vertailussa oli kattava otanta Alkon parhaiten myyviä, laadullisesti keskinkertaisia kuohuviinejä sekä kaksi samppanjaa. Testin suuria häviäjiä oli suihkuseurapiirien suosikki keltainen leski, joka voitti testin heikolla 88 pisteen yhteistuloksella ja erittäin pienellä marginaalilla muihin skumppiin.

Koska WordPress-tilastot osoittavat huomattavan monen päätyneen blogiin tällä viikolla kuohuvien perässä, ajattelin kantaa korteni kekoon ja listata muutamat ehdotukset. En ole erityisesti edullisten kuplien ystävä, mutta toisaalta arvokkaammat samppikset menevät kokemuksen mukaan helposti hukkaan uudenvuoden kemuissa. On siis aika tehdä kompromisseja.

Mikäli Cavaa tekee mieli, tarjoaa Faustino mielestäni hyvin samanlaisen kokemuksen kuin kympin pintaan hinnoitellut vaihtoehdot. Tasapainoinen, hedelmävetoinen skumppa, joka ei pyri olemaan mitään hienompaa.

Jos budjetti on tiukilla, mutta halajaa ”samppanjamaista” skumppaa, ei Lindauer ole huono vaihtoehto. Hillitympi, mutta tyylikkäämpi esitys kuin suurin osa Espanjan tai Italian skumpista samassa hintaluokassa. Pinot noir tuo miellyttäviä tummempia sävyjä makuun.

Yksi miellyttävimpiä Cavoja, mitä olen tullut maistaneeksi. Alhaisesta sokerista riippumatta helposti lähestyttävä ja nautittava sellaisenaan, mutta erittäin hyvä vaihtoehto myös pienelle purtavalle.

Ei yhtä päräyttävä kuin pari vuotta takaperin Alkossa myynnissä ollut rosé-versio, mutta hintaansa nähden erittäin – jep – samppanjamainen kuohuviini. Runsas ja paahteinen, mutta rakenne kaipaisi lisää jämäkkyyttä painiakseen isojen poikien kanssa. Tyylikäs skumppa silti.

Jos edellisestä puuttui rakennetta, tällä samppanjalla ei todennäköisesti ole sitä ongelmaa. Myönnettäköön, en ole maistanut hiljattain myyntiin tullutta 735-numeroitua erää. Aiemmat julkaisut ovat kuitenkin olleet sen verran kovia, että Jacquesson on vakiintunut suosikikseni vakiosamppanjoista. Vivahde-eroja on erien välillä, mutta tyylillisesti Jacquessonin perussamppanja on yleensä erittäin kuiva, runsas, kypsän hedelmäinen, paahtoleipämäinen ja jopa kermainen rakenteeltaan, olematta kuitenkaan yksipuolinen tai raskas. Yksi parhaista NV-samppanjoista, vaikka eri versioissa onkin eroja.