Pulloja kuluneilta kuukausilta

2011 Gróf Buttler Egri Kékfrankos Szarkas

2011 Gróf Buttler Egri Kékfrankos Szarkas

Kuten aina ennenkin, on kesän ja loppukevään aikana tullut nautittua lukuisia viinejä, jotka eivät syystä tai toisesta ole päätyneet blogiin. Osa laatunsa takia, osa siksi, ettei sosiaalinen tilaisuus ole rohkaissut tekemään muistiinpanoja. Lähes jokaisesta hetkestä jää kuitenkin jotain mieleen, jotta viinistä voi mainita sanasen osana isompaa koostehenkistä postausta. Here! We! Go!

Syvä, tumman sinipunainen viini omaa intensiivisen verta muistuttavan tuoksun, joka tarjoaa tummaa metsämarjaa sekä lihaisia ja lievästi vegetaalisia aromeja. Maku ei ole ylettömän konsentroitunut, mutta pureskeltavan tiivistä tummaa hedelmää löytyy reippaasti ja tanniinit tarraavat miellyttävän vahvasti. Synkkyydestään huolimatta viini on freesi ja ryhdikäs ja sitä juo hymyssä suin pihvin kyytipoikana. Blaufränkischin sanotaan usein muistuttavan Syrah’ta ja tämä viini viekin ajatukset Pohjois-Rhôneen vadelmaisilla, kirsikkaisilla, pippurisilla ja mineraalisilla mauillaan. Todella tyylikäs unkarilainen punkku, jossa ei tippaakaan maistu yliyrittäminen.

2010 Domaine de la Pépière Muscadet de Sèvre-et-Maine Chateau Thébaud Clos des Morines

2010 Domaine de la Pépière Muscadet de Sèvre-et-Maine Chateau Thébaud Clos des Morines

Hiivan, mineraalien ja greipin väritteinen tuoksu omaa yrttisiä ja laktisia viboja. Lajissaan hyvinkin runsas ja täyteläinen viini sisältää voimakkaat, mutta hiukan piilosilla olevat hapot sekä lievän pirskahtelevuuden. Alkoholi (12 %) tuntuu lievänä lämpönä, joka on etenkin tässä viinityylissä itselleni pitkä miinus. Makumaailma on miellyttävän neutraali, koputellen vegetaalisuuden porteilla. Intensiivisellä viinillä on melko tuntuva, viipyilevä presenssi; lasi ei tyhjene läheskään samaa tahtia kuin Les Gras Moutonsin tai Clos des Briordsin kohdalla. Paritus paistetun lohen kanssa on hyvä, mutta tavallista kypsempi Brillat-Savarin tappaa viinin täysin. Juotavuus ei ole sitä tasoa, mitä laatutuottajan Muscadet’lta toivoisi.

2012 Daniel Bouland Côte de Brouilly Cuvée Mélanie

2012 Daniel Bouland Côte de Brouilly Cuvée Mélanie

Daniel Boulandin 2012 Chiroubles oli viime vuoden keväällä haastava ja melko niukasti palkitseva tapa tutustua sekä tuottajaan että vuosikertaan. Sen vuoksi päätin korkata tuottajan toisen kaapissani maanneen viinin hetkellä, jossa viini ei olisi millään tapaa pääroolissa. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä hieman lisää ikää kerännyt viini palveli varsin asiallisesti juhannuspöydässä.

Tuoksu on hieman reduktiivinen, mutta muutoin puhdas ja raikas, kera houkuttelevan, kirpeähkön punaisen hedelmän ja lievän kukkaisuuden. Hapokas maku on odotetusti kevyt, mutta huomattavasti Chiroubles’ta kiltimpi. Helpon juotavuuden ja ruokaystävällisyyden takia homma pelittää niin makkaran, erinäisten kalojen kuin salaatinkin kanssa. Viiniin ei kiinnitä juuri huomiota, mutta lasit tyhjenevät tasaista tahtia, joten kokonaisuutena homma on menestys. Jatkossa pyrin kyllä Beaujolais’n kohdalla välttämään tätä vuosikertaa, vaikka otantani ei järisyttävän suuri olekaan.

2011 Domaine de Bablut Anjou-Villages Brissac

2011 Domaine de Bablut Anjou-Villages Brissac

Tämä 70 % Cabernet Franc-30 % Cabernet Sauvignon -blendi tuli hankittua puhtaasti heräteostoksena. Aion jatkossa tehdä vähemmän heräteostoksia.

Pitkän ilmaamisenkin jäljiltä niukka tuoksu tarjoaa tylysti dominoivaa kirkasta mustaherukkaa, joka jättää jonkin verran tilaa kosteiden lehtien, kivien ja raudan aromeille. Maku on askeettisen kuiva ja tarraavan tanniininen; korkea hapokkuus elävöittää meininkiä jossain määrin. Makumaailma on puuduttavan yksiulotteinen: lehtimäinen, mustaherukkainen hedelmä on kaikki, mitä intensiiviselläkään purskuttelulla tästä saa irti. Tiettyä mehukkuutta on mitä tylsimmällä tapaa lajikeuskollisessa viinissä, mutta tanniinien tiukka puristus vie jälkimausta viimeisetkin hedelmän rippeet.

20150711_205151Onni onnettomuudessa kehnon punkun ohella pöydästä löytyi kaikkien aikojen ensimmäinen kypsentämäni flank steak. Kohtuuhinnalla K-kaupan tiskiltä irronnut pala osoittautui reippaasti punertavaksi jätettynä erittäin mehukkaaksi ja todella hyväksi vastineeksi rahalle. Tätä lisää, mutta paremman viinin kanssa!

2013 Gróf Buttler Egri Csillag

2013 Gróf Buttler Egri Csillag

Tiedetään, tiedetään. Taas yksi Muskat Ottonelin, Pinot Blancin, Királyleánykan, Leánykan ja Szürkebarátin sekoitus. Tätä maistettiin jo Budapestissa Kogart-ravintolassa, joten sikaa en ollut ostanut säkissä. Vaikuttavalla Andrássy-kadulla sijaitsevaa ravintolaa voi muuten hyvillä mielin suositella lounaspaikaksi.

Tuoksu on erittäin alleviivatusti kukkainen ja eksoottinen, sekoittaen tyylikkäästi seljankukan, hunajamelonin ja litsiluumun aromeita. Keskitäyteläinen maku on raikas, yhdistellen tuoksun aromeita selkeään päärynäisyyteen. Kokonaisuus muistuttaa paljolti keskivertoa selkeästi hapokkaampaa kuivaa Muscatia. Lievä lämpö hedelmässä ei rajoita lainkaan helposti lähestyttävän viinin dokabiliteettia tai toimivuutta grillatun broilerin ja wokkivihannesten kanssa. Erittäin alhainen hinta huomioiden valittamisen varaa ei yksinkertaisesti ole, vaikkei kyseessä olekaan mikään tajunnanräjäyttäjä.

2008 Weingut Günther Steinmetz Brauneberger Juffer Riesling Auslese *

2008 Weingut Günther Steinmetz Brauneberger Juffer Riesling Auslese *

Vuoden 2008 makeammat moselilaiset ovat poikkeuksetta hurmanneet tähän asti, mutta tämä kehutun tuottajan yksitähtinen sekä jätti toivomisen varaa, että herätti kysymyksiä. En lainkaan tykkää spekuloida viinin olevan ”vain huonossa vaiheessa elinkaartaan”, mielummin otan sen sellaisena kuin se on, mutta myönnettäköön, että aika saattoi olla väärä tämän viinin korkkaamiselle. Ainakin, mikäli uskoo Mosel Fine Winesin kuvaukseen alueen viinien juomisikkunoista. Tai sitten se ei vain ole kovin hyvä Auslese.

Kirpeä, melko kukkainen tuoksu paljastaa alueellisen alkuperän välittömästi. Sekoituksesta löytyy persikkaa, päärynää ja mehiläisvahaa sekä hiukan botrytistä. Syötävän herkullisista aromeistaan huolimatta tuoksusta jää puuttumaan se jokin. Kenties maaperän leima on kateissa?

Maku on erittäin konsentroitunut ja tiivis. Ei varsinaisesti raskas, muttei myöskään lähelläkään alueen parhaiden viinien lasermaisuutta/teräksisyyttä. Hapot tuntuvat olevan olemassa, mutta piilossa jossain syvällä konsentraation alla. Jalohomeesta vapaata, ”puhtaan” makeaa hedelmää on tarjolla massiivisin mitoin, mutta tarvittavaa rakennetta tai energisyyttä ei ole, jotta kokonaisuus olisi balanssissa. Fokus on pahemman kerran hakusessa ja voi vain arvailla, josko lisäkypsytys toisi harmoniaa viinille.

Laherte Frères Champagne Les Grappes Dorées Brut Blanc de Blancs

Laherte Frères Champagne Les Grappes Dorées Brut Blanc de Blancs

Parin viikon takaisen ”sinihomeisen” blanc de blancsin jälkeen korkkasin hyvillä mielin toisen saman lajityypin edustajan samalta tuottajalta. 2013 lokakuussa korkinvaihdon kokenut viini sisältää 70 % yhtä vuosikertaa (2010?) ja loput reserviviinejä. Teräksessä käynyt viini on kokenut osittaisen malolaktisen käymisen ja siihen on lisätty sokeria ”7-9 g/l”. Ruotsalaisen samppanjabloggaajan suosituksesta korkkasin pullon pari tuntia ennen illallista, joskin olen hieman skeptinen sen suhteen, miten suuri vaikutus tällä hengittelyllä on voinut olla pullon ollessa lähes täysi.

Viiniä tuoksutellessa valtaa sieraimet ensimmäisenä mitä selkein meri-ilman tuulahdus. Seuraavaksi aromeista erottuvat hienoinen hiivaisuus, freesi vihreä omena ja lievä paahtoleipä sekä viimeisenä savuisuus, joka tuntuu voimistuvan aterian aikana kaikista selkeiten. Aromeja leimaa tietynlainen puhtauden tunne, joskin kaikista selkeäpiirteisin tuoksu tämä ei ole. Teknologiavertauksena värit ovat kauniit ja kirkkaat, mutta tarkkuus on SD:tä HD:n sijaan.

Lempeä, kermainen kuohu paljastaa altaan viinimäisen ja rapsakan suutuntuman. Makumaailma on erittäin primäärinen, mutta puhdas: vihreää omenaa, mineraaleja ja kalkkikiveä. Hapokkuus hyökkää herkullisen terävänä, mutta jännite ei kanna loppuun saakka. Paperilla kohtuullinen sokerinlisäys tuntuu maussa lievänä, mutta erittäin epätoivottuna makeutena, joka tässä genressä rokottaa pisteitä erityisen paljon. Viini kärsii hienoisesta pehmeydestä ja jonkinasteisesta fokuksen ja leikkaavuuden puutteesta, joskin sen vahvuudet ovat samalla kiistattomat. En tiedä olisiko pelkkä matalampi sokerin määrä johtanut autuuteen, mutta tällaisenään Les Grappes Dorées (kultaiset rypäletertut) ei pärjää kilpailussa saman hintaluokan muita nimekkäitä Côte des Blancs -edustajia vastaan.

Budapestin raflafiilistelyä

20150421_155139Lyhyt lomamme Budapestissa sisälsi pääosin varsin hyviä ruokailuhetkiä. Oikeastaan ainoa selkeästi negatiivisempi tapaus oli melko rustiikkinen perinneravintola, jonka hehkutusta Tripadvisorissa on jälkikäteen todella vaikea ymmärtää. Kenties jos toivoo illalliseltaan bulkkiviinejä, äärimmilleen viedyn arkista apetta ja mustalaismusiikkia, voi moisesta kokemuksesta joku olla innoissaan.

Budapestin ravintolatarjonta on kuuleman mukaan ottanut roimia askeleita kuluneena vuosikymmenenä ja laaturavintolatarjonta tuntuu jakautuvan vanhan ajan unkarilaisiin hienostoravintoloihin ja selkeästi modernimpiin, kansainvälisiin fine dining -paikkoihin. Ranskalaisen keittiön vaikutteet näkyvät kaikkialla, mutta missäpä nyt ei näkyisi.

615fb-fotoEnsimmäisenä päivänä nautimme lounasta ranskalaishenkisessä Cyranossa (lainakuva). Paikka tarjoaa pelottavan pitkän listan eri annoksia, mutta toisin kuin Gordon Ramsayn ohjelman ravintoloissa, ei tämä heijastu negatiivisesti ruuan laatuun. Myös palvelu oli aktiivista ja ystävällistä.

20150419_124950 20150419_125006Annokset ovat värikkäitä, raikkaita ja monipuolisen herkullisia, toisin sanoen hyvin kaukana ainakin unkarilaisen perinneruuan stereotyypistä. Raaka-aineet vaikuttavat hyvin tuoreilta ja laadukkailta. Koska kyseessä oli vasta ensimmäinen ruokailu ja emme olleet ns. päässeet vauhtiin, nautimme annoksien kanssa vain lasilliset tarjoilijan suosittelemaa Etyek (alue, tuottaja ehkä Nyakas?) Sauvignon blancia. Lajikkeen tyyppiaromeja oli esillä melko vähän, hedelmä oli kovin hillittyä, ja hapokkuuskin oli täyteläisellä viinillä yllättävän matala, mutta silti eksoottinen versiointi toimi hyvin niin itsessään kuin ruuankin kanssa. Kivaa mineraalisuutta kera runsaan suutuntuman.

20150419_132619 20150419_132635Jos pääruuat tulivat syödyksi hyvillä mielin, veivät jälkiruuat lounaan ihan uusiin sfääreihin. Ranskalaiset klassikot olivat nimittäin mestarillisesti väkerrettyjä, souffléen sisustan ollessa täydellisen valuvaa ja mille-feuille vain kaikin puolin mitä elegantein ja tasapainoisin. Tässä paikassa ei kannata skipata jälkkäriä, vaikka vyö jo kiristäisikin pääruuan jälkeen!

20150420_150240Seuraavan päivän lounaspaikalla oli kaksoismerkitys. Klassz on osa maineikasta Bortársaság-viinikauppaketjua (eng. The Wine Society) ja toimittaa sekä ravintolan, että pienen viinikaupan virkaa. Myönnettäköön kokemuksemme perusteella, että tänne ei kenties kannata mennä loistavan palvelun vuoksi, mutta viinien takia kylläkin.

20150420_140257Alkuruokaa ei tarvinnut kauaa miettiä: grillattua foie gras’ta karamellisoidun sipulin kera. Unkarilainen foie gras lienee tuotannon eettisyyden osalta ranskalaistakin huonommassa maineessa, mutta maun osalta ei voi kenelläkään olla valittamista.

2013 Gizella Pince Tokaji Hárslevelü Bárat

2013 Gizella Pince Tokaji Hárslevelü Bárat

Olisin odottanut tarjoilijan suosittelevan kyytipojaksi makeampaa Tokajia, mutta sen sijaan hän tarjosi tätä puolimakeahkoa Hárslevelüa, joka osoittautuikin timanttiseksi kumppaniksi hedonistiselle annokselle. Niin hyvän vaikutuksen tasapainoinen, hyvähappoinen viini teki, että oli pakko napata pullo mukaan varsin kohtuulliseen 12 euron hintaan. Vilkuilin tovin myös tuottajan hinnakkaampia viinejä, mutta alkoholin pompatessa 15 prosentiin jo ensimmäisen pykälän kohdalla päätin pitäytyä tässä ainokaisessa.

20150420_141314Pääruuaksi valittu chicken supreme ei jättänyt juurikaan kerrottavaa jälkipolville, mutta toimipa kuitenkin pätevänä kumppanina viineille.

20150420_141511

2012 Heimann Szekszárd Birtokbor

Suositeltu punaviini oli valitettavasti tylsähkö, melko anonyymi Cabernet Franc-Merlot-Kékfrankos-Syrah-blendi. Ilmiö, joka ei käsittääkseni ole järin harvinainen Unkarissa.

2013 István Szepsy Furmint Tokaji

2013 István Szepsy Furmint Tokaji

Avokin valkkari sentään oli jo ihan eri luokkaa niin maistuvuudeltaan kuin kiinnostavuudeltaankin. István Szepsy on Unkarin guruimpia nimiä ja tuottanee maan kalleimpiin lukeutuvia viinejä. Tämä tuottajan entry level -Furmint (vähittäismyyntihinta lajikkeen standardeilla kova 19 €) yhdisteli tyylikkäästi voimaa, kypsää hedelmää, lievää mantelisuutta ja mineraalisuutta. Vaikuttava, hyvin mielenkiintoinen viini, jonka 14 % -alkoholi on hyvin hallinnassa.

2008 Grof Degenfeld Tokaji Aszú 6 Puttonyos

2008 Grof Degenfeld Tokaji Aszú 6 Puttonyos

Jälkkäriksi tyydyimme nauttimaan tätä uljaan hunajaista herkkua, joka kantoi enemmän kuin kunnialla runsaan konsentraationsa. Saksalaisten makeiden ystävänä koen rakastumisen Tokajin Aszú-viineihin hyvin helpoksi, kiitos vaikkapa Sauternes’ia selkeästi matalamman alkoholin ja voimakkaiden happojen.

20150421_165649Väliaika, suuta raapivaa samppanjaa kaikille! Innio-viinibaari osoittautui oivalliseksi paikaksi istahtaa ja nauttia Larmandier-Bernier’n Terre de Vertusta. Laseittain olisi ollut tarjolla vaikka millä mitalla eurooppalaisia herkkuja, mutta jostain syystä lasillinen vaikkapa Gajan Baroloa ei kuulostanut kuumana päivänä aivan yhtä hyvältä kuin dimangisen tuottajan kylä-blanc de blancs. Viini tarjoiltiin todella leveistä, tilavista laseista, mikä pyöristi hapokkuutta kivasti, jos nyt sitten samalla edisti kuplien katoamistakin jossain määrin. Todella tyylikäs, kompleksinen samppis; rutikuiva, huiman kalkkikivinen ja ah niin siemailtava.

20150421_195227MÁK oli etukäteen se paikka, jolle oli ladattu kaikkein kovimmat odotukset. Nyt ollaan kentän moderneimmalla laidalla ja meininki muistuttaa paljon Stadin parhaimpia ei-jäykisteleviä paikkoja.

Tarjolla oli kaksi kuuden lajin menua, joista molemmille oli saatavilla 100 % unkarilaiset viinipaketit. Nettisivuilla on luettavissa myös à la carte -lista, mutta valitsimme erittäin mielellämme maistelumenuhenkisen ratkaisun. Laaja viinilista sisältää paljon myös Unkarin ulkopuolelta tulevia viinejä, erityisesti erinäisiä ikoniviinejä, mutta päätös pysyä unkarilaisen tarjonnan parissa oli helppo.

20150421_18174920150421_182741Alkuruuaksi tarjottava kukko-consommé sisälsi tarkemmin avattuna kukon kivestä ja jonkinmoista minijuuresta. Ajatuksen tasolla eksoottinen annos oli kuitenkin vain erittäin tavanomaisella tavalla hyvänmakuinen, pääraaka-aineen tuodessa lähinnä mieleen siskonmakkaran.

2013 Demetervin Tokaji Furmint

2013 Demetervin Tokaji Furmint

Keiton kyytipoika toimi taasen kuiva Furmint. Tyyli erosi aiemmasta: tämä muistutti konsentraatiollaan, kypsällä hedelmällään ja huomattavalla powerillaan Chapoutier’n valkoista Hermitagea, Chante-Alouettea. Korkea alkoholi toimi sherrymäiseen tapaan erittäin hyvin kuuman keiton kanssa.

20150421_183929En edes koita muistaa tämän annoksen sisältöä pääraaka-ainetta eli kampasimpukkaa lukuunottamatta. Hyvin raikas ja puhtaan makuinen se oli, löytäen täydellisen partnerin…

2012 Kertész Családi Pincészet Etyeki Zöld Veltelini

2012 Kertész Családi Pincészet Etyeki Zöld Veltelini

…Zöld Veltelinistä, eli unkarilaisesta Grüner Veltlineristä! Englanninkielisessä viinitekstissä monesti mainitaan tuottajan kevyestä kosketuksesta viinissä ja tämän viinin jos jonkin kohdalla tuota ilmaisua voi todellakin käyttää. Todella herkkä aromeiltaan ja tekstuuriltaan, kaikin puolin ”läpinäkyvän” oloinen viini. Hyvät hapot, superfreesi, loistava kumppani kevyelle kampasimpukka-annokselle.

20150421_185023Sitten tuli eteen jotain hiukan yllättävämpää, eli veripalttua varsin oudon, kurkun ja vesimelonin kombinaatiota muistuttavan kasviksen kera.

2012 Gallay Pince Bistronauta Zweigelt

2012 Gallay Pince Bistronauta Zweigelt

Viinirintamalla jatkettiin edellisen hengessä, nyt niin ikään Itävallasta tutun punaisen Zweigeltin muodossa. Kepeähkö, vegetaalisia ja hieman tallimaisiakin piirteitä omaava viini pariutui hyvin veripaltun kanssa, jos ei ehkä ollut se kaikkein nautinnollisin viini sellaisenaan. Kaikkien korkea-alkoholisten, ranskalaisista lajikkeista tuotettujen geneeristen unkarilaisten punkkujen keskellä hapokas Bistronauta (bistronautti) on kyllä varsin raikas tuulahdus.

20150421_190037Ensimmäisenä pääruokana tarjoiltiin täydellisesti paistettua ja maustettua ahventa. Annos toi yllättävän paljon mieleen aiemmin Sinnessa koetun kala-appeen, joten se oli loistava kumppani…

2013 Gróf Buttler Chardonnay

2013 Gróf Buttler Chardonnay

…jo aiemmin noteeratulle, lievästi tammiselle Chardonnaylle.

20150421_192002Toisena pääruokana oli tarjolla syy sille, miksi niin päättäväisinä tämän menuvaihtoehdon valitsimme, eli ankanrintaa. Mustaherukkasoossi komppani hienosti ihanan rasvaista, majesteettisen mehukasta lihaa. Note to self: tilaa kesälomalla Ranskassa aina ankanrintaa pääruuaksi.

2011 Rácz Miklós Tamás Pinot Noir

2011 Rácz Miklós Tamás Pinot Noir

Illan ainoa huti tuli pääruuan viinin osalta, jota tarjoilijamme kertoi sanotun ”Bordeaux’n makuiseksi Pinot’ksi”, todeten olevan tosin itse hieman eri mieltä. Oma tuomioni oli, että viini maistui aivan liian bodatulta ja tammiselta, jääden valovuosien päähän omasta Pinot Noir’n ihanteestani. Toimivuus pääruuan kanssa ei välttämättä ollut täysin surkea, mutta varmasti parempaakin olisi ollut löydettävissä maan laajasta tarjonnasta. Pääruoka oli kuitenkin itsessään niin tajuttoman hyvä, että sitä söi ilokseen pelkän vedenkin kera. 20150421_20013120150421_195535

Jälkiruoka sisälsi aprikoosia parissa muodossa, eli tuorejuustotortussa ja sorbetin ja jäätelön välimuodossa. Molemmat olivat hurjan herkullisia sekä mukavan freesejä. Edes tämän kuudennen ruokalajin kohdalla ei ähky koittanut, vaikka annoskoot olivat olleet varsin passeleita niukahkoa alkukeittoa lukuunottamatta.

20150421_194527

2011 Orosz Gábor Sárgamuskotály

Jälkiruuan viiniparitus on monesti maistelumenujen kompastuskivi, mutta nyt tarjolla ollut makeat Muscat toimi täydellisesti jälkkärin aprikoosisten ja kermaisten makujen kanssa. Tuttuun tapaan melkoisen makea viini oli aivan käsittämättömän raikas ja hyvähappoinen, varsinainen elämän nektari. Koitin tämänkin viinin saatavuutta kiivaasti tarjoilijalta tiedustella, mutta ravintola oli pullonsa hankkinut suoraan tuottajalta, eikä ainakaan Budapestista löytynyt jälleenmyyjää.

Palvelu MÁK:ssa oli uskomattoman ystävällistä, ammattitaitoista ja huomaavaista. Sekä annokset että viinit esiteltiin huolellisesti, muttei pitkäpiimäisesti, ja (erityisesti viineihin liittyviin) kysymyksiimme vastattiin apteekkarin asiantuntevuudella. Kaikki viinit taidettiin tarjoilla erilaisista laseista, mikä oli erittäin iloinen yksityiskohta. Loppulasku oli kahdelta hengeltä 150 euron luokkaa sisältäen palvelumaksun, joka on luonnollisesti todella halpa hinta näin kokemusrikkaasta ja kokonaisvaltaisen laadukkaasta illallisesta. Passelin kokoisen ravintolan tunnelma oli näin tiistai-iltana erittäin viihtyisä. Jos Budapestiin matkaava haluaa syödä yhden erittäin hyvän illallisen, on MÁK varmasti parhaimpia vaihtoehtoja.

20150422_183500Melko prameaan tyyliin sisustettu Aszú vaikuttaa lupaavalta ruoka- ja viinitarjontansa osalta, mutta homma lässähtää onnettoman palvelun vuoksi. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja skarppi, mutta iäkkäämpää herrasmiestä lukuunottamatta salihenkilökunta tuntui koostuvan erittäin nuorista ravintolakoululaisista

20150422_203553Em. seniorin ottaessa tilaukset vastaan saimme hyvin vastauksia kysymyksiimme annoksista ja viineistä, mutta siitä eteenpäin olimme puhtaasti arvauksien varassa. Paljon kertoo, että tyhjiä lautasia pois haettaessa ei tyytyväisyyttämme annoksiin tiedusteltu kertaakaan. Melko S-ketjumainen oli myös tapa tuoda viinilasit pöytään keittiössä kaadettuina. Pääruokien osalta saimme myös useamman minuutin odotella niille tilattuja viinejä, mikä on omiaan viemään viimeistäänkin fiiliksen lattiaan. Aszún hintataso on matalahko, mikä pistää väkisinkin miettimään, että nyt kyllä säästetään väärässä paikassa.

20150422_20154220150422_201621Aszún ruoka- ja juomatarjontaa liiemmin muistelematta en missään nimessä halua kuitenkaan jättää mainitsematta illallisemme viimeistä osuutta. Tokaji Eszencia on makean jalon juoman harvinaisin ja kallein muoto. Se on myös ymmärtääkseni maailman makein ”viinityyli”, joskin alkoholin jäädessä muutamiin prosentteihin voidaan jo puhua aika venytetystä käsitteestä. Lusikka tarjoiluannoksena kertoo paljon tästä viinistä, jonka sokeri liitelee parhaimmillaan jopa 900 grammassa litraa kohden.

Odotin maistavani jotain koostumukseltaan hunajaa muistuttavaa, mutta kiitos taivaita hipovan hapokkuuden yllätyin melkoisesti. Supermakea nektari meni käsittämättömän helposti kurkusta alas, kunnes yhtäkkiä useiden sekuntien jälkeen ilmeni hampaissa lähes vihlontaa muistuttava efekti, joka tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Makumaailman puolesta oltiin totisesti Tokajin ytimessä, mutta fyysisenä kokemuksena Oremuksen Tokaji Eszencia oli jotain aivan uutta ja erilaista.

Aszúa on vaikea suositella erityisen upeaa illalliskokemusta halajavalle, mutta ruuan ja juoman suhteen voisi ravintolan valita huomattavasti huonommin, joskin pääruuat eivät aivan päässeet alkuruokien, juustojen tai jälkiruuan tasolle. Muualla ei Eszenciaa tullut reissullamme vastaan, joten erityisesti viinit edellä matkustavalle saattaa sen maistaminen olla jo riittävä syy illastaa täällä.

2013 Patricius Tokaji Sárga Muskotály

2013 Patricius Sárga Muskotály TokajiAikomuksenani ei ole ollut pysytellä orjallisesti Unkari-linjalla viinien suhteen, mutta ajatus parsakauden avaamisesta tämän huokean sárga muskotályn eli gelber muskatellerin eli ihan tavallisen muscatin avustuksella pääsi äitymään aivan liian houkuttelevaksi. Ihastuttuani Itävallan gelber muskatellereihin kaksi vuotta sitten on suhtautumiseni lajiketta kohtaan ollut aiempaa huomattavasti positiivisempi. Jopa siinä määrin, että pyrin aktiivisesti löytämään uusia tuttavuuksia. Pari oivallista muscatia tulikin Budapestissa maistettua, joskin tämä viini odotti vielä ensimaistoaan.

Ei sillä, että laittaisin viinin värille paljoa painoarvoa – kunhan se ei ole epäilyttävän tumma tai syvä – mutta Patriciuksen sárga muskotály muistuttaa lasissa huvittavan suuresti vettä. Vain mitä hennoin vihreän häivähdys löytyy tarkemmin silmäiltynä.

Tuoksu on erittäin kukkainen, parfyyminen ja raikkaan hedelmäinen, tarjoillen herkkiä päärynän ja persikan aromeja. Avokin ensimmäinen fiilis viekin välittömästi pari vuotta sitten Aostasta löytyneisiin tuliaishajusteisiin, mutta pelkästään positiivisessa mielessä. Vaikka tuoksu on äärimmäisen uskollinen rypälelajikkeelle, onnistuu se olemaan varsin hillitty, tyylikäs ja selkeäpiirteinen.

Keskitäyteläisellä viinillä on yllättävän runsas happorakenne. Jälleen Muscatin tyypillinen makumaailma sointuu erittäin elegantilla tavalla, kera varsin rodukkaan suolaisen mineraalisuuden ja lievän mausteisuuden. Rutikuiva, odotettua tiiviimmän suutuntuman ja runsaamman rakenteen omaava viini toimii hienosti paistetun lohen ja reilulla voisulalla siunatun parsan kanssa, mutta on myös ilo makuaistille sellaisenaan, huolimatta aivan lievästä lämmöstä jälkimaussa. Viinin yleisviba on varsin vähäeleinen, mutta puhdaspiirteisen herkullinen. Dokabiliteetti on muscadetmaisen korkea.

Nyt tämän ja parin Budapestissa nautitun jälkeen on pakko todeta, että Unkarin Muscat-viineissä on ilmiselvästi paljon potentiaalia. Näissä kuivissa esimerkeissä on lajikkeelle ominainen makumaailma tuotu esiin harvinaisen tyylikkäällä tavalla, mikä tekee niistä äärimmäisen monikäyttöisiä ruokapöydässä, joskaan ruokaa ne eivät missään nimessä vaadi loistaakseen. Kun vielä otetaan huomioon Unkarin viinien halpa hintataso – tämä ökyhintainen pullo maksoi Budapestin lentokentän Heinemann-puodissa 6.20 € – voisi tässä kuvitella olevan yksi maan potentiaalisista vientituotteista viinien saralla.