Road trip 2013 – Épernay osa 2

IMG_5156

Toisena päivänä Champagnessa ei luvassa ollut tilavierailua, mutta olin yhtä kaikki täpinöissäni. Itse asiassa luvassa ei ollut juuri minkäänlaista suorittamista, mitä nyt tarkoituksena oli saada shoppailut suoritettua ennen illaksi tehtyä pöytävarausta. Aina ei kannata vaatia itseltään liikoja, mutta toisaalta niin tärkeää prosessia kuin samppanjoiden valikointi ei myöskään kannata suorittaa minkäänlaisessa kiireessä.

IMG_5155

Jo vuotta aiemmin olin ollut kiinnostunut käymään Dizyn kylässä sijaitsevassa La Cave des Filles -viinikaupassa, mutta silloiset resurssit tulivat käytetyiksi kilpailijoiden putiikeissa. Tällä kertaa suuntasimme kyseiseen puotiin ensimmäisenä, tosin sijainti oli vuoden aikana vaihtunut Dizysta Hautvillersin kylään, minkä opimme kantapään kautta.

IMG_5157 Hautvillers on todella hiljainen paikka, joten tänne tuskin tulee vahingossa päädyttyä. Siispä suosittelen jokaista Champagnen matkaajaa laittamaan paikan osoitetiedot muistiin.

Lauantaisena aamuna asiakkaita riitti puodissa, mutta tunnelma oli oudon joviaali. Paikkaa pyörittävä nuori nainen palveli melkoisen rennolla otteella, hymyillen jopa absurdin iloisesti vastatessaan kieltävästi moniin tuotetiedusteluihini. Nopeasti kävi ilmi, että kaupan nettisivujen tuotetiedoista ei tarvi paljoa välittää. Koska hinnat ovat samat tai lähes samat kuin suoraan tiloilta ostettuna, on tavaran saatavuus paljolti tuurista kiinni. Kuten aiemmin mainitsin, kävi meillä sinänsä tuuri, että Vilmartilta oli juuri tullut uutta tavaraa, mutta toisaalta moni muu mielenkiintoiseksi korvamerkitty tuottaja sai toistaiseksi jäädä vieraaksi.

Villinä elävästä inventaariosta huolimatta La Cave des Filles tarjoaa iloisen asiaskaspalvelun lisäksi hienon, huomattavasti nettisivujaan laajemman valikoiman tuottajia, eli varmasti aina on tehtävissä löytöjä, etenkin samppanjatalojen julkaistessa uusia eriä ja vuosikertoja tasaisesti pitkin vuotta. Hinnat ovat tosiaan niin halvat kuin ne mahdollisesti missään voivat olla, joten fiksu ostaa täältä ja alueen muista puodeista vähintään vuoden pullot ja tulee seuraavana vuonna sitten uudestaan.

IMG_5173

Vuoden 2012 matkallamme olimme varta vasten ajaneet Reimsistä 520-nimiseen viinikauppaan Épernayhin ja iskeneet parkkiin tuohon puiden oikealle puolelle. Tällä reissulla iskimme myös parkkiin samalla paikalle, mutta siitä syystä, että hotellimme oli hyvin lähellä toisella puolella tietä. Tämä ei ollut lainkaan suunniteltua, vaan silkkaa vahinkoa ja moukan tuuria, mutta en ollut tietenkään asiasta harmissani. En suosittelisi ehdoin tahdoin huokeaa hotelliamme (La Villa Saint-Pierre) mielenkiintoisten rakennusratkaisujensa vuoksi, mutta sijainniltaan paikka tarjoaa loistavaa vastinetta rahalle ja itse nautin sen rennosta perhebisnesfiiliksestä. TJEU: talon eteisessä vastaanotosta huolehtii kolme pientä koiraa.

IMG_5158520 oli viimevuotisen reissun jälkeen taas pakollinen kohde. Stereotyyppisen ranskalaismiehen olemuksen omaava omistaja Pierre-Yves oli taas lupsakkaan tyyliinsä nojailemassa kassatiskiin, rupatellen aiemmin mainitun François Diligent -samppanjamerkin pääheebon kanssa. Nopeasti saimme kutsun pöydän ääreen maistelemaan talon eksoottisia viinejä Côtes de Barin alueelta. Jo mainitun rosé-samppiksen ohella muutkin viinit ovat kuriositeettihenkisiä tuotteita, kuten ”kolme Pinot’ta” sekä 100 % Pinot Blanc. Hyvin tehtyjä viinejä kaikki tyynni, joskin parempia hintalaatusuhteita on aika vaivattomasti löydettävissä. Hatunnoston arvoista kuitenkin, että poiketaan selkeästi valtavirrasta.

Myös 520:ssa ei voi suoraan printata ostoslistaa netistä, sillä joidenkin tuotteiden kohdalla saatavuus on todella huono, joskus jopa varta vasten rajoitettu, mutta todennäköisemmin täältä löytää haluamansa kuin tyttöjen puodista. Hinnat ovat paikoitellen kuitenkin selkeästikin kovemmat, joten myös Champagnen alueen sisällä on hyvä tehdä hintavertailua. Silti monen kovan tuottajan viinit ovat yhä todella huokeita laatuun nähden.

Samppanjoiden lisäksi tunsin taas vetoa 520:n eklektistä ”muut viinit”-osiota kohtaan. Taas kerran, jos lomalla tulee käytyä Ranskan muilla viinialueilla, ei täältä kannata hintojen takia välttämättä ostoksia tehdä, mutta muussa tapauksessa nämä todella mielenkiintoiset hyllyt kannattaa ehdottomasti tsekata. Kannattaa myös hyödyntää puodin omistajan asiantuntemus, sillä herra heittää erittäin mielellään läppää tuotteistaan.

http://la-table-kobus.fr/

Illan ruokapaikka oli valikoitunut jo kauan ennen auton starttaamista. Useammankin kanssabloggaajan suosittelema La Table Kobus houkutteli muiden meriittiensä takia BYOB-poliitikallaan, eli paikka sallii omien pullojen tuomisen. Minkäänlaista taksaa tästä ei edes veloteta, tosin maalaisjärjellä varustettu ruokailija toki huomioi tämän palvelun tippiä antaessaan.

IMG_5182

La Table Kobus on visuaalisesti vaikuttava ravintola. Saimme tovin nauttia kaikesta tästä ylhäisessä yksinäisyydessa, kunnes yli 40-henkinen työporukka asteli elefantin sulavuudella ja hienovaraisuudella ovista sisään. Tästä oli tosin ilmoitettu jo varausta tehdessäni, joten osasimme sitä odottaa. Tavallaan homma kuitenkin muuttui rennommaksi, kun paikan täytti kovaääninen puheensorina, eli puolensa kaikessa.

IMG_5181

Ei kestänyt kauaakaan, kun keittiön tervehdys saapui pöytään. En muista kuvausta, mutta ei se pahalta maistunut.

IMG_5183

Parista alkuruokavaihtoehdosta vedin ässän hihasta ja valitsin kasvisannoksen. Provencen tomaattia makean sipulin ja leivyskän kera ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta niin vain annokseen oli saatu ladattua huomattavan paljon makua ja lopputulos oli menestys.

IMG_5187

Pääruokana oli jonkin sortin vasikkakyhäelmä, joka toimi niin maun kuin esillepanonkin osalta. On se muuten jännä, miten laadukas samppanja tuntuu toimivan enemmän tai vähemmän hyvin lähes minkä tahansa ruuan kanssa, pois lukien makeat mätöt. Hatunnosto Viking Linen samppanjamenuille, sillä muutoin samppanjan yhdistäminen ruokiin tuntuu olevan hyvin lapsenkengissään. Note to self: ei sen samppanjan kanssa tarvi aina nauttia blinejä, sushia tai toast skagenia!

IMG_5186

Juomaksi olimme valinneet pähkäilyn tuloksena hinnaltaan vaatimattoman, mutta laadultaan vertaansa vailla olevan vakiosamppanjan. Terry Theise on sanonut, että Gaston Chiquet Brut Tradition on mitä Moët & Chandon Brut Impérialin pitäisi olla. Mielestäni tämä pätee moneen muuhunkin väsyneeseen merkkisamppanjaan, sillä tämä 22 euron leka sisältää tajuttoman herkullista, raikasta ja gastronomista nektaria, joka suoriutui mestarillisesti illan ruokajuoman roolistaan. En ikinä arvaisi Pinot Meunier’n olevan päärypälelajikkeena, sillä tällä samppanjalla on yhtä tarkka fokus kuin puhdaspiirteisimmillä Côte des Blancsin viineillä. Myös mineraalisuuslukema on korkea, autolyyttisten aromien tuntuessa vain hillitysti, ja yleinen tasapaino on virheetön. Jälkiviisaana voin todeta, että tämä on viini, jota ostetaan laatikoittain, ei pulloittain.

IMG_5188

Tässä kohtaa oli hyvä ottaa tauko tinttaamisesta, mutta toisaalta makea ja makea harvoin toimii muutenkaan. Jälleen kerran ranskalainen keittiö näytti kyntensä jälkiruokien osalta, yksinkertaisesti suussa sulavaa.

IMG_5189

Lopuksi vielä petits fours. Viimeistä silausta myöten La Table Kobus edusti silkkaa laatua. Michelin-aikeita ei menumme perusteella ravintolalla liene, mutta kun haluaa tulla nauttimaan ostoksiaan hyvän paikallisen ruuan parissa, on tämä oikea osoite. Unelmissani on Suomessakin joskus BYOB-ravintoloita, mutta rehellisesti sanottuna kyllähän ne tulevat unelmina pysymään. Jos jotain niin koitetaan nyt ainakin toivoa, että poliitikot eivät pysty näiden perinteisten viinimaiden meininkiä pilaamaan, sillä ei Ranskan suunnaltakaan pelkästään hyviä uutisia kuule, mitä tulee viinin vapaaseen virtaamiseen.

Lyhyt visiittimme Épernayhin oli La Table Kobusin jälkeen tulossa päätökseen, mutta taas kerran oli puolitoista päivää elämän parasta aikaa mennyt kuin siivillä. Vaille dokumentaatiota jäi visiitti tämän ravintolan ja C-Commen läheisyydessä sijaitsevaan Madame Salvatorin kauppaan, jonka koordinoitu epäjärjestys (sekä kaiken kansan nähtäväksi esille asetettu Sinivirran samppanjakirja) pitää jokaisen turistin käydä kokemassa. Samppanjavalikoima tässä liikkeessä on jokseenkin sekava ja satunnainen, mutta erikoisuuksia ja harvinaisia löytyy ja katteet ovat pienet.

Épernayn jälkeen oli luvassa vielä stopit Bernkastel-Kuesissa, Bremenissä ja Kööpenhaminassa, joista saatan kirjoittaa tai olla kirjoittamatta. Matkan kiehtovin osuus oli joka tapauksessa tässä vaiheessa takana ja suunta alkoi kääntyä niin maantieteellisesti kuin mielissämmekin kohti kotia. Monesta muusta vuosien varrella tutuksi tulleesta lomakohteesta poiketen nyt ei kuitenkaan ollut lainkaan ”koskakohan tänne pääsee uudestaan?”-fiilis, sillä jossain vaiheessa kesää 2012 lienee taas ajankohtaista asennella Keski-Euroopan karttapäivityksiä Tomtomiin.

Road Trip 2013 – Épernay osa 1

IMG_5171

Beaunesta jatkui reissumme melko suoraan kohti pohjoista suuntana Épernay, toinen Champagnen pääkaupungeista. Maantieteellisesti näitä pääkaupunkeja erottaa 30 kilometrin välimatka, mutta tyylillisesti ja fiilikseltään ne eivät voisi olla kauempana toisistaan. Siinä missä Reims on luxembourgilaisen mahtaileva arkkitehtuurinsa ja vaikuttavan katedraalinsa puolesta, on Épernay todella tavanomaisen tuntuinen ja näköinen hiljainen pikkukaupunki, plus Avenue de Champagne. Samalla se on myös sympaattisempi, viihtyisämpi ja rennompi.

Yöelämää paikasta ei löydy, mutta viihtyisiä leipomokahviloita ja pikkupuoteja on reilusti, sekä jonkin verran ravintoloita. Avenue de Champagne on tietysti tunnettu monen grande marquen sijaintina, minkä lisäksi kaupungin alueelta ja lähettyviltä löytyy myös hyviä, kiinnostavia pienempiä tuottajia.

IMG_5172

Tämä on juurikin sitä plus-osaa.IMG_5169 IMG_5163 IMG_5162 IMG_5143IMG_5142Épernayssa sijaitsee myös Gosset’n samppanjatalon omistama kortteli, minne saimme järjestettyä vierailun. Miellän Gosset’n samanhenkiseksi taloksi kuin edellisreissulla tutuksi tullut Charles Heidsieck, eli viinien laatu on ehdoton ykkösjuttu, minkä takia talo oli yksi kiinnostavimmista vierailukohteista noin etukäteen.

Luulin talon olemassaolon tällä lokaatiolla omaavan jonkin hienon satoja vuosia pitkiä historian, enkä olisi voinut olla enempää väärässä. Maapläntti ja sen alla sijaitsevat kellarit on ostettu vasta muutama hassu vuosi sitten Laurent-Perrier’ltä, joskin tontti ja kellarit olivat olleet markettisamppanjamerkki Château Malakoffin käytössä. Gosset’lle oli ollut tärkeää saada brändinsä arvoiset edustustilat, mutta kohtuullisen kokoisissa kellareissa myös valmistetaan ja kypsytetään osa talon viineistä, vanhan Aÿssa sijaitsevan pääkallopaikan ollessa yhtälailla edelleen talon käytössä.

IMG_5126IMG_5127IMG_5128IMG_5137IMG_5132IMG_5135

Saimme erittäin perinpohjaisen johdatuksen talon toimintaan ja filosofiaan. Viime vuonna Charles Heidsieckilla olimme nähneet vain suuren määrän kypsyviä pulloja, syystä että talon viininvalmistamo ei sijainnut samalla lokaatiolla kuin Reimsin edustustilat, joten oli mielenkiintoista päästä näkemään läheltä, millaisissa olosuhteissa ja minkälaisilla laitteilla viinit valmistuvat. Viinintekijä oli näin perjantai-iltapäivänä ikävä kyllä pistänyt jo pillit pussiin ja poistunut paikalta, muuten olisimme saaneet vieläkin syväluotaavamman presentaation.

Gosset on tunnettu taipumuksestaan blokata malolaktinen käyminen. Tämä päteekin muihin tuotteisiin, paitsi entry level -viiniin Brut Excellenceen, jonka tarkoitus on olla lempeämpi ja helpommin lähestyttävä, säilyttäen kuitenkin talon viinien gastronomisen tyylin. Mikään bilesamppanja sekään ei tosiaan mielestäni ole, mikä tietysti on vain hyvä asia.

Hauskana knoppina talon hankiessa tätä Épernayn tilusta olivat kellarit lähes tyhjillään, Château Malakoffin samppanjoiden virratessa samalla jatkuvalla syötöllä Ranskan marketteihin. Tämä meininki ei mene yksiin Gosset’n kanssa, sillä talon viinejä kypsytellään selkeästi minimiaikoja pidempään.

IMG_5136IMG_5138IMG_5140

IMG_5141

Kattavan kellari- ja tuotantoprosessiesittelyn jälkeen oli vihdoin aika siirtyä takaisin maanpinnalle maistelemaan. Valmiiksi tuttua Brut Excellencea sekä uutta Celebris Roséta lukuunottamatta pääsimme maistamaan talon tuotannon läpi.

Uutuutena Gosset on lanseerannut suhteellisen hiljattain blanc de blancsin, joka on talon tyylille ominaisesti runsas, voimakas ja erittäin ryhdikäs. Rustiikkista voimaa oli siinä määrin, että mieleeni tuli Chiquet’n BdB d’Aÿ, minkä mainitessani edustaja kertoikin viinin sisältävän Chardonnayta myös Côte des Blancsin ulkopuolelta. Tyypillistä raikasta merellisyyttä ja mausteisuutta on reippaasti tarjolla ja hyvällä hinnalla kyseessä on ehdottomasti testaamisen arvoinen viini tyylilajin faneille.

Talon tunnetuin tuote, Grande Réserve, oli hiukan vaisulla tuulella ja tuntui ehkä vähän yllätyksettömältä tässä muutoin erittäin karismaattisten samppanjoiden rivissä. Fokus ei ollut samaa tasoa kuin Celebris’llä tai BdB:llä, eikä makumaailma samalla tapaa erikoinen ja mielenkiintoinen kuin millesiméllä. Huono samppanja se ei silti missään nimessä ole – etenkään runsaampien ja paahteisempien viinien ystävälle – sattui vain kärsimään vielä laadukkaammista ja enemmän omaan makuuni istuvista verrokeista.

Grand Millésime 2004 sen sijaan ei jättänyt millään mahdollisella tapaa kylmäksi. Talo ei ikinä tuota tätä viiniä ja Celebris’tä samana vuosikertana, mutta mikään huonojen vuosien tusinaviini ei todellakaan ole kyseessä. En ole tutustunut 2004-vuosikertaan kovin kattavasti, mutta sanottakoon, että tämä viini kilpailee vahvasti viime vuoden eksoottisimman makuisen samppanjan tittelistä yhdessä Prévost’n Les Beguines’n kanssa. Runsaan täyteläinen ja syvä, itämaisen mausteinen sekä hyvin vivahteikkaan hedelmäinen. Varsinainen villi vuoristorata-ajelu samppanjaksi.

Seuraavaksi oli vuorossa talon lippulaivaviinin vastikään julkaistu uusi versio, eli Celebris 2002 Extra Brut. Sokerinlisäyksen jatkuva pienentäminen herättää närää joissain maistelijoissa, etenkin muutamissa hyvin arvostetuissa samppanjaexperteissä, mutta itse en voi valittaa tämän tai 1998:n perusteella. Ensimmäiset fiilikseni tästä viinistä olivat, että kylläpä tekee kunniaa vuosikerralleen olemalla kaikessa voimakkuudessaan aivan perhanan tiukka ja anteeksiantamaton paketti. Vaan kelataanpa eteenpäin 15 minuuttia ja lasissa on tapahtunut aivan täydellinen muodonmuutos. Kritisoitua hapettuneisuutta en onnistunut löytämään, mutta hillittyjen autolyysivivahteiden ja mineraalisuuden ohella viinillä on räjähtävän intensiivinen ja energinen hedelmä, joka kätkee allensa voimakkaan teräksisen rungon. Tekstuuri on kuin kirurgin muotoilema. Erittäin aristokraattinen samppanja, jota en tietenkään kieltäytyisi juomasta jo nyt, mutta kellari-ikäähän hieno viini kaipaa rutkasti.

Viimeisenä maistelimme Grand Rosén. Chardonnayn korkeahko osuus yhdessä malolaktisen käymisen skippaamiseen kanssa tekevät tästäkin viinin varsin ruokaisan ja ruokaa kaipaavan. Voimakas, tasapainoinen ja herkullinen viini niin ikään. En ole oikein ottanut rosé-samppanjoita omakseni vaaleiden tapaan, mutta tämän voisin hyvinkin kuvitella korkkaavani ruokapöydässämme. Ilmiselvä yhdistävä tekijä Gosset’n viineissä onkin juuri se, että niitä maistellessa alkaa välittömästi miettimään sopivia ruokaparituksia. Ideoita heräsi, mutta lisäksi edustaja lykkäsi käteen yhdessä eurooppalaisten huippukeittiömestareiden kanssa luodun opuksen, joka sisältää reseptejä talon viinien kanssa kokeiltavaksi. Itseäni asiasta muistutettuani pitääkin testata jotain resepteistä lähitulevaisuudessa joko Gosset’n tai sitten muiden tuottajien viinien kanssa.

Mielikuvani Gosset’sta saivat vahvistuksen vierailulla. Talon nimi on selkeä laadun tae, joskin portfolio kätkee sisäänsä varsin mielenkiintoisen valikoiman erilaisia viinejä. Isojen talojen kohdalla hinnoittelu on aina kynnyskysymys duunarille, mutta ainakin nämä viinit tarjoavat vastinetta rahalle, eivätkä vain ratsasta massiivisella markkinointikoneistolla ja mielikuvilla.  IMG_5150

Sille, joka halajaa tutustua tuntemattomien pientuottajien tuotteisiin, on C-Comme samppanjabaari/-kauppa oikea paikka. Pienen purtavan lisäksi lafka tarjoaa mahdollisuuden ostaa kuuden samppanjan ”maistelupaketin”, jonka pohjalta voi sitten ostaa todella huokeita pulloja lähtiessään mukaansa. Halpa on tietysti samppanjoista puhuttaessa monesti kovin suhteellinen termi, mutta täällä vähemmän kuin missään. Alle kahdellakympilla riittää valinnanvaraa todella paljon. Niin ja hipsut maistelupaketti-sanan ympärillä siksi, että kyllähän homma desin annoksilla dokaamiseksi menee, 14 sentin annoksista puhumattakaan.

IMG_5149IMG_5148

Ties kuinka mones juustolautanen reissulla oli taas juuri sitä, mitä lääkäri määräsi. On käytännössä katsoen mahdotonta, että voisin ikinä saada tarpeekseni kombinaatiosta Champagnen juustot ja viinit. Tilaamamme kuuden samppanjan setti sisälsi melko vähäisesti yllättäen kuuden eri tyylin samppanjat täysin tuntemattomilta tuottajilta. Nimettömien tuottajien viinit voivat olla melko hit’n’miss-meininkiä, mutta ei näistä yksikään huono viini ollut, joskaan suurieleisempiin fistpumpeihin ei tarvinnut ryhtyä. Suosikkini oli 100 % Grand Cru Pinot Noir, jonka tuottajaa tai kylää en kuollaksenikaan muista. Saattaa olla, että nieltyäni Gosset’lla joitain tippoja ja jakaessamme kuuden lasin settiä alkoi elimistössäni tapahtua päihtymistä muistuttavia kemiallisia reaktioita.

IMG_5144

C-Commen jälkeen oli luvassa pientä dallailua ympäri kaupunkia. Illan tullen suunnistimme kaupungin epätyypillisimpään rakennukseen syömään. Les Berceaux on maineikas paikallinen ravintola, mutta pitääksemme jonkinlaista kuria budjetista päädyimme saman puodin bistropuolelle.

IMG_5153IMG_5152

Bistrot le 7:lla on maine ravintolana, joka keskittyy tarjoamaan laadukasta, mutta hienostelematonta ruokaa. Kuvaus ei tosiaan liioittele. Ei sillä, överisti yksinkertainen ruoka oli kyllä maistuvaa, mutta ehkä tässä nyt yritetään vähän liikaa olla yrittämättä liikaa. Laseittain myytävät viinit tarjoavat briljanttia vastinetta rahalle: 15 senttilitran lasilliseni erittäin tyylipuhdasta Chablis 1er Cru Fourchaumea kustansi hurjat 8 euroa, mikä on jo fistpumpin arvoista. Täysin mutkattoman, hyvältä maistuvan ruuan, hyvin viinien ja halvan hintatason lisäksi Bistrot le 7 on aivan mahdottoman chilli ravintola. Tarjoilijat käyttäytyvät hyvin rennosti ja hyvästä ruuasta ja juomasta nauttivan näköinen keittiömestari toimii salia kiertävänä ylävitosten heittäjänä. Aika symppis mesta loppupeleissä, varmasti löytyy huonompiakin paikkoja kaupungista.

Road trip 2013 – Bourgogne osa 2

IMG_5074

Toisena päivänä Bourgognessa oli vihdoin taas aika toteuttaa viinireissaamisen keskeisintä osuutta, eli viinitilavierailua. Iskimme navigaattoriin kohteeksi Pernand-Vergelesses’n kylän, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Beaunesta pohjoiseen.

IMG_5076

Vaikka Beaune onkin erittäin viihtyisä paikka, teki taas kokonaisvaltaisesti hyvää ruumiille ja sielulle olla viinitarhojen keskellä. Ilman kontekstia ei edessä siintävä, laakean sienen näköinen muodustuma varmaankaan aiheuttaisi tykytyksiä, mutta tiedostaen sen olevan legendaarinen Cortonin kukkula koin erittäin positiivisia väristyksiä. Kyllä, viinien harrastaminen tuntuu monesti juomishetkien ulkopuolella erittäin nörttimäiseltä, joskus myös juomisen aikana. Koen kuitenkin olevani sinut asian kanssa.

IMG_5075IMG_5077IMG_5088Viinitilavierailun organisointi Bourgogneen ei ollut täysin yksiselitteistä. Kohteen haluaa olevan tunnettu hyvistä viineistään, mutta ei missään nimessä liian tunnettu, koska silloin joutuu maisteluhuoneesta poistumaan lähinnä geneerisen Bourgogne-tason viinejä kainalossa. Ja tämäkin vain jos tuuri käy, sillä jollain tiloilla ei välttämättä ole mitään mitä myydä. Ihanteellinen viinitila omille resursseille ja toiveille oli Côte de Beaunen alueella toimiva perheomisteinen tila, jolla on tarpeeksi hehtaareita ja hyvä, muttei liian erinomainen ja laajalle levinnyt maine. Jenkki- ja brittifoorumien ahkera selaaminen antoi ymmärtää, että Dubreuil-Fontaine olisi täydellinen vaihtoehto: melko under the radar, mutta Bourgogne-experttien laajalti arvostama.

IMG_5078

Vastaanotto oli erittäin sympaattinen. Vanhempi rouva istui Jankon betoni -henkisessä toimistossa puhelimessa, mutta meidät huomattuaan lopetti puhelun, esittäytyi ja johdatti perässään kellariin tynnyreiden ja pullojen äärelle.

IMG_5079

Dubreuil-Fontaine omaa 20 hehtaaria palstaa Beaunen ympäristössä, kuitenkin pääasiassa Pernand-Vergelesses’n kylän ja Cortonin kukkulan alueilla. Omistukset ovat sikäli korkealaatuisia, että lähes puolet niistä koostuvat 1er Cru ja Grand Cru -tarhoista. Kolme neljännestä tuotannosta on punaviiniä, joskin valkoviinin osuus on kasvussa tilan pyrkiessä lisäämään Chardonnayn määrää Pernand-Vergelesses’n palstoillaan. Johdossa on nainen, Christine Gruère, mistä kenties johtuu talon viinien usein feminiininen tyyli. Tosin feminiinisyys tässä yhteydessä tarkoittaa lähinnä sitä, että viinit eivät ole ylettömän konsentroituneita ja tammen käyttö on todella kurinalaista. Mitään hiljaisia hissukoita talon viinit eivät ole.

Viinejä maistellessa saimme todella kattavan selvityksen talon omistamista palstoista ja niiden välisistä eroista. Aiemmin mainittuun pyrkimykseen suosia Chardonnayta P-V:ssä Pinot Noirin sijasta selvisi syyksi se, että talon Sous Frétille- ja Clos Berthet -tarhoilla valkoviini saa 1er Cru -merkinnän, mutta punaviini ei.

IMG_5083

Pahoittelen kuvanlaatua, mutta kellarissa – yllätys, yllätys – oli heikohko valaistus ja salama tuskin olisi tilannetta merkittävästi auttanut. Pulloja aukesi edessämme PALJON. Tällainen vieraanvaraisuus saattaa aiheuttaa voimakkaita ostopaineita ja entistäkin voimakkaampaa tyytymättömyyttä oman lompakon paksuutta ja auton tilakapasiteettia kohtaan, mutta onneksi viinit olivat kautta linjan sekä todella laadukkaita, että yllättävänkin kohtuullisesti hinnoiteltuja, joten selvää oli, että ilman laatikkoa ei tarvisi kellarista poistua.

Maistoimme jotakuinkin 15 viiniä. Olin varsin mielissäni jo kylätason viineistä, mutta laatutason nousu oli selkeä siirryttäessä parempien plänttien viinejä kohti. Valkoviinit ovat Côte d’Orin viineiksi huomattavan hapokkaita, ryhdikkäitä ja mineraalisia, etten sanoisi chablismaisia parhaassa mahdollisessa mielessä. Tammi on havaittavissa, mutta kermatoffeet ja voit joutuu etsimään muista osotteista. Punaviinien osalta oli enemmän tai vähemmän selvä vaikeusasteen nousu havaittavissa, kun liikuttiin hinnassa ylöspäin.

IMG_5084Dubreuil-Fontaine tuottaa kylätason Volnay- ja Pommard-viinejä, mutta mielenkiintoisesti molemmat viinit sisältävät käsittääkseni kohtuullisesti 1er Cru -tavaraa. The Great Domaines of Burgundy -kirja ei itse asiassa mainitse tilan edes omistavan Volnaysta kylätason palstoja, joten paperilla tämä viini on melkoinen bargain, mitä se oli mielestäni myös maun osalta. Todella kirkas ja kaunis viini, jossa ei tammi maistu. Pommardissa D-F omistaa myös 0.6 hehtaarin palan maineikaista Les Epenots -tarhaa, joskin viinin 2011-vuosikerta oli niin intensiivinen, tiukka ja vihainen pläjäys, että oma kärsivällisyyteni ei mitenkään riittäisi sen odottamiseen.

IMG_5086THE Chardonnay. 48 euroa Corton-Charlemagnesta kuulostaa kaikkien aikojen diililtä, ja nöyrä analyysini on, että tämä todella laadukas viini tuskin kuuluu ennenaikaisesti hapettuviin lajinsa edustajiin, mutta P-V 1er Cru Clos Berthet tarjosi niin samanhenkisen kokemuksen alle puolella hinnalla, että koin tekeväni fiksun taloudellisen päätöksen, sikälikin kun fanitan Bourgognen punaisia selkeästi enemmän kuin valkoisia. Mikäli raha ja tila eivät olisi tekijöitä, olisin kuitenkin varmasti napannut keissin mukaani. Em. Bourgogne-opus kiteyttää hyvin ajatukseni tästä viinistä: ”Christine’s wine is full and gutsy, again not the fruitiest Charlemagne on the market but an intense, stylish wine with impressive depth and length”.

IMG_5087Omista suosikeistani tilan portfoliossa ei ole epäilystäkään. Mielettömimmästä hintalaatusuhteesta vastaa P-V 1er Cru Île des Vergelesses, mutta paras viini on Corton-Bressandes, joka varsinkin tässä rivistössä demonstroi päivänselvästi, mistä Bourgognen viinitarhahierarkiassa on kyse. Isot, mutta täydellisen kypsät ja pyöreät tanniinit; lihaisan runsas, muttei lainkaan raskas tai päällekäyvä konsentraatio. Sen sortin viini, jonka voisi ikään kuin kuvitella korkkaavansa jo nyt, mutta joka tietysti näyttää kyntensä vasta 10-20 vuoden päästä. Corton Clos du Roi sen sijaan oli huomattavasti karheampi viini, jossa on niin ikään paljon voimaa ja konsentraatiota, mutta joka selkeästi tuntuu vaativan kypsytyksen ollakseen nautittavissa.

Mainittakoon, että yksikään talon viineistä ei herätä ensimmäiseksi ajatuksia tammenkäytön suhteen, ellei nyt sitten positiivisessa mielessä. Kehuni viinien yleisestä raikkaudesta ja eleganssista edustaja kuittasi lyhyesti muistuttamalla naispuolisesta viinintekijästä, ikään kuin lopputulos olisi ehdoton itsestäänselvyys. Vierailumme Dubreuil-Fontainelle oli täysi napakymppi, sillä ystävällisen emännöinnin ja huippuhyvien tuliaisten lisäksi tunsin saaneeni paljon lisää oppia ja kokemuspintaa Bourgognen viineistä.

IMG_5096

Vierailun jälkeen kiipesimme (ajoimme) tilan edustajan neuvosta Frétille-kukkulalle, josta löytyi hienojen näköalojen lisäksi D-F:n etikettejä koristava patsas.

IMG_5094IMG_5095  IMG_5091IMG_5035 IMG_5034Kontrastina Beaunea kaunistuttavat Albert Bichot’n ja Bouchardin idylliset tehdaslaitokset.

IMG_5114

Pernand-Vergelessesin jäätyä taakse droppasimme auton Beauneen ja ostetut viinit hotellille. Lounaan jälkeen tapoimme aikaa pyörimällä ympäri Beaunea, kunnes oli aika alkaa suunnata kohti Nuits-St-Georgesia, jonne olimme rypäleistä välittämättömän bloggaajan suosituksesta tehneet pöytävarauksen. Siirtyminen junaraiteita pitkin ei mennyt täysin mutkattomasti, sillä hyppäsimme väärään junaan ja noin puolen tunnin päästä löysimme itsemme keskeltä Dijonin erittäin hektistä juna-asemaa. Ystävällisten paikallisten avustuksella oikea paluujuna kuitenkin löytyi ja pian olimme jo NSG:n hiukan vaatimattomammalla asemalla.

Varsin kivantuntuinen pikkukaupunki vaikutti NSG olevan, joskin melko hiljainen. Näimme kohtuulliseksi istahtaa ja nauttia lasilliset geneeristä crémantia odottaessamme illallisaikaa.IMG_5117

IMG_5116

IMG_5102IMG_5106

IMG_5104

La Cabotte on laadukas, selkeästi korkealle tähtäävä ravintola, jonka työntekijöissä oli havaittavissa liiallinen kiireisyys. Naispuoleinen tarjoilija olisi hyötynyt matalammista koroista ja edes ajoittaisesta hengittämisestä, mutta päättelimme selkeän jännityksen perusteella hänen olevan melko uusi työssään.IMG_5121IMG_5122

Kolmen ruokalajin menumme lähti käyntiin hyvin voimakkaalla yrttisellä soossilla mausteituilla etanoilla. Opittuani hallitsemaan asiaankuuluvien instrumenttien käytön olin todella kikseissä annoksesta, joka toimi täydellisesti tilaamamme, järkyttävästi aiempaa laadukkaamman crémantin kanssa. Tälle ruualle lienee turhaa etsiä viinistä täydentäviä makuja. Riittää, että juoma on jääkylmää ja raikasta.IMG_5124

Pääruuan vasikka sai niin ikään rinnalleen varsin mausteisen soossin. Jos paikalliset ravintolat jossain ottavat selkeimmin pesäeron suomalaisista, niin sitten kastikkeissa. Niiiin paljon makua, että pisarankin jättäminen lautaselle tuntuisi rikolliselta. Soossin kaapimiseen käytetty leipä oli myös tuoretta ja erittäin hyvää.IMG_5123

Jos jostain voi nipottaa tällä aterialla, niin tarjoilijan suosittelema viini ei ollut mieleeni. Puhutaan tietysti suhteellisista asioista, mutta en ole ennen maistanut punaista burgundia, jolle olisi näin selkeästi voinut lätkäistä grilliviinin leiman erittäin kypsän hedelmänsä sekä tammesta irronneen mausteisuutensa takia. Kenties tarjoilija ajatteli, että turistit eivät osaisi arvostaa Pinot Noir’n riisutumpaa, autenttisempaa ilmaisua? Kontrasti Dubreuil-Fontainen viineihin sekä edellisen illan savignyyn oli räikeä. Toisaalta tämä kai melko lailla menee yksiin NSG:n maineen kanssa, mutta varmasti kylästä löytyy elegantimpiakin viinejä.IMG_5125Jos jälkiruuaksi valitsemani leivos ei näytä kummoiselta, niin maku oli senkin edestä. Kolme tekstuuria, kolme hyvin erilaista makua, jotka suussa sekoittuessaan muuttuivat joksikin, joka oli huomattavasti enemmän kuin osiensa summa. Otan monesti ennemmin juustot kuin makean jälkiruuan, avokki samoin, mutta tämän annoksen aiheuttama annoskateus pisti itse kunkin miettimään asioita uudelta kantilta.

La Cabotten ruoka on todella korkealaatuista ja suhteellisen edullista. Miljöö on hieno ja viinilista kattava, mutta palvelun puolesta ainakin tämän illan perusteella on parannettavaa. Tarjoilijoita – joita tosin oli vain kaksi – sahasi pöytämme ohi jatkuvalla syötöllä pitkin iltaa, joten tunnelma oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Toivotaan, että kyseessä oli vain yllättävä vajaus henkilökunnassa ja poikkeama normaalimeiningistä, sillä potentiaalia raflassa on paljon.

Illallisen jälkeen suhasimme taksilla takaisin Beauneen hotellille. Seuraavana aamuna olisi luvassa lähtö kohti Epernayta, mikä tuntui samanaikaisesti innostavalta ja ikävältä. Bourgognen visiittimme oli kaikkea, mitä olin odottanut. Se on viinialueista mystisin ja kiehtovin, mutta paikanpäällä ollessa se tuntui hyvin helposti lähestyttävältä ja vieraanvaraiselta. Ei olisi edes tarpeen mainita, mutta halajan kovasti päästä takaisin Bourgogneen ja sen viinien, ruuan ja legendaaristen viinikylien pariin.