Viinibloggaajien picnic

20140625_233239Sää oli otollinen keskiviikkona joukolle maamme viinibloggaajia kokoontua Kalevankadun viinikellariin maistelemaan viinejä sivistyneissä ja hillityissä tunnelmissa. Viinejä arvioitiin ammattimaisen systemaattisesti ja kukaan ei pahoittanut mieltään.

Seremonia lähti käyntiin omalla pullollani – Pierre Peters Champagne Extra Brut – jonka olen blogissa jo noteerannut, joten oma lasini tyhjentyi melko pitkälti aivoton aperitiivi -hengessä. Sen sijaan haluan nostaa esille itselleni erikoisuutensa takia mieleenpainuvimmat viinit, vaikka osasta onkin jo kirjoitettu muiden paikallaolijoiden toimesta. Muut osanottajat eivät olleet pääosin valinneet mukaansa klassisia eurooppalaisia valkokaulusviinejä, joten maiden ja rypälelajikkeiden arvailu oli melkoista hakuammuntaa.

Aphros Ten

Aphros Ten

Blanc de Blancs -blogin Annan tuoma Aphros Ten on jotain muuta kuin mikään aiemmin maistama Vinho Verde. Tuoksussa oli niin selkeää petrolia, että olin saman tien leimaamassa viiniä rieslingiksi. Suutuntuma oli kuitenkin sen verran leveä ja ilmava, että ensimmäinen arvaus osoittautui hyvin todennäköisesti vääräksi varsinkin, kun tuojansa mainitsi viinin olevan omalta epämukavuusalueeltaan. Viini maistui sen verran piikiviseltä sekä hedelmältään niin neutraalilta, että olisin joka tapauksessa ollut valmis laittamaan pääni pantiksi, että kyseessä on jostain päin Ranskaa tuleva, villihiivoilla duunattu laatuviini. Mestarillisesti valittu piilopullo, jota saatan hyvinkin hankkia jossain vaiheessa kotikäyttöön.

José Maria da Fonseca Pasmados

José Maria da Fonseca Pasmados

Olisi karkeaa totuuden vääristelyä sanoa vain tämän viinin olleen osanottajien arvauksien ulottumattomissa, yksi arvauksista tosin osui oikeaan maahan, mutta joka tapauksessa tämä tuntuvan hapettuneesti valmistettu ja jonkin verran tammea imenyt valkkari oli illan suurin outolintu. Ei sillä, että hapettumatontakaan portugalilaista Viosinhon, Arinton ja Viognier’n blendiä olisi välttämättä ollut helppo naulata sokkona, mutta itselläni ainoat mielikuvat liittyivät Aostassa maistettuun (ja tuotettuun), niin ikään tarkoituksellisen hapettuneeseen Vin de Glace- eli jääviiniin, eli kujalla oltiin ja pahasti. Womenmenwinen Tonin tuomaa pulloa on valmistettu 6400 pullon erä, eli todennäköisesti ei tule ihan heti uudelleen vastaan.

Domaine des Jumeaux La Sang de l'Yon

Domaine des Jumeaux La Sang de l’Yon

Jos tämän viinin kohdalta löytyi jo arvauksia, ei mahdollisuuksia oikeaan osumiseen taaskaan juuri ollut. Nyökkäilin Rypäleistä viis! -Migen sikäli järkeville, tuoksusta johdetuille Rhônen Syrah -arvuutteluille, ajautuen samalla itse heti alkumetreillä täysin hakoteille. Pullon tuoneen ”Copatinton” vinkattua viinin olevan tuotettu myös Bordeaux’ssa viljeltävästä lajikkeesta, mutta tulevan eri alueelta, unohtuivat Syrah-arvaukset ja herran blogia lukeneena sain sentään heitettyä ilmoille arvauksen Loiren laaksosta, mitä tosin tuki huomattavasti tuntuva vihreys viinin herukkaisessa hedelmässä. Negrette-lajiketta sentään ei olisi einarikaan arvannut, mistä ei voi olla kovin pahoillaan, kyseessä kun ei ole millään tapaa kaupallisesti merkittävä lajike. Taas kerran loistava piilopullo ja taidanpa pitää silmät auki elokuisella Loiren visiitilläni, sillä omaleimainen, ei kovin hedelmävetoinen makuprofiili oli kovasti mieleeni.

1985 Caves Messias Porto Colheita

1985 Caves Messias Porto Colheita

Joulu tuli, meni ja poistui rauhallisissa merkeissä. Tämän vuotuisista juhlista suurimman luulisi olevan hedelmällistä aikaa viineistä blogittavalle uuden materiaalin osalta, mutta itse koen asian eri tavalla. Joulupöydässä on niin iso painotus monimuotoisilla perinneruuilla ja yhdessäololla, että ns. suuret viinit jäisivät kaikilta muilta paitsi innokkaammilta harrastajilta huomaamatta ja toisaalta yhdestä pullosta riittäisi varsin vähän per naama. Ei sillä, ihan kelvollisia viinejä tuli pöydissämme siemailtua, mutta ei mitään sellaista, mitä olisi tarvetta alkaa syväluotaamaan adjektiivirimssujen ja tekstuurikuvausten paperille saamiseksi.

Portviini kuitenkin muodostaa poikkeuksen, etenkin tämmöinen kokonainen puteli. Vaikka lähes kaikki maailman ihmiset tuntuvat pitävän portista ainakin jouluna, ei kokonainen pullo tuppaa tyhjentymään yhden illallisen aikana mitenkään, ainakaan jos sen nauttii vasta torttujen, pullien ja kakkujen jälkeen. Jämät voi täten raahata mukanaan kotiin ja sitten iltamyöhäsellä tai seuraavina päivien aikana hiljentyä fiilistelemään niiden parissa.

Näin kävi tällä kertaa omaa syntymävuosikertaani olevan Colheitan kanssa. Se oli todellinen hitti juustopöydässä, mutta muun juomatarjonnan avustuksella jäi noin neljännes vielä kotiin tuotavaksi.

20131226_150610

Tällä vapahtajalla on odotetun hailakka ja hiukan samea kellanruskea väri. Tuoksu on avoinna aivan välittömästi korkkauksesta, hurmaten tuoksuttelijansa runsaalla aromipläjäyksellä nougat’ta ja kuivattua hedelmää, kuten viikunaa ja appelsiinia, sekä hentoa yrttisyyttä. Hedelmän ja pähkinän takaa löytyy myös sellaista puun ja pölyn yhdistelmää, joka tuo mieleen vanhat huonekalut. Vaikka hedelmä on lajissaan kuivattua, on tuoksu itsessään kaikkea muuta kuin kuivahtanut; herkullisen eloisa ja makea kuin kuivatuista hedelmistä tehty marmeladi.

Paletilla viini on nuorekkaan makea ja mehukas, omaten hyvän rakenteen sekä hiukan alkoholin lämpöä ja mausteisuutta loppuvaiheilla. Maku mukailee tuoksua, eli se sisältää herkullisen sekoituksen kuivattuja hedelmiä, pähkinää ja tammea, ja luo sikäli vahvoja mielikuvia visiiteistä Punnitse ja säästä -ketjun puoteihin. Viini on olemukseltaan hyvin lempeä, mutta silti intensiivinen ja ryhdikäs. Yleisfiilis on kaukana tahmeasta, maku muuttuu itse asiassa melko kuivaksi etenkin loppua kohti mentäessä. Palaset tuntuvat olevan aika muikeasti tasapainossa: alkoholi ei korostu liikaa, hedelmä on säilynyt hienosti pitkän kypsytyksen aikana ja makeus on hiipunut todella tyylikkäästi. En tiedä voiko portviiniä kutsua raikkaaksi, mutta jos voi, niin tämä on juuri sitä.

Tylsänä ja yllätyksettömänä miehenä olin hankkinut kylkiäiseksi Stiltonia ja Fourme d’Ambertia, jotka tietenkin toimivat viinin kanssa upeasti, mutta myös paritukset kovempien vuoristojuustojen kanssa olivat onnistuneita. En tiedä pullon hintaa, mutta joka tapauksessa tässä on todella miellyttävä Colheita, joka katoaa laseista yllättävän nopeaa tahtia.

Hiljattain maisteltua

2010 Jean-Paul & Benoît Droin Chablis

2010 Jean-Paul & Benoît Droin Chablis

Täydellisen korrekti Chablis, joka tekee juuri sen mitää lupaa, eikä tippaakaan muuta. Eli tarjolla on puhtaan suolainen ja piikivinen tuoksu, keskitäyteläinen, mineraalinen ja kuiva maku sekä terhakat hapot, jotka johtavat hiukan kirpeään, palettia pyyhkivään lopetukseen. Hedelmää on mahdollista löytää sieltä sun täältä, mutta se ei ole juurikaan relevanttia viinin ja sen käyttötarkoituksien kannalta. Kalaruuat – erityisesti kermaiset – tykkäävät, mutta mitään suurta fiilistelyviiniä tästä ei saa. Missä ei sinänsä ole mitään vikaa, pullo kyllä tyhjenee ruokapöydässä vauhdikkaasti.

2010 Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett

2010 Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett

Taannoisen Von Hövelin Kabinettin jälkeen Dr. Hermann tarjoaa varsin erilaisen kokemuksen. Tuoksusta löytyy nimittäin selkeästi jalohomeista hedelmää, mikä ei ole suosikkijuttuni maailmassa, mutta onneksi tiskiin lyödään myös kalkkikiven, omenan ja mehiläisvahan aromeita, jotka tekevät loppupeleistä tuoksusta yllättävänkin herkullisen ja nuuhkuteltavan.

Maku on aluksi hyvinkin makea ja kypsän hedelmäinen, kunnes aivan tajuton hapokkuus pureutuu konsentraation läpi ja pyyhkii paletin puhtaaksi tsunamin lailla. Mikään lasermaisen (Saar-maisen) fokusoitunut tai linjakas kokonaisuus tämä ei missään nimessä ole, mutta mielestäni varsin makoisa kuitenkin, etenkin kun lopetus on niin mahtavan kuiva, kivinen ja hapan.

2001 Caves São João Bairrada Frei João Reserva

2001 Caves São João Bairrada Frei João Reserva

Vihdoinkin tuli korkattua toinen pulloni viinistä, joka oli ensimmäinen blogissa noteeraamani. Tosin olen aivan ulalla sen suhteen, onko tämä sama viini. Etiketti väittää, että on, mutta muistelisin Alkon tuotekortin puhuneen eri rypälekoostumuksesta. Valistunut arvioni tässä vaiheessa on täysin epävarma ”ehkä?”.

Kovin vaisu ja sulkeutunut oli viini aluksi, mutta heräsi passelisti ruoka-aikaa varten henkiin, toimien varsin hyvin niiden samojen konfattujen ankankoipien ja ankanrasvassa paistettujen pottujen kera. Hyvin suolainen ja karhean rustiikkinen maku toi vahvoja flashbackeja siihen edelliseen pulloon ja sikäli miellytti perinteisten italialaisten viinien ystävää. Alunperin Chiantia toivonut avokkikin oli kikseissä viinin nahkaisuudesta, mineraalisuudesta ja hyvistä hapoista.

Ruuan jälkeen litkiessä viini kasvoi ja kasvoi lasissa, erityisesti tanniinien osalta, ja sen nauttiminen alkoi pikkuhiljaa tuntua lähes työltä. Hedelmäkin yltyi hyvin runsaaksi, luoden kontrastia aiempaan pulloon, jonka sisätö oli mielestäni kertaluokkaa kevyempi ja lempeämpi. Saattaa olla pullokohtaista vaihtelua, mene ja tiedä, mutta tämä kappale ainakin on vielä melko nuorekas esitys, jonka voi huoletta unohtaa kypsymään.

1995 Château Cos d'Estournel

1995 Château Cos d’Estournel

Tämän viikon ässä hihasta -viini on tämä Careliassa nautittu bordeaux, joka laittoi sukat pyörimään jaloissa. Saman päivänä korkattu vinkku ehti hyvin hengittelemään massiivisessa lasissaan, kun siemailimme Bouzysta ponnistavaa Jean Vesselle Cuvée Prestige 1998 -samppanjaa, joka oli myöskin melkoista nektaria ja varmaankin ”valmiimpi” kuin mikään muu maistamani tuon vuoden arvosamppanja. Selkeästikin tämän laadukkaan vuosikerran Pinot Noir ei ole yhtä rankkaa tekoa kuin sen Chardonnay.

Punkku on niin ikään hyvässä vaiheessa sen kehityskaarta. Tammi on integroitunut äärimmäisen hyvin ja kaikki mahdollinen rasva on karissut matkalla pois. Makumaailma tarjoaa puhdasta kuivaa mustaherukkaa, seetripuuta sekä erinäisiä lihaisia vivahteita. Tekstuuri on hyvinkin samettinen, joskin alla jylläävät hyvin jämäkät, hienosti pyöristyneet tanniinit. Maku on kautta linjan harmoninen ja erittäin pitkäkestoinen. Toisin kuin kuusi vuotta nuorempi portugalilainen ei tämä viini vaadi ruokaa, vaan on varsinainen herkku itsessään. Carelian hinta 22 € / 12 cl on äärimmäisen reilu tämänkaltaisesta kokemuksesta.