The Samppanjatasting 2015

IMG_1095Lauantaina koitti taas aika yhden vuoden tärkeimmistä kalenterimerkinnöistä: neljännet vuotuiset lauttasaarelaiset samppanjaryystäjäiset. Jo varsin rutiininomaisesti keräännyimme kuuden hengen voimin kuuden laadukkaan pullon äärelle. Tuttuun tapaan pöydästä löytyi myös ronski satsi sushia sekä aiempaakin isompi läjä juustoja.

Yleistä tasoa on vaikeaa verrata aiempiin – onhan kolmella edellisellä kerralla ollut sellaisia helmiä kuin Henriot’n Cuvée des Enchanteleurs, Gosset’n Celebris, Jérôme Prévost’n Les Béguines, Duval-Leroyn Femme, Chartogne-Taillet’n Les Orizeaux ja Les Barres yms – mutta jotain spesiaalia oli nyt ilmassa: kaikki pullot olivat 100 % kondiksessa. Yleisestä korkeasta tasosta huolimatta kukin viinipari oli ainakin jossain mielessä varsin helppo laittaa paremmuusjärjestykseen. Tämä ei varsinaisesti ole reilua ”häviäjälle”, mutta vaikea tuollaista ajattelua on välttääkään.

Yksi tai kaksi osanottajaa taisivat valita Benoît Lahayen hienon Naturessencen suosikikseen, mutta oma nuhainen palettini päätyi toiseen. Berechen Campania Remensis Rosé Extra Brut ylitti sille ladatut erittäin korkeat odotukset ja nousi kertaheitolla omien rosésamppiskokemuksieni kärkikastiin. Todettakoon kuitenkin, että kovin epäanalyyttinen oli illan meininki ja hyvä niin; hauskanpito tässä tapahtumassa on aina numero yksi.

bdbEnsimmäisen erän teema oli harvinaisen selvä: kaksi vuoden 2006 blanc de blancs -samppanjaa pientuottajilta Cramant’n maineikkaasta kylästä. Alle 30 000 pulloa vuodessa ulos puskeva Guiborat oli uusi tuttavuus, Diebolt-Vallois taas hyvinkin tuttu tätä talon prestige-viiniä lukuun ottamatta. Raaka-aineiden osalta samanlaisista lähtökohdista ponnistavat viinit osoittautuivat yllättäen keskenään hyvin erilaisiksi.

Guiborat Filsin viini on tasan tarkkaan sitä, mitä Grand Cru -kylän blanc de blancsilta odottaisi. Raikas ja heleä tuoksu sisältää vaalean hedelmän ohella paljon merellisiä ja jonkin verran savuisia vivahteita. Kuiva (5.7 g/l) maku tarjoaa rutkasti kirpeää vihreää omenaa sekä tuhottomasti mineraalisuutta. Nuorekkaan ja erittäin hapokkaan viinin maku muistuttaa yrttisyytensä takia jopa Sancerren valkoviinejä, mutta vain positiivisessa mielessä. Herkullisen rapsakka vinkku huuhtoi täydellisesti alas Sushibarin makeja ja nigirejä ja katosi laseista huolestuttavan vauhdikkaasti, mitä toki sopii odottaa illan ensimmäiseltä viiniltä tilanteessa kuin tilanteessa.

Diebolt-Vallois’n Fleur de Passion sen sijaan oli ensimetreiltä asti huomattavan paahteinen kera päivänselvän tammisuuden ja sen mukanaan tuoman rotevuuden. Kuiva, mutta hyvinkin konsentroitunut maku oli hämmästyttävän tummasävytteinen, jämäkkä ja viinillinen. Varmasti yksi voimakkaimpia tämän kategorian edustajia mitä vastaani on astellut ja omassa tyylissään kieltämättä erittäin onnistunut. Kiinnostavaa olisikin päästä seuraamaan viinin kehitystä vaikkapa seuraavan kymmenen vuoden ajan, mutta mikäli välittömään juomiseen pitää näistä kahdesta yksi valita, on se ehdottomasti Guiborat.

rodezlahayeSeuraavaksi koitti Montagne de Reimsin Grand Cru -kylien Bouzyn ja Ambonnayn välinen kamppailu. Sanottakoon heti alkuun, että Rodez’n viinin ei missään nimessä pitänyt olla yleisesti kehnoa vuosikertaa 2005. Épernayn Le 520 -viinikaupan hyllyllä nököttävä näytepullo oli vuosikertaa 2006 ja hyllypuhujassa luki sama luku, mutta niin vain kotona laatikoita purkaessani etiketissä komeili tämä Ranskan monilla muilla alueilla hieno, mutta Champagnessa keskinkertainen vuosikerta. Oh well, onneksi ei sentään 2001!

Nokkani ei toki ollut elämänsä vedossa, mutta Rodez’n (60 % Pinot Noir, 40 % Chardonnay) aromimaailmaa oli varsin vaikeaa pilkkoa paloiksi. Superhedelmäinen tuoksu päätyi muisteloihini muodossa ”kypsää omenaa ja appelsiininkuorta”, mutta toinen päivä voisi tuoda erilaisen tulkinnan. Aromien tietynlainen epäpuhtaus tai -selkeys on leimannut useita maistamiani 2005-vuoden samppiksia, joskin ei tämä huonointa osastoa ole missään nimessä. Rakenne on Rodez’lla kohdillaan ja suutuntuma on miellyttävän tiivis. Varmasti olisi päässyt eri kontekstissa paremmin oikeuksiinsa.

Benoît Lahayen Naturessence on vuosikerraton (korkki vaihdettu 1/2015) Pinot Noir’n ja Chardonnayn tasavertainen sekoitus, joka on kypsynyt yhdeksän kuukautta tammessa. Sen hedelmä on kuitenkin niin massiivista ja karismaattista laatua, että tammen aromit hautautuvat jonnekin hyvin syvälle hedelmän alle. Aromimaailma on periaatteessa Rodez’n kaltainen, mutta Naturessencen punaomenainen ja kirsikkainen hedelmä on moninkerroin kirkkaampaa ja freesimpää. Ison ja napakan kuohun alta paljastuu jopa punaviinimäisen runsas suutuntuma ja maku, joka edustaa mitä parhainta ”bileet suussa”-osastoa. Tuhdin viinin energiatasot huitelevat pilvissä ja juomanautinto on sellaista luokkaa, että Rodez joutuu kiltisti odottamaan viereisessä lasissa vuoroaan.

rosesViimeisenä oli luonnollisesti luvassa kaksi punaviinin tahraamaa samppanjaa. Kontrasti ei olisi voinut olla suurempi. Bereche ilmoitti kesällä sivuillaan vierailijoiden olevan tervetulleita käymään, mutta kaiken viinin olevan loppuunmyyty. Veuve Clicquot taas on…noh, Veuve Clicquot.

VC 2004 rosé on sekoitus Pinot Noir’ta (62 %), Pinot Meunier’tä (8 %), Chardonnayta (15 %) ja Pinot Noir -punaviiniä (15 %). Toisin voisi ehkä veikkailla, sillä sen keskitäyteläinen maku on varsin hillitty, sivistynyt ja raikkaan sitruksinen. Punahedelmäisessä (mansikkaa, kirsikkaa) tuoksussa on kivaa yrttisyyttä ja kirpeyttä. Kokonaisuus on ihan miellyttävä ja tyylikäs, muttei herätä suurempia tunteita. Taas kerran ilman verrokkia tätäkin viiniä nauttisi varmasti erittäin mielellään ja kenties dosage ei tuntuisi hieman korkeahkolta. Mutta kun.

Berechen 2010 Campania Remensikselle nuoruus ei ole rasite vaan etu. Aluksi VC:n tapaan hillityn oloinen viini kasvoi lyhyessä ajassa todella massiivisesti saavuttaen tason, jolle vain eliittituottajien viinit kykenevät. Sen tuoksu on järjettömän runsas punahedelmäisten aromien kaleidoskooppi. Suuri, kermainen kuohu kätkee taakseen hyvin viinillisen maun, joka muistuttaa huippulaatuista Sangioveseä ilman tanniineja. Ylitsepursuavasta runsaudesta ja kypsyydestään huolimatta Campania Remensis on rutikuiva ja superhapokas. Mehukkuudessaan ja energisyydessään se ei ainakaan häviä Lahayen Naturessencelle. Pureskeltavan herkullinen meininki ei jättänyt omalla kohdallani lainkaan epäselvyyttä siitä, mitä viiniä santsaisin ensimmäiseksi pullojen tullessa taas pöytään.

IMG_1098Sushin jälkeen pöytään tuotiin tietysti juustoja. Brillat-Savarin on jo sen verran moneen kertaan tullut todettua jumalten herkuksi, että ei siitä sen enempää. Ranskalaisesta nettikaupasta ostamani takin kanssa toimitettu Tommette de Savoie taasen toi mieleen kesäloman Chambéry-etapin ruokakarkelot, mikä ei ole lainkaan vähäpitoinen meriitti. Illan yllättäjä oli ehdottomasti Helsingin Meijeriliikkeen suussa sulava Ullanlinna, joka pieksee jopa saman lafkan varsin mainiot Klippanin ja Hakaniemen ja on täydellinen valinta erityisesti heleämpien samppanjoiden seuraan. Mahtavaa, että näin hyvää tavaraa löytyy jo lähituotantona.

Lopuksi vielä pahoittelut kaikille vertailuasetelmasta kärsineille samppanjoille. Eihän sen näin pitäisi mennä, vaan hyvä viini ansaitsisi ehdottomasti juojiensa jakamattoman huomion ja asiaan kuuluvan ruokaparituksen. Tästäkin huolimatta jään innolla odottamaan ensi vuoden installaatiota tästä herkullisen hauskasta traditiostamme.

Road trip 2014 – Bourges ja Sancerre

1Chablis’n jälkeen oli erittäin luonnollista jatkaa matkaa kohti lounasta ja Sancerrea. Pienehkön viinikylän sijaan olimme kuitenkin päätyneet buukkaamaan yösijan hieman kauempaa Bourgesin kaupungista. Tämä kahden tunnin päässä Pariisista sijaitseva Cherin departementin pääkaupunki on historiallisesti tunnettu ”Ranskan keskipisteenä”. Visuaalisesti miellyttävän Bourgesista tekee sen hyvin säilynyt keskusta, joka kätkee sisäänsä 1255 valmistuneen katedraalin (Unescon maailmanperintökohde), Jacques Coeur’n palatsin ja yli 440 alsacehenkistä kivestä ja puusta rakennettua taloa.

2 3Kaupungin keskeisin lokaatio on rue Bourbonnoux. Eläväinen katu on täynnä ravintoloita, kahviloita ja varsin erilaisia kauppoja. Parit kerrat eksyimme fiilistelemään erittäin pölyisiä antikvariaatteja, jotka henkilökuntaansa myöten huokuivat historiaa. Kirjat jäivät ostamatta, mutta mukaan tarttui maailmansotien ajalta oleva Porto Sandeman -mainosjuliste, joka tosin yhä odottaa ripustamista.4 5 6Ranskaa jonkin verran kiertäneenä on fiilis näitä vanhoja katedraaleja ja niiden massiivista vaikuttavuutta kohtaan jossain määrin turtunut. Tästäkin huolimatta Bourgesin vaikeasti kuvattava ylpeys ei kalpene missään seurassa.7Olin luonnollisesti silmäillyt Bourgesin ravintolatarjontaa etukäteen, mutta yllätys oli jonkinmoinen, kun ensimmäiseksi illaksi korvamerkitsemäni paikan tilalla oli täysin vieraan kuuloinen ravintola. Karusta logosta huolimatta astuimme rohkeasti sisään, alati kasvavan nälän ryydittäminä.

8Sääntö nro 1: Jos annos sisältää paikallista Crottin de Chavignol -juustoa, tilaa se! Tämä alkulautanen koostui salaatin ja linssien ohella lehtitaikinapiirakoista, jotka kätkivät uumeniinsa reilusti tätä vuohenjuustojen kruunattua kuningasta.

2013 Matthieu & Renaud Mabillot Reuilly

2013 Matthieu & Renaud Mabillot Reuilly

Ruokien kyytipojaksi ja lämpimän illan janojuomaksi tilasimme näin Loiressa ollessa putelin Sanc…Reuilly’tä! Hinta oli muistaakseni 22 euron luokkaa, mutta laatu ehdottomasti kohdillaan. Parhaiden Sancerre-tuottajien viinien korkeudet jäivät toki saavuttamatta, mutta voin liiottelematta sanoa, että viini paineli kaikkia Sauvignon blanc -nappuloitani. Rutikuiva, hillitty, matala-alkoholinen ja erittäin helposti nautittava. Ei välttämättä millään tapaa syvällinen, mutta täydellinen tähän tilanteeseen.

91Ruokalistan koostumus tuki paikallista viinituotantoa kiitettävästi. Kala oli oivallisesti kypsennettyä ja riisin mausteisuus ei noussut sellaiselle tasolle, että viinimme ei olisi pärjännyt matkassa.

92Lopuksi hieman lisää Crottin de Chavignolia? Yes please! Hyvästä syystä hillokkeet oli jätetty pois ja pullo saatiin tyhjennettyä menestyksekkäästi.

Lyhyesti sopii mainita, että erittäin herkullista ruokaa kera laajemman, paikoitellen hyvin hinnoitellun viinilistan on Bourgesissa saatavilla myös La Prose -ravintolassa. Mitä sitten tulee tarjoilun miellyttävyyteen tai ilmapiirin viihtyisyyteen, niin melko kauaksi jäädään Entre Nous’n tasosta.

9994Seuraavana päivänä oli sitten aika ekskursion Sauvignon blancin sydänmaille. Bourgesin teollisemmat osat massiivisine kauppa-alueineen jatkuvat yllättävän pitkään ajettaessa 46 kilometrin matkaa Sancerreen. Saapuessamme sää oli melko pilvinen, kuten lähes koko lomamme ajan, mutta se ei fiiliksiä latistanut.

93Huipulle saavuttua, juuri ennen kukkulakaupungin ydintä tulee vastaan Alphonse Mellot’n puoti. Olin pohtinut tilavierailun sopimista jollekin Sancerren tuottajista, mutta päättelin lopulta visiitin tämän eliittituottajan puotiin palvelevan paremmin tarkoistusperiämme.94Jos paikalla ollut englantia heikosti suoltava rouva ei samoin tein hyppinytkään riemusta kertoessani olevani kiinnostunut maistamaan kaikkea, pääsimme kuitenkin lopulta maistamaan talon kaikki valkoiset Sancerret sekä pienen tuotannon punaisista edullisimman. Tämä oli meille täysin tyydyttävä skenaario, sillä valkoisten takiahan tänne oli tultu.

Talon biodynaamisesti tuotetut viinit ovat kauttaaltaan korkealaatuisia ja etenkin tekstuuriltaan omaa luokkaansa, joskin La Moussière -tarhan valkoiset (nimikko, Edmond ja Génération XIX) maistuivat täysin erilaisilta ja omaan suuhuni selkeästi paremmilta kuin muilta palstoilta tulevat La Demoiselle, Les Romains ja Satellite. Osittain uudessa tammessa käynyt Edmond ei tyylillisesti sovi omaan Sancerre-ihanteeseeni, mutta tilan vanhimmista köynnöksistä niin ikään tuotettava tammeton Génération XIX on mielestäni lähestulkoon valkoisen Sancerren huipentuma. 33 euroa ei tuntunut viinistä lainkaan kohtuuttomalta summalta, vaikken muista ennen yli kahtakymppiä Sauvignon blancista vähittäismyynnissä maksaneeni.

Myös talon punainen La Moussière vakuutti tumman hedelmänsä laadulla ja luonnollisella rotevuudellaan. Vaikka en voi sanoa olevani Loiren Pinot Noir’n suuri fani, oli tätäkin pakko napata pullo matkaan. Monesti tämän skenen viineissä häiritsevät vihreys ja/tai liian alleviivattu kirpeys, mutta tässä (ja epäilemättä talon muissa punaisissa) moista ei ollut löydettävissä.

9597Heitettyämme ostokset autoon oli aika tutustua kylään paremmin. Ilmeisesti jonkinlaisia juhlia oli hiljattain vietetty, koristeiden ollessa vielä paljolti paikoillaan. Onnistuimme syömään aukion laidalla yhden matkamme huonoimmista lounaista, mutta varmasti myös parempia ravintoloita kylästä löytyy. Suomessa tunnetun Joseph Mellot’n ravintola vaikutti lupaavalta, mutta oli suljettu nälkämme ollessa kovimmillaan.9899Maksamalla pienen tariffin pääsee kiipeämään torniin, jonka huipulta avautuvat hulppeat näkymän ympäri viinialuetta. Kaunista, seesteistä.991 992 993 994995 996997Chablis’n tapaan Sancerre on ehkä hieman alakuloisella tavalla kaunis. Keskusaukiolla oli muutama turistisempi puoti ja joitain turisteja, mutta muuten kylä oli erittäin hiljainen.998 999 99919992 99939995

Paluumatkalla vastaan osui vuohenjuustomyymälä, jossa oli pakko stopata. Sen lisäksi, että nämä kaverit tuottavat tajuttoman hyvää juustoa, ovat ne vielä erittäin söpöjä ja mukavia janttereita!9996

Muikea viikonloppu meren äärellä

20150705_121100Neliviikkoisen kesälomamme siintäessä vielä hyvin, hyvin kaukana tulevaisuudessa onnistuimme menneenä viikonloppuna saavuttamaan täydellisen irtioton arjesta, kiitos upeiden säiden, vähintään yhtä upeiden maisemien, erittäin hyvän ruuan sekä tavanomaista mökkimeininkiä selkeästi laadukkaamman juomatarjonnan. Lokaationa toimivat tuttavapariskunnan mökkitilukset lähellä Hankoa, kohtuullisen puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa.

2011 P. Dubreuil-Fontaine Père & Fils Pommard / Agrapart & Fils Champagne Les 7 Crus

2011 P. Dubreuil-Fontaine Père & Fils Pommard / Agrapart & Fils Champagne Les 7 Crus

Lähtömme viivästyi pahemman kerran, mutta perille päästyä ei säätäminen enää rasittanut pollaa. Myöhäisen kellonajan vuoksi juhlistimme perjantai-iltaa parin juuston ohella valkoisten valkoisella samppanjalla sekä nuorella, mutta yllättävänkin helposti lähestyttävällä kyläburgundilla.

Agrapart & Fils Champagne Les 7 Crus on tuttu samppanja parin vuoden takaa ja jälleennäkeminen oli vähintäänkin lämminhenkinen. Tuottajalle tyypillinen informatiivinen takaetiketti jäi rekisteröimättä, mutta selkeästi kyseessä oli nuori tapaus. Tuoksussa on miellyttävää taikinaa kera mineraalien ja raikkaan hedelmän, mutta kuivaa makua dominoivat selkeästi äärirodukas kalkkikivi sekä painepesurimainen hapokkuus. Huikean puhdaspiirteinen, erittäin rapsakka viini toimi lähestulkoon täydellisesti jo reippaasti temperoituneen ja lässähtäneen Brie de Meaux’n kanssa. Tämä pullote vain vahvistaa käsitystä siitä, että Agrapart lukeutuu ihan parhaisiin osoitteisiin, kun puhutaan laadukkaista blanc de blancs -tuottajista.

Vaikka oltiin jo pikkutunneilla, ei lasillinen Pinot Noir’ta kuulostanut kenenkään mielestä huonolta idealta. Etenkin, kun kyseessä oli vuoden 2011 viini, tuntui varsin timanttiselta korkata pullo tässä vaiheessa ja jättää viini sitten hitaasti avautumaan jääkaappiin yön yli.

Tyypillisesti Pommardin sanotaan olevan paljon ikää vaativa, nuorena jopa kulmikkaan kova viini. Varmasti pätee monen tuottajan – ja itse asiassa tämänkin tuottajan Les Epenots’n – kohdalla, mutta P. Dubreuil-Fontainen hyvin maltillisen tammikypsytyksen kokenut perus-Pommard on poikkeus sääntöön. Jos nyt heti korkkaamisen jäljiltä olikin hiukan kireän kirpeä, oli viini viimeistään seuraavana päivänä hyvinkin nautinnollinen, tarjoten mitä puhtaimman ja tyylikkäimmän Côte de Beaune -kokemuksen.

Kompleksisuudesta ei voi tässä vaiheessa juuri puhua, mutta kirkkaan kirsikan ohella tuoksusta löytyy selkeää kivisyyttä sekä lievää sienimäistä vibaa. Suutuntuma on ryhdikäs, rasvaton ja jämäkkä – hieman haastava, mutta nautinnollinen silti. Hedelmä on kypsän punaista, ilman vuosikerralle joissain tapauksissa mahdollista vihreyttä, saati minkäänlaista ylikypsyyttä. Tammea ei niin ikään ole havaittavissa ja kaiken kaikkiaan kyseessä on hyvin tyylikäs viini, jota siemaili todella mielellään mökkiterassilla lauantaina alkuillasta.

20150705_114157Syömisen ja juomisen ohella myös reippailimme hiukan dallailemalla läheisille hiekkadyyneille. Koiramme villiintyi täällä aivan totaalisesti, mutta koiran yksityisyyden suojan takaamiseksi kuva pelkistä dyyneistä.

Gosset Champagne Brut Grande Réserve

Gosset Champagne Brut Grande Réserve

Lauantaina lounasaikaan alkoi olla jo sen verran lämmintä, että cooleri oli tarpeen skumpalle. Pari luovaa minuuttia vaadittiin, tässä lopputulos.

Kaksi vuotta kaapissa kypsynyt, suoraan tilalta tuotu pullo oli vahvassa vedossa. Avoin tuoksu oli erittäin runsas ja monimuotoinen, tarjoillen rutkasti kypsää omenaa ja briossia, mutta vielä alleviivatummassa määrin kardemummaa sekä muita itämaisia mausteita. Suutuntuma oli samaan tapaan runsas, täynnä autolyyttistä meininkiä, mutta maku oli myös varsin freesi kiitos runsaiden omenahappojen. Rakenteelliset elementit ja sokeri tuntuivat olevan hyvässä tasapainossa ja ruokaystävällinen viini katosi parempiin suihin erittäin reippahasti. Ainoana miinuksena maku oli keskivaiheilla hieman ohut, mutta muutoin suoritus oli todella hyvä, selkeästi parempi kuin pari vuotta takaperin tilalla. Toisaalta on myös hyvä huomioida, että Gosset’n viinit tuntuvat hyötyvän hengittelystä merkittävästi ja harvoin näyttävät kynsiään minuuttien sisään avaamisesta. Tämä pullo korkattiin noin 20 minuuttia ennen nauttimista.

Laherte Frères Champagne Grand Cru Blanc de Blancs Brut Nature

Laherte Frères Champagne Grand Cru Blanc de Blancs Brut Nature

Ennen illallista korkattiin aperitiiviksi hyvän pientuottajan viini, jota yllättäen ei ole talon sivuilta löydettävissä lainkaan. Ei sen väliä, takaetiketin ollessa talon muiden viinien tapaan varsin informatiivinen. Puhdasta Côte des Blancsin savi- ja kalkkimaaperän Chardonnayta ilman sokeria siis ja korkki vaihdettu tammikuussa 2014. Kypsytys teräksessä ja 30 % blendistä reserviviinejä.

Tyyli oli paljolti samanlainen – eli viinillinen, gastronominen ja rodukas – kuin edellisen illan Agrapartissa, joskin runsaampi ja tiiviimpi, mutta selkeimmän eron muodosti tuoksu. Framilla oli paljon tyypillisiä kirpeän omenan, pullataikinan, merisuolan ja kalkkikiven aromeja, mutta hieman tarkempi syventyminen sai tajuamaan, että viini tuoksuu hämmentävän paljon sinihomejuustolta! Isäntämme totesi ymmärtävänsä täysin mitä tarkoitan, muttei periaatteellisista syistä suostunut allekirjoittamaan löytöäni. Tämän aromin erikoisuudesta huolimatta diggailin viinistä erittäin paljon ja odotan innolla tuottajan parin kaapissani lymyävän pullon korkkaamista.

2006 Château Caronne Ste. Gemme

2006 Château Caronne Ste. Gemme

Grillilihoille oli varattu pullo jo ennestään tuttua bordeaux’ta. Kolme ja puoli vuotta sitten sain pitkällä ilmaamisella viinistä irti erittäin nautinnollisen, tyylipuhtaan Médoc-kokemuksen, mutta jostain syystä tällä kertaa ei homma lähtenyt ihan samalla tavalla lentoon missään kohtaa. Kenties 2006-vuosikerta on vain huonossa vaiheessa tällä erää? Kyllähän tällä pihvit ja ribsit huuhtoi, mutta jotenkin fokus oli kateissa ja homma vähän levällään. Harmi sinänsä, mutta ei tuntunut vaikuttavan yleiseen meininkiin millään lailla.