2012 Arianna Occhipinti Il Frappato

frappato

Keskustelu alkuviineistä on ollut aktiivista koko syksyn, ainakin viinikuplassa elävien keskuudessa. Itse en asiasta juurikaan jaksa jauhaa etenkään ”viinityyliä” paatoksellisesti vastustavien kanssa, koska koen hommassa olevan minkä tahansa klassisen nettiväittelyn ainekset: voittajia ei ole.

Vaikka nautin tähän genreen luokiteltavia viinejä melko usein, joudun aika ajoin huomaamaan suhtautuvani vasten tahtoani ja kaikkea logiikkaa varsin negatiivisesti itse termiin. Alitajuntaisesti koen sen välillä tarkoittavan juuri sitä, mitä jotkut tahot väittävät sen poikkeuksetta tarkoittavan: kirpeää, ohutta tai jopa joillain mittareilla viallista.

Jos ravintolassa suositellaan itselleni täysin vieraan tuottajan viiniä erityisen vänkänä alkuviininä, koen voimakasta tarvetta valikoida listalta – tai yhä useammin liitutaululta – lasiini jotain edes jollain tasolla tuttua juomaa, joskus jopa olutta. Tämä reaktio on sikäli yllättävä, että fanitan alati kasvavaa joukkoa alkuviiniskeneen luettavia tuottajia, joiden viinit eivät ole lainkaan kirpeitä, ohuita saati jollain ”klassisilla” standardeilla viallisia. Onneksi lähes jokainen nauttimani tätä ideologiaa edustava – myönnettäköön, usein erittäin tarkasti valikoitu – pullo ohjaa taas ajattelua oikeaan suuntaan.

Sisilian Vittoriassa viiniä viljelevä Arianna Occhipinti on yksi alkuviiniskenen tunnetuimpia nimiä. Tämä 100 % Frappato tulee 40-vuotiaiden köynnösten asuttamalta palstalta, joka sijaitsee 280 metrin korkeudella merenpinnasta. Maseraatio kesti 30 päivää, kypsytys taasen 14 kuukautta 25 hehtolitran kokoisissa slavonialaisissa tammitynnyreissä. Viiniä ei luonnollisesti suodatettu ennen myyntiin laskua.

Korkkasin pullon kahden syvällä pelissä olevan viininystävän seurassa. Odotin pullosta löytyvän jotain sen sorttista villiä menoa, että Chianti Classicoa rakastavalta avokilta ei välttämättä löytyisi täyttä ymmärrystä. Olin väärässä.

Lasista nouseva tuoksu tuo erehtymättömästi mieleen Italian ja joulun, eli kaksi asiaa, jotka ovat kovasti puolisoni mieleen. Aromimaailma on maanläheinen ja turvallisen tuntuinen. Kuivaa, hapahkoa tumma kirsikkaa, mokkaa ja joulumausteita.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikkaan hapokas, mutta jämäkkä, pureksittava ja maukas. Makuprofiili on tuoksun mukainen, hapankirsikkaista Italiaa kiireestä kantapäähän, mutta siinä on kuitenkin jokin erityinen oma vibansa; se ei maistu Toscanalta, Campanialta tai Piemontelta. Matala alkoholi ei luonnollisesti tunnu lainkaan ja meininki on kaikin puolin oudon eläväistä. Hieman yllättäen viini ei haasta oikein millään tapaa, muttei toisaalta kosiskelekaan. Se on vain parhaalla mahdollisella tavalla helppo ja hieman rustiikkiseen sävyyn herkullinen. Varman päälle pelattu kombinaatio vanhan kunnon ”bolognesen” kanssa toimii tietysti täydellisesti.

Vuosikertavaihtelu on tietysti aina olemassa, mutta en jaksa uskoa kenellekään heräävän negatiivisia alkuviiniviboja ainakaan tätä vuosikertaa maistellessa. Rankasti maskeerattuihin viineihin kypsyneille Il Frappato tarjoaa satavarmasti rutkasti nautintoa ja vastinetta joka pennille. Tämän ja COSin Pithos Rosson jälkeen oma Sisilian natuviinien fanitukseni alkaakin olla jo melkoisessa nosteessa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s