Road trip 2015 – La Morra

IMG_0415

Kirjoitin viime vuoden puolella visiiteistämme Trentinon San Leonardolle sekä Barolo-tuottaja Odderolle. Trenton jälkeen seuraava kohde oli siis sumuinen Langhe ja tarkemmin La Morran kylä, jonka liepeillä yövyimme pari yötä Erbaluna-nimisellä tilalla. Aurinko ei näyttänyt naamaansa missään välissä tällä visiitillä, mutta se ei kuitenkaan laskenut tämän maagisen viinialueen vetovoimaa lainkaan. Paikallinen gastronomia oli taas kerran huippuluokkaa – Piemonte on hyvän ruuan ja viinin ystävän taivas.

IMG_0413

Yösijastamme voi mainita sen verran, että jos nyt Azienda Agricola Erbaluna tarjoaakin melko perustasoisen majoituksen, ovat ihmiset massiivisen ystävällisiä (hoitivat ilomielin pöytävarauksemme puolestamme), sijainti miellyttävä ja aurinkoisella säällä kattoterassi varmasti kiva paikka lepuuttaa päivien päätteeksi. Etenkin siis mikäli tykkää täyttää päiväohjelman meitä tiiviimmin tilavierailuilla. Me emme laiskuuttamme tulleet edes maistaneeksi Erbalunan omia viinejä, pois lukien tilan perus-barolo, jota la morralaisessa viinibaarissa laseittain myytiin.

IMG_0403

Kävelyetäisyydellä Erbalunasta sijatseva Osteria Veglio oli saanut siinä määrin positiivista palautetta, että olimme buukanneet sieltä pöydän ensimmäiseksi illaksi. Jälleen kerran Internet todisti voimansa, sillä tämäkin illallinen lukeutui reissun parhaimpiin, joskin taso ehkä oli aiempia reissuja kovempi kauttaaltaan.

IMG_0406 2010 on rankattu alueella huippuvuodeksi, mikä ei toki tarkoita yhtikäs mitään, jos valitsee väärän ideologian omaavan tuottajan viinin. Rocche Costamagnan viinit tiesin ennestään omaan makuun sopiviksi (lue: laadukkaiksi ja perinteisiksi), joten tämä kohtuuhintainen pullo Rocche Dell’Annunziataa oli helppo ja turvallinen valinta. Hyvä viini oli tämäkin ehdottomasti ja pullo tuli viimeisteltyä vaarallisen sujuvasti, ottaen huomioon Barolon tyypillisesti korkeahkon alkoholipitoisuuden. 2010-vuosikerta ei kuitenkaan ole tällä hetkellä millään tapaa optimaalisessa vaiheessa. Vihaista tanniinimuuria ei varsinaisesti ollut, mutta aromimaailma on melko yksioikoinen. Paikallisilla hinnoilla asia ei kuitenkaan harmita kauheasti, vrt. se 80 €+, minkä vaikka Suomessa joutuisi maksamaan.

IMG_0409

Vasikan kieltä, not bad!

IMG_0411

Hmm…kyyhkyä? Näin sanoo hatarat muistikuvat ja sillä mennään. Mehukkuus, kypsyysaste (+paistopinta!) ja soossi olivat joka tapauksessa huippuherkkua ja ankanrinta jäi selkeästi kakkoseksi. Toisin kuin ehkä voisi luulla, barolomme ei jyrännyt tätä hienostunutta annosta lainkaan.

IMG_0410

Vaihteeksi avokin ankkaa ei oltu pilattu makealla kastikkeella, mistä tämä oli enemmän kuin hyvillään.

IMG_0412

Tässä varsin visuaalisesti koruttomassa juustolautasessa ei muutoin ole mitään julkaisemisen arvoista, mutta erittäin huomionarvoiseksi koen sen, että nauttiessamme edelleen pääruuan viiniä keittiö ei turhaan läntännyt keskelle hillokemälliä (niin kuin niin monta kertaa aiemmin), joka oli tappanut kombon viinin osalta. He kuitenkin tarjosivat erikseen mahdollisuutta nauttia juustojen kanssa paikallista artesaanihunajaa, mistä hatunnosto. Bravo!

IMG_0460

Seuraavana aamuna saatuamme vierailun Odderon tilalla päätökseen päätimme käydä tsekkaamassa itse Barolon kylän. Kyllähän täällä jonkinlainen positiivinen värinä oli jo ihan periaatteesta, mutta ei tämä melko hiljainen kylä kyllä kovin unohtumatonta vaikutelmaa tehnyt. Muutamia ravintoloita, puoteja ja viinimuseo kylästä löytyy, mutta mikään must-see-juttu ei Barolo mielestäni ole, vaikka kanssaturisteja jonkin verran riittikin. Visuaalisesti ihan miellyttävä paikka kyllä.

IMG_0451IMG_0459IMG_0462

IMG_0464

Näin pari kertaa Piemontessa lomailleena voin varmuudella todeta, että en ikinä tule käymään täällä ilman, että aterioin edes kerran Ristorante Boviossa. Vaikka sumun takia ei maisemista päässyt tällä kertaa nauttimaan, oli illallisemme taaskin aivan timanttinen kokemus.

IMG_0467

Koska edellisen illan Rocche Costamagna painoi vielä hieman ja avokki hoiti kuskin roolia, päätimme pärjätä puolikkaalla pullolla. En voi väittää olevani maailman valistunein Barolo-fiilistelijä – Conternot, Mascarellot ja Cappellanot ovat vielä kokeilematta – mutta harvassa ovat ne tuottajat, jotka uppoavat makuuni paremmin kuin Marcarini. Verrattuna esimerkiksi sinänsä laadukkaisiin Odderon ja Rocche Costamagnan vastaavan tasoisiin tuotteisiin tämä 2011 Barolo Brunate pääsee selkeästi yhden pykälän verran korkeammalle tasolle. Voimastaan huolimatta se on tietyllä tapaa jännittävän eteerinen ja monitasoinen. Tanniinit eivät kiristä lainkaan, vaikka ne selkeästi läsnä ovatkin. Verrattuna edelliseen illan ns. paremman vuoden viiniin tämä vuotta nuorempi oli myös huomattavasti antavammassa vaiheessa ja koin suunnatonta vaikeutta viedä lasia pois nenän läheisyydestä. Upea melko kohtuuhintainen barolo.

IMG_0468

Kun nyt oli päästy hieman tavallisesta poikkeavien lihojen makuun, niin sama oli jatkaa Boviossa jäniksen satulalla. Taas kerran ei niin voimakas liha toimi tasapainoinen viinimme kanssa upeasti.

IMG_0470

Bovion juustokärry on käsite. Ainoa negatiivinen aspekti on valinnan vaikeus.

IMG_0472Normaalikäytännöistäni poiketen täällä on aina pakko ottaa jälkiruokaa. Timanttinen tulkinta millefogliesta.

IMG_0473

Seuraavana vuorossa Chambéry!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s