Road trip 2015 – Trento

IMG_0320

Vaikka Trentinon ja Alto-Adigen viinit eivät ole vieläkään hyvin hanskassa, niin silti alueet itsessään kiinnostivat jo viime vuoden reissua suunnitellessa kovasti. Pallottelua ainakin Meranon, Bolzanon ja Trenton välillä tuli suunnittelupöydällä harrastettua paljon, mutta lopulta nyt jo unohtuneesta syystä päädyimme buukkaamaan majapaikan jälkimmäisestä. Kahta muuta näkemättä ratkaisua on vaikea katua, sillä tämä pieni kaupunki oli todella mukava paikka viettää pari päivää. Maisemat olivat tietysti mielettömät, edullinen hotellimme (Grand Hotel Trento) huippuluokkaa ja ravintolat erittäin laadukkaita.

IMG_0278

IMG_0275IMG_0296

Maailmassa ei ole niin kauheasti siistimpiä asioita kuin yo. kaltainen vuoristomaisema. Etenkin, kun se aukeaa omasta hotellihuoneesta.

IMG_0295

Grand Hotel Trento omaa nimensä mukaisesti näyttävät tilat…

IMG_0272

…ja yhden upeimmista hotellibaareista ikinä. Tänne oli pakko stopata toisena iltana aperitiiveille.

IMG_0322

Parhautta!

IMG_0294Duo Ristorantella ei ole kovin lupaava julkisivu, mutta Tripadvisorin rohkaisemana astuimme sisään ja emme pettyneet.

IMG_0285IMG_0289 Nuori Teroldego-punkkumme ei ansaitse erillismainintaa, mutta en voi olla hehkuttamatta pääruokaani (alla). Annoksen nimi oli jotakuinkin ’house-marinated beef with fresh mozzarella DOP’ ja nyt oltiin italialaisuuden ytimisessä. Aivan timanttisista raaka-aineista valmistettu annos sai lähes kyyneleet silmiin. Kypsentämätön naudanliha suli suussa ja mozzarella… Sanotaan näin, että tämä oli jotain aivan muuta kuin Suomessa kaupoista ostettava tavara, minkä toki huomaa jo koostumuksesta.

IMG_0267IMG_0299

Pohjois-Italiassa eivät järvet lopu kesken, kuvassa Lago di Caldonazzo.

IMG_0329

Trenton kenties paras ravintola on Osteria Le Due Spade. Kävelimme päivällä paikan ohi ja päätimme huutaa avoimen ikkunan läpi itselle pöytävarauksen illaksi. Keskustelu oli erittäin outo paikan kokin puhuessa parhaimmillaankin välttävää englantia, mutta lopuksi olin aika varma, että meillä oli varaus kahdeksaksi.

Nautittuamme pro bono(!) lasilliset timanttista paikallista kuohuvaa oli aika tilata juomaa ja harvinaisesti ruokavalintamme olivat sikäli eriävät, että yksi ja sama viini ei mitenkään selviytyisi tehtävästä kunnialla. Olimme tässä kohtaa jo siinä klassisessa vaiheessa lomaamme, jolloin olemme juuri todenneet pullollisen jokaisella aterialla ylittävän terveysviranomaisen suositukset, eli sinänsäkin lasilinja toimi hyvin.

Aivan harvinaislaatuisen ammattimaisen palvelun omaavassa paikassa meille tuotiin välittömästi eteen maistettavaksi paikalliset suositusviinit, jotka oli helppo hyväksyä heittämällä. Oma pinot bianconi muistutti leveässä ja voimakkaassa eleganssissaan jopa laadukasta valkoista burgundia, siinä missä avokin pinot nero esitti vakuuttavan keissin sille, että Alto-Adige saattaisi olla varteenotettava kasvupaikka tälle oikukkaalle lajikkeelle. Molemmat tuottajat olivat uusia meille, mutta enpä laittaisi pahaksi tutustua kumpaisenkaan syvemmin.

IMG_0331Trilogy of lobster with cannellone au gratin, lobster ravioli and small dumplings. Hedonistisempaa settiä saa hakea ja kombinaatio oli täydellinen snadisti mausteisen ja voimakkaan, mutta hillityn hedelmäisen valkkarini kanssa. Avokin annoskateus oli brutaalia luokkaa, etenkin, kun tämä ei niin innostunut hyvin kypsennetyn ankanrintansa makeahkosta kastikkeesta.IMG_0337

Suklaisen jälkiruokamme seuraksi tein kohtuullisen kovan luokan löydön makeiden viinien listalta: laadukkaan tuottajan Recioto della Valpolicella vuodelta 1997, lasihintaan 6 euroa! Vielä kun kyse ei ollut mistään tyhjiöpumpatusta pullosta, vaan suoraan kellarista haetusta yksilöstä, niin pakkohan se oli hieman taputella itseään olalle tässä kohtaa. Itse viini oli tosiaan yksi parhaita maistamiani jälkiruokaviineja: tyylikkäästi kehittynyt, silti eloisan hapokas ja kevyen tanniininenkin. Makeus oli hiipunut tuntuvasti, mutta vivahteiden kirjo oli silti huikea.

Kaikkinensa tämä illallinen Le Due Spadessa oli yksi lomamme parhaita ja Trentossa käyvän ei tulisi skipata tätä ravintolaa. Lämpiminä iltoina ravintolan terassi on mitä idyllisin paikka nauttia ulkosalla hyvästä ruuasta, juomasta, atmosfääristä ja palvelusta.

Viiniostoksia kaupungissa voi suorittaa muuten vaikka Enoteca Grado 12:ssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s