Road trip 2015 – San Leonardo

IMG_0389Viimeisin kesälomamme sisälsi normaaliin tapaan paljon ajokilometrejä ja niiden myötä tiuhaan vaihtuvia keskieurooppalaisia maisemia, lähes taukoamatonta kulinarismia sekä tietysti muutamia viinitilavierailuja. Tavanomaisia lomakuvasulkeisia lienee luvassa, mutta ajattelin kuitenkin potkaista homman käyntiin epäkronologisessa järjestyksessä, aloittaen reissun ensimmäisestä viinitilavierailusta. Näin jälkikäteen tämä visiitti Trentinon alueen San Leonardon viinitilalle toimii hyvänä käytännön esimerkkinä tilanteesta, jossa todella ikävä takaisku muuttuu yllättäen onneksi onnettomuudessa ja loppupeleissä kaikki menee paremmin kuin olisi ikinä osannutkaan kuvitella saati toivoa.

Muutama sananen tähän väliin tilasta, ts. mikä ihmeen San Leonardo? Muistan vuosia sitten ihmetelleeni lyhykäisesti Alkon lippulaivamyymälässä tämän tilan ykkösviinin kahta eri vuosikertaa ja niiden korkealta vaikuttavia hintoja. Jossain vaiheessa alkukesää päätettyämme reittimme vievän tulevalla kesälomalla Trentino-Alto-Adigen alueelle pomppasi tämä muistikuva yllättäen mieleeni ja lyhyt research paljasti, että tässä voisi oikeasti olla mielenkiintoinen vierailukohde. Varalla oli pari alueen pohjoisempien osien valkoviinituottajaa, mutta ne unohtuivat, kun sähköpostiin paukahti melkein välittömästi vastaus, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi vierailulle.

Lyhyesti tiivistettynä San Leonardo on vuodesta 1982 lähtien laadukkaita, klassisia Bordeaux-blendejä tuottanut tila, joka kriitikoiden korkeasta arvostuksesta huolimatta ei nouse joka viininiilon mieliin tämän skenen italialaisista puhuttaessa. Jancis Robinson on käyttänyt tilasta ilmaisua ”Trentinon Grand Cru” ja hämmästellyt sen tyylin ja korkean laadun jatkumoa trendeistä riippumatta läpi vuosien; muut lähteet ovat nimittäneet tilaa Pohjois-Italian Sassicaiaksi. San Leonardo sijaitsee Trentinon eteläosassa, kivenheiton päässä Gardajärvestä sen itäpuolella, joskin kivi pitää heittää vuorijonon yli.

IMG_0391Parin päivän ajan elimme siinä uskossa, että ainoa kokemuksemme San Leonardon tilasta tulisi kuitenkin olemaan tämä maantien varrella sijaitseva kioski/maistatushuone. Kävi nimittäin niin, että sähköpostitse sovittu perjantai-iltapäivän tapaaminen jäi materialisoitumatta, kun automme GPS sanoi itsensä irti ja löysimme itsemme motarilta ajamassa jossain kaukana Trentinon viinitarhojen eteläpuolella. (Note to self: älä oleta jatkossa, että TomTom löytäisi osoitteet yhtä jouhevasti kuin Google Maps.) Italian maksullisissa motareissa on tosiaan se ikävä puoli, että liittymät ovat paikoittain vähissä ja oikean missaaminen voi pahimmillaan johtaa 40 minuutin aikasakkoon.

Tilan ystävällinen ja ymmärtäväinen edustaja totesi puhelimessa meidän olevan ehdottomasti tulevaisuudessa tervetulleita tilalle, mutta tällä erää joutuisimme viikonlopun ollessa käsillä tyytymään visiittiin tilan edustalla nököttävässä viinibaarissa, sillä tilalla ei ole henkilökuntaa lauantaisin ja sunnuntaisin. Toivuttuani hieman jossain vaiheessa samaa tai seuraavaa päivää erittäin isosta k******ä otsallani päätin, että suorittaessamme parin päivän päästä siirtymää Trentosta Piemonteen tekisimme ehdottomasti visiitin tilan viinibaariin.

IMG_0390Viinibaari muistutti ulkoisesti ennemminkin elintarvikekioskia. Saapuessamme sen edusta oli täynnä prätkähemmoja litkimässä espressoa: kieltämättä erikoinen ensivaikutelma. Myöskään lähes täyteen ahdetun rakennuksen sisällä en muista nähneeni kenellekään viinilasia kädessä, mutta toden totta tiskin takana nököttivät parit viinidispenserit. Pullojen kohdalla luki annoshinnat, mutta selitettyäni tilanteemme saimme maistaa skaalan läpi maksutta, kera makoisien ilmakuivattujen leikkeleiden.

IMG_0339Kuten kuvasta näkyy, San Leonardo ei tuota järin hengästyttävää määrää eri viinejä. Pääviini on Cabernet Sauvignonin, Cabernet Francin ja Merlot’n sekoite, jota kypsytetään kolmesta neljään vuotta ensimmäisen, toisen ja kolmannen käyttökerran 225-litraisissa tynnyreissä. Viimeisin vuosikerta on 2008: upean tasapainoinen (13 %), intensiivinen ja uljaan tanniininen viini, jota en lähtisi korkkaamaan ihan lähivuosina. Tammi ei pomppaa esiin lainkaan ja muutenkin tyyli on hyvinkin old school Bordeaux. 2009-vuosikerran sato ei kuulemma vastannut tilan standardeja, joten tuota vuosikertaa ei pääviinistä tulla näkemään.

Huomattavasti kevyemmällä tammituksella tuotetaan tilan entry level -viini, Terre di San Leonardo (myös 13 %), jonka viimeisin 2012-vuosikerta tarjoaa todella huokealla hinnalla äärimmäisen nautinnollista ja notkeaa ”lounas-bordeaux”-meininkiä. Tämäkin omaisi jonkin verran kypsytyspotentiaalia, mutta kuluneena viikonloppuna tyhjensimme pullon sangen vaivattomasti naudan sisäfileen huuhtojan muodossa. Hedelmä on hiukan mehukkaampaa, mutta Ridgen Estate Cabernet’ta fanittaville Terre on satavarma hitti, vieläpä erittäin kustannustehokas sellainen.

Hinnan osalta kahden edellisen väliin sijoittuu Villa Gresti, Merlot’n (90 %) ja Carmenèren sekoite, jonka viimeisin vuosikerta on 2009. Toscanan rannikon Merlot-vetoisia blendejä maistelleille tämä viini tarjoaa jotain ihan muuta. Keskitäyteläinen ja hapokas viini ei todellakaan ole kosiskelevaa sorttia, mutta odotan innolla minkälaiseksi kaapissani makaava magnum muotoutuu muutaman vuoden lisäkypsytyksellä.

Tilan pakollinen valkoviini on läheltä Alto-Adigen rajaa tuleva Vette, 100 % Sauvignon Blanc, joka suureksi yllätyksekseni oli niinkin hyvä, että nappasin pullon matkaan. Ylikypsyydestä ei ole tietoakaan, hedelmä ei taivu karikatyyrimäisyyteen ja hapoissa löytyy.

Viinit maisteltuamme ja ostopäätöksiä tehdessämme tiskin taakse yllättäin ilmestyi näyttävän näköinen nainen kera herttaisen pienen koiran. Kaikkien karvaisten ystävinä tervehdimme iloista otusta ja esittäydyimme myös sen omistajalle, mainiten lyhyesti harmillisesta tapauksestamme. Kuinka ollakaan, kyseessä oli tilan omistajan tytär, joka ei aikaillut tarttuessaan luuriinsa ja soittaessaan välittömästi isälleen. Eikä aikaakaan, kun saimmekin kehoituksen viedä ostamamme viinit autoomme ja astua sitten dramaattisista porteista sisään itse tilalle.

IMG_0370Leveä hymy kasvoillaan vastaamme käveli klassisen charmantti iäkäs italiaano, joka luonnollisesti oli tilan omistaja jo useammassa polvessa, markiisi Carlo Guerrieri Gonzaga. Hän toivotti meidän lämpimästi tervetulleiksi ja näin starttasi viinitilavierailu, jota emme tule unohtamaan.IMG_0375Seurasimme markiisia 1400-luvulla rakennettuihin kellareihin, missä saimme huolellisen perehdytyksen tilan meininkiin. Aluksi hän kuitenkin kertoi ihmettelevänsä suuresti sitä, että ylipäätänsä olimme päätyneet Trentoon ja San Leonardolle. Selkeästi mieheen teki vaikutuksen, että viinituristit kaukaisesta Suomesta haluavat tulla käymään nimenomaan hänen tilallaan, vaikkapa Alto-Adigen paremmin tunnettujen tuottajien sijaan. Hän kertoi vaihtaneensa tilan punaviinien appellaation 2001-vuosikerran kohdalla, sillä Vallagarina IGT ei sanonut kenellekään yhtään mitään, mutta Vigneti delle Dolomiti IGT sentään toi ihmisten mieliin Dolomiittien vuoret.WP_20150823_005Markiisi sai käytännön oppinsa Mario Incisa della Rochettan alaisuudessa Sassicaian tilalla Toscanassa, missä epäilemättä tarttui rakkaus Bordeaux’n lajikkeita kohtaan. Hänen aloittaessaan tilan ohjaksissa 1980-luvun alussa tilalla kasvatettiin pääasiassa paikallisia lajikkeita, mutta hyvin pienissä määrin tuotettu Cabernet Sauvignon antoi ymmärtää, että potentiaali Bordeaux-blendeihin voisi olla hyvinkin suuri.

Tarkoituksena on tuottaa tyyliltään klassista, pitkäikäistä viiniä, jonka myyntiin laskemista ei kiirehditä. Vuosikerran julkaisusta päätetäänkin vasta sitten, kun viini on kypsynyt vuoden verran tynnyreissä. Viljely tapahtuu luomuna, mutta ilman sertifikaattia. Koin mielenkiintoisena yksityiskohtana, että viinit kävivät aiemmin terästankeissa, mutta sementin todettiin tuottavan paremman lopputuloksen, joten teräskäymisestä luovuttiin.

IMG_0368WP_20150823_050Kaikkialla tuntui olevan häikäisevän siistiä. Ei sinänsä ihme, sillä nythän ollaan melkoisen lähellä saksankielisiä alueita…IMG_0340Tilalla kasvaa yhtä sun toista ja päärakennuksien yhteydestä löytyy mm. kappeli ja pieni puutarha.IMG_0346Käytöstä poistetussa laitteistossa löytyy, vasemmalla oleva vuoden 1945 traktori on kuulemma edelleen toimintakuntoinen.IMG_0384Henkilökunnan kelpaa huristella pitkin tiluksia näillä pikku-Fiateilla. Monet tilan työntekijöistä työskentelevät San Leonardolla jo useammassa polvessa, mitä epäilemättä selittää perheomistajuus, perinteiden vaaliminen ja yleinen hyvä meininki. Myöskään puitteissa ja maisemissa ei ole valittamista.IMG_0382Myös tällaisia pikkukavereita majailee tilalla!WP_20150823_006Tsekattuamme kellarit ja viininvalmistustilat markiisi (kuvassa) sai ajatuksen: ”eiköhän lähdetä kruisailemaan!”. Ei vastalauseita. WP_20150823_007Menopelimme ei ollut viimeisintä huutoa, mutta vääntöä löytyi reilusti. Ovia ei ensimmäistäkään.IMG_0362Oikealla olevien puiden takana sijaitsee omistajaperheen château, joka ikävä kyllä jäi kuvaamatta. Ei hassumman näköinen luukku.WP_20150823_036Meno maasturissa oli välillä kovinkin hurjaa, markiisin vetäessä mutkia suoriksi useamman kymmenen vuoden kokemuksella. Avokki suoriutui tehtävästään takapenkin kuvaajana vähintäänkin kelvollisesti.

IMG_0352 IMG_0356Carmenèret kasvavat pergolassa. Tilan 300 hehtaarista vain kaksikymmentä ja risat on köynnösten peitossa.IMG_0359Laaksossa sijaitsevalla tilalla maisemat ovat huikeat vuorien siintäessä kahdessa suunnassa.IMG_0361Jossain vaiheessa ajelua meidät bongasi Barrique, yksi tilan koirista, joka halusi tietysti välittömästi mukaan kyytiin.UntitledPasseli paikka löytyi avokin jalkatilasta…Untitled…ja lopuksi kuskin paikalta, markiisin jo hypättyä pois.IMG_0379 IMG_0383 IMG_0385 IMG_0386WP_20150823_029Markiisi osoittautui viimeistään ajelun aikana seuramieheksi parhaasta päästä ja tarinaa tuli aivan taukoamatta. Aatelissukuisuudesta ja vaikuttavasta elämäntyöstä huolimatta mies oli todella maanläheinen persoona, joskin ehdottoman ylpeä tilastaan ja viineistään. Hieman tämän kuvan ottoa myöhemmin hän pysäköi auton viikunapuun eteen ja poimi meille puusta parhaimman makuisia viikunoita, mitä ikinä olemme maistaneet. Hedelmät olivat niin kypsiä, että ne aukeilivat jo itsestään. Mainitessani viikunoiden maksavan suomalaisessa marketissa helposti 30 €/kg markiisi totesi, että ehkä heidän pitäisi keskittyä viikunoihin viinirypäleiden sijaan.IMG_0365Ex tempore -visiittimme kestettyä jo yli tunnin verran markiisi pahoitteli, ettei voisi viettää enempää aikaa kanssamme, sillä hänelle tulisi pian vieraita. Tätä ennen tarjoutui kuitenkin vielä tilaisuus päästä käsiksi tilan viinien vanhempiin vuosikertoihin, joiden korkkaamista tuskin jaksan odotella enää kovinkaan pitkään.

Vierailustamme jäi aivan harvinaislaatuisen kiitollinen ja iloinen olo. Ajomatkalla Piemonteen emme voineet kuin ihmetellä äimän käkenä, miten hyvä tuuri meitä oli kohdannut, kun olimme onnistuneet missaamaan alunperin sovitun visiitimme, jolla meidät olisi varmasti ottanut vastaan joku tilan henkilökunnasta itse markiisin sijaan.

Vaikka muistiinpainuvia viinitilavierailuja on takana monia, emme missään ole saaneet yhtä uskomattoman lämmintä vastaanottoa kuin San Leonardolla. Minkäänlaista emotionaalista yhteyttä eivät tilan viinit tarvitse maistuakseen hyviltä, mutta kieltämättä tulee olemaan vaikeaa niitä juoda ilman, että muistelisi markiisin kanssa rupattelua ja pitkin tiluksia kruisailua. San Leonardo on spesiaali paikka ja tilan viinit ansaitsevat kaiken huomion, joka niihin kohdistuu.

2 thoughts on “Road trip 2015 – San Leonardo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s