Weingut Willi Bründlmayer Brut Rosé

Weingut Willi Bründlmayer Brut RoséBründlmayer tunnetaan ennen kaikkea rodukkaista rieslingeistään ja harvinaisen tyylikkäästi ikääntyvistä grüner veltlinereistään, mutta tämä arki-iltana synttärien kunniaksi korkattu puolikas pullo paljasti, että myös skumpan valmistus on todella vahvasti hanskassa. Helppo olisi sutkauttaa jotain ”vapise samppanja!”-tyylistä, mutta eipähän tuota kuplajuomien juggernauttia ole uhkaamassa mikään tai kukaan, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Avoimin mielin kuplajuomiaan metsästävät harrastajat kuitenkin löytävät täältä hyvää vastinetta rahoilleen. En ole tästä lopputuloksesta mitenkään yllättynyt, sillä tämä tuottaja tuntuu kaiken kaikkiaan olevan tasalaatuisuuden perikuva – ja kyse on siis erittäin korkeasta laatutasosta.

Kovin syvällisiä speksejä eivät tuottajan sivut tarjoa, mutta viini on Pinot Noirin, Zweigeltin ja Sankt Laurentin sekoite. Tämä yllättää sikäli, että viinin painottomuuden ja raikkauden pohjalta olisi todella helppo veikata sen sisältävän pääasiassa valkoisten rypäleiden mehua.

Heinäkuussa 2014 korkinvaihdon kokeneella viinillä on kauniin vaalea lohenpunainen väri. Mansikan, vadelman ja persikan väritteinen tuoksu on kutsuva ja lempeä, tuoden mieleen Provencen roséet. Ajan myötä tuoksun hedelmä ottaa niin ikään herkullisen, hieman marmeladimaisemman muodon ja tuo framille klassista hiivan aromia.

Keskikokoisen, kermaisen kuohun alta paljastuu kuiva ja kepeä, mutta kohtuullisen viinillinen makumaailma. Hyvästä hapokkuudesta huolimatta viinin tekstuuri on huomattavan suuta hellivä. Meininki on tavallaan samppanjamaista ja tavallaan ihan omanlaistaan. Hedelmä on paljolti tuoksun kaltaista, joskin sisältäen myös kirsikkaa. Kokonaisuutena viini on kenties yllättävän kepeä ja kiltti, mutta kuitenkin erittäin elegantti ja ryhdikäs. Avokki kommentoi sen maistuvan ”hyvin tehdyltä”, mikä kieltämättä on osuva kuvaus.

Bründlmayerin Brut Rosé ei ole sen koommin flikkojen picnic-skumppa kuin ruokaa vaativa punaviini kuplilla à la moni punaisten rypäleiden rosé-samppanja (etenkin, muttei ainoastaan saignee-menetelmän tuotokset). Juotavuus on erittäin kova sellaisenaan, mutta myös Kluuvin Pizzariumista haettujen moninaisten pizzapalasien kyljessä. Paras liitto syntyi munakoisoa, parmesaania ja pecorinoa sisältävän Parmigianan kanssa.

Tutustuessani tähän viiniin teoriatasolla päädyin pitkästä aikaa jenkkiläisen viinimaahantuojan Terry Theisen vuosittaisten katalogien pariin. Toki on otettava huomioon, että mies pyrkii myymään katalogin tuotteita, mutta tämänkin tiedostaen nämä pdf-tiedostot ovat ainakin tälle viininörtille nannaa. Erityisesti näkemykset Itävallan kolmesta punaisesta lajikkeesta olivat erittäin hyvää luettavaa. Suosittelen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s