2013 Claus Preisinger Heideboden

2013 Claus Preisinger HeidebodenEdellisestä postauksesta on vierähtänyt hyvä tovi. Erittäin reissuvoittoisella neliviikkoisella lomalla ei toki halunnut tuhlata aikaa näppäimistön naputteluun, mutta ei kyllä kotiin paluun jälkeenkään ole ollut havaittavissa varsinaista paloa asiaan. Eilisillan punkku oli kuitenkin sen verran kiva yksilö, että on aika pistää stoppi tauolle.

Innsbruckin Wein & Co -viinikauppaketjun toimipiste tarjosi paljon kaikkea kivaa, ennen kaikkea oletettavasti superhapokkaiden valkoisten rintamalla. Viinikaapin sisäisen tasapainon säilyttämiseksi halusin kuitenkin ostaa myös muutamia punaisia, minkä vuoksi muutaman oman valinnan lisäksi päätin hakea konsultaatiota henkilökunnalta. Mainittuani pitäneeni Beck Heideboden -punkerosta pari vuotta aiemmin hurjan paljon sain vahvan suosituksen samannimiselle, mutta toisen tuottajan tuottamalle viinille. Nimen konkreettisesta merkityksestä on varsin vaikea löytää tietoa nopealla googlailulla; tämä versio sisältää paikallisten Zweigeltin (50 %) ja Blaufränkischin (30 %) lisäksi Merlot’ta. Yhtenäisestä alueesta lienee joka tapauksessa kyse.

Tuoksu on miellyttävän kuiva ja yrttinen. Vadelmaista ja kirsikkaista hedelmää löytyy reippaasti, mutta lisäksi tarjolla on vegetaalisia ja jopa ratatouillemaisia vivahteita, tuoden mieleen kuvitteellisen Loiren Cab Francin ja Rhônen Syrah’n yhdistelmän.

Suussa viini on mahdottoman mehukas, ryhdikäs ja tiivis, kera lempeästi tarraavien tanniinien ja tuntuvien happojen. Hedelmä on erittäin freesiä ja meininki yleisesti passelin energistä. Maussa on reilusti kypsää marjaisuutta, mutta myös (arvatenkin) Zweigeltin tuottamaa lihalientä ja hieman Blaufränkischin mausteisuutta. Välillä tuntuu lieviä viitteitä alkoholista (13.9 %), loppupeleissä paketin kuitenkin pysyessä hyvin kasassa. Tammea ei löydy yli vuoden kestäneestä tynnyrikypsytyksestä huolimatta, eli lienevät olleet käytettyä laatua.

Tämä kolmas (muistaakseni) vastaani tullut Heideboden on aiempien lailla tasapainoinen ja skarppi tapaus, joka toimi ihanteellisesti ankankoipiconfit’n kanssa, freesaten hyvin rasvaisten haarukallisten välillä. Nuorekkaalla viinillä tuntuu olevan palaset kohdillaan jopa kypsytystä varten, mutta uskoisin sen olevan puhtaasti makuasia, josko viini tästä enää paranee. Omaan suuhuni tämän sortin viinit edustavat Itävallan punkkutuotantoa parhaimmillaan, Bordeaux-blendien ystävät ja tuottajat saattavat olla eri mieltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s