Road trip 2014 – Céré-la-Ronde, Montlouis ja Loches

vesilintuBourgesista matkamme jatkui tietysti yhä lännemmäksi. Ennen seuraavia viini- ja ruokakokemuksia luvassa oli kolmas kiinnostuksenkohteemme: eläimet! ZooParc de Beauval on ehkä iloisin eläintarha ikinä. Se on myös ehkä surkeimmin suunniteltu eläintarha ikinä. Moniin kiinnostaviin kohteisiin pääsee vain yhtä, usein pitkää kävelyreittiä, joten edestakaista kävelyä tapahtuu paljon ja usein.

Tällä kertaa matkamme yleisestä meiningistä poiketen sääjumalat olivat puolellamme. Niin hyvin tosin, että varjoisasta parkkipaikastamme huolimatta allekirjoittaneen huoli autossa makaavista pulloista kasvoi ennen pitkää niin suureksi, että osa kiinnostavista eläimistä jäi väkisin näkemättä. Ei auta, prioriteettien pitää olla kunnossa. Nyt niitä eläinkuvia.

ensemble20140828_121459 20140828_134536 20140828_135738 kengut kengut2 otus Untitled20140829_093319Loire on tunnetusti linnaisaa seutua. Siispä iskin kiinni heti, kun silmiini osui Booking.comissa linnamajoitus. Château de Razay on yksityinen, kerrassaan upea majoitusinstituutio, jota voi helposti suositella kenelle tahansa, joka on kiinnostunut lomailemaan astetta eksoottisemmassa ympäristössä. Sijainti on toki syrjäinen ja ravintolaa saa etsiä kauempaa (ainakaan visiitimme aikana ei linnassa ollut aamiaista lukuunottamatta ruokatarjoilua), mutta jos näistä puitteista ei ihminen saa kiksejä, niin johan saa olla kuollut sisältä.

20140829_09263420140829_093149Linnan omistavalla perheellä on monia lemmikkejä, mutta yksikään ei ole niin spesiaali tapaus kuin perheen iso musta sika nimeltä Rudy. Tämä komea uros viettää aikansa torkuttamalla linnan keittiön ulko-oven edessä, virkistyen kummasti henkilökunnan vipatessa oviaukosta muutamat tarjoilukelvottomat kasvikset tai hedelmät. Rudy on kuulemma ihmisystävällinen, mutta silti koin epätavallista kunnioitusta (lue=pelkoa) silittäessäni varovaisesti sen niskakarvoja. Avokilla valahti pahemman kerran housuun ja ei uskaltautunut samaan.

20140830_08453620140830_095931Omistajaperheen autot herättivät lievää kateutta. Lähteäkö tänään kauppaan Rolls-Roycella vaiko Audi R8:lla? Ehkä kuitenkin hevosella?kultsitMyös koiria löytyy (sekä alpakoita, lampaita, lehmiä, pukkeja yms.). Vaikka omaan vieläkin käsissäni puremajäljet, jotka reipas kultainen noutaja yhtä kultaisella 80-luvulla minulle päätti lahjoittaa, en silti kanna kaunaa jokaista lajin edustajaa kohtaan. Vaikeaa se olisikin, kun kuvan etualalla oleva kaveri tulee ensinäkemällä jalkojeni juurelle, heittäytyy selälleen ja anelee vatsarapsutusta.

20140830_100237 Lääniä riittää ja metsän katveesta löytyy intimiteettiä haluavalle myös bungalow-henkisiä asumusvaihtoehtoja. Aktiviteettipuolella tarjolla on tenniskenttää ja uima-allasta, eli ainakin teoriassa on myös mahdollista kuluttaa kaloreita täällä lomaillessa. Loireen matkaava, buukkaa Château de Razay!

paka20140830_09470420140828_185524Illallisaika ei ollut vielä käsillä, joten päätimme tappaa aikaa schlossailemalla. Château de Razayn läheisyydestä löytyy myös toinen linna – Château de Montpoupon – joka ei majoita väkeä, mutta päästää tutustumaan itseensä. Paikalla oli selkeästi ihan oma vibansa ja avokki vanhana steinerkoulun kasvattina sai kaikenlaisia väristyksiä. Ihan kiva spotti ja visiitti lienee paikallaan, etenkin jos on meidän tapaamme menossa myöhemmin saman omistuksen ravintolaan syömään.

20140828_183648 20140828_183701 20140828_183725 20140828_191214L’Auberge du Château on tosiaan lähin ravintola näillä main, mutta ei hätää: se on hyvä! Erittäin rustiikkinen, mutta meininki ei tästä voi paljoa lämpimämmäksi muuttua. Salin puolella toimivat englantia täysin puhumaton isä ja maksimissaan 12-vuotias englantia osaava tytär. Mainiosti homma kuitenkin pelasi ja jopa punkku tuli tilattua hyvällä menestyksellä.20140828_192412Harmi sinänsä, että Loiren Cabernet Francin saatavuus Ranskan ulkopuolella ei ole sen parempi kuin mitä se on. Hinnat ovat lähes aina huokeita – tämä pullo ei maksanut ravintolan listalta 25 euroa enempää – ja etenkin lämpimämpien vuosien viinit ovat mitä mainoimpia pihvin huuhtojia. Tämä tapaus oli aivan yhtä rustiikkinen kuin ravintolakin: siloittelematon sekoitus kypsää mutta raikasta tummaa hedelmää, maanläheisiä vivahteita ja lihaisaa tekstuuria.

20140829_102729Seuraavan päivän aktiviteetit potkaistiin käyntiin pakollisella vierailulla isompaan linnaan. Loiressa on mistä valita, mutta monessa yhteydessä oli kehuttu Cher-joen päälle rakennettua Chenonceaun linnaa. Sijainti palveli hyvin tarkoitusperiämme, sillä se sijaitsi melko suoraan reitillä Montlouis’n viinikaupunkiin mentäessä.

20140829_112418Chenonceau on kieltämättä hieno niin sisältä kuin ulkoa ja hieman utuinen sää teki paikasta varmasti vieläkin tunnelmallisemman. Knoppi: linnan välittömässä läheisyydessä tuotetaan myös viinejä nimikkeen AOC Touraine-Chenonceaux alla ja myös linnalla oli omat pullotteensa. Laadusta en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta olen tavalliseen tapaani skeptinen.

20140829_103356Karuhko tosiasia on, että Chenonceaun linna on erittäin suosittu alueella liikkuvien turistien keskuudessa. Erityisesti aasialaisia oli aivan jäätävä määrä jokaisessa huoneessa, mihin sattui astumaan sisään. Pienemmissä ja matalammissa tiloissa – kuten keittiössä – saattaa piillä riski ahtaanpaikan kammoisille.

20140829_104958Luikun kuva on aina hyvä löytyä. Kuulemma back in the day jokaisella linnalla piti olla erityinen huone olemassa kuninkaan potentiaalisen vierailun varalta.20140829_105141 20140829_112103 20140829_112732Puutarha on syytä pitää kunnossa.

20140829_113546Tarjolla on soutuveneitä vuokrattavaksi, mikäli halajaa liikuntaa tai vain linnan tarkempaa tarkastelua eri kulmista. Meidän kohdallamme syy oli aiempi, tosin puhtaasti avokin osalta. Jostain syystä aasialaisturistit kokivat äärimmäisen huvittavaksi, kun nainen soutaa ja mies chillaa. Suattaapi olla, että siellä Aasiassa ollaan snadisti vanhanaikaisempia ihan yleisestikin…20140829_11360120140829_130453Sinänsä ihan leppoisan ja semikiinnostavan Chenonceaun tsekkauksen jälkeen oli luvassa jotain oikeasti kivaa. Montlouis ei ole ymmärtääkseni läheskään yhtä tunnettu Chenin blancin tyyssija kuin Vouvray, mikä on harmi. Tästä huolimatta tiemme vei juuri sinne. Itse kylä on aika pieni paikka, jonka keskusta ei tunnu tarjoavan mitään sen kummoisempaa, mutta kukkulan juurelle kallion sisään on louhittu kiinteistöjä erinäisille bisneksille, mm. paikallisen osuuskunnan puoti, josta olisi löytynyt vaikka minkä asteisia arpoja ostettavaksi erittäin vanhojen Chenin blanc-viinien muodossa. Jotain muuta oli kuitenkin nyt mielessä.

La Cave InsoliteSancerren tapaan en ollut tästäkään osasta Loirea buukannut tilavierailua, koska tiesin saavani kaiken haluamani La Cave Insolitesta. Chenin blancin huipputuottajana tunnetun François Chidainen puoti tarjoaa mahdollisuuden maistella tilan lähes koko portfolion sekä tehdä löytöjä myös muilta Loiren kärkinimiltä (esim. Huet, Clos Rougeard). Meininki oli selkeästi rennompi ja viihtyisämpi kuin Alphonse Mellot’n puodissa, mikä ei sekään varsinaisesti ollut kylmä tai jäykkä paikka.

chidainemapKuten lähes kaikilla kovan luokan tuottajilla, on myös Chidainella terroir kaikki kaikessa. Tila tuottaa viinejä Espanjassa ja Touraine-appellaation alla, mutta pääasiallinen kiinnostuksenkohde on Chenin blanc, jonka osalta tarhoja löytyy joen molemmilta puolilta, eli myös Vouvraysta. Biodynaamista viljelyä on täällä harjoitettu jo 17 vuoden ajan.

20140829_151437Chidainen skumpat olivat täysin päteviä, mutta talon kuplattomat Chenin blancit ovat the shit. Viinien läpinäkyvyys on luomuhenkisen tuotannon osalta paljon puhuttu juttu ja Chidainen viinien kohdalla termin merkitys aukeaa yhtä selkeästi kuin missä tahansa. Yksi lajike, kaksi appellaatiota, vino pino erilaisia maaperiä, melko samanlaiset valmistusmenetelmät = läjä toisistaan hyvin erilaisia, mutta huikean korkealaatuisia viinejä.

Kuplattomia Montlouis-viinejä on kahdeksan, Vouvray-viinejä neljä. Purskuteltavaa oli siis reilusti, tiskin takana toimivan jannun maistattaessa iloisesti jokaisen viinin pl. alkuperäisten köynnösten Les Bournais Franc de Pied, jonka tuotantomäärä on ymmärrettävistä syistä mikroskooppisen pieni, vain kaksi tynnyriä.

Chidainen tuotannon taso on kauttaaltaan huikea, joskin muutama viini vaikutti olevan hieman sulkeutuneessa vaiheessa. Tyyli ei ole yhtä intensiivinen ja kuivien viinien kohdalla tiukka kuin Huet’lla (ainakaan Noël Pinguet’n tekemissä viineissä), mikä ei kuitenkaan tarkoita, että näistä lainkaan puuttuisi ryhtiä tai rakennetta. Tyylien kirjo kattaa koko skaalan Les Argilesin rutikuivasta Les Lys’n hyvinkin makeaan (103 g/l sokeria 2009 vk), mutta hapokkuus on kaikissa enemmän kuin kohdillaan ja yksikään viineistä ei ole veltto tai lämmin. Makeusmerkinnät saattavat täällä ohjata harhaan, etenkin jos viinillä on yhtään ikää jo vyön alla. Myöhään julkaistu (blogissa noteerattu) 2007 Le Bouchet oli imaissut 15.8 g/l sokerinsa täysin ja 2010 Montlouis-sur-Loire Moelleux ei todellakaan maistunut siltä kuin siinä olisi 40 g/l sokeria.

Superkorkeasta laadusta huolimatta hintataso on huokea, jopa halpa: Les Lys toki verottaa tiliä 57 ja Les Bournais Franc de Pied 67 euron verran, mutta muutoin yksikään puteli ei ylitä 21 euron tariffia. Melkeinpä poikkeuksetta viinit maistuvat sekä jo nyt juotavan hyviltä, että antavat olettaa kypsytyspotentiaalia löytyvän reilusti. Chidaine on epäilemättä yksi Loiren parhaita osoitteita viininystäville.

20140829_153541 20140829_15562320140829_171115Koska halusimme vaihtelun vuoksi illastaa eri paikassa kuin edellisenä iltana, päätimme kruisata kohtuullisen matkan päästä linnastamme sijaitsevaan Lochesin kaupunkiin. Loches osoittautui rauhalliseksi ja melko kompaktiksi paikaksi, jossa dallaili varsin mielellään tunnin tai pari ennen illallispaikan valintaa.

20140829_172815kattimatti20140829_17425820140829_191753Ilman minkäänlaista researchia päädyimme hyvin mahdollisesti kaupungin kivoimpaan paikkaan. Les Flaveurs de la Terre on viinipuoti, jonka yläkerrasta, tarkemmin matalan kerrostalon katolta, löytyy mitä viihtyisin terassi. Tapashenkinen ruokatarjonta on parhaaseen ranskalaiseen viinibaaritapaan simppelin laadukasta, kohtuullisesti hinnoiteltua ja erittäin viiniystävällistä.

2009 Pascal Pibaleau Touraine-Azay-le-Rideau

2009 Pascal Pibaleau Touraine-Azay-le-Rideau

Koska olin kuskina ja luvassa olisi parin kymmenen kilometrin ajomatka keskellä pimeintä ranskalaista maaseutua, tuntui kohtuulliselta tilata viiniä laseittan myytävästä tarjonnasta. Kuplivan iloinen tarjoilijalikka kuitenkin onnistui myymään meille pullon huokeaa paikallista Chenin blancia sillä argumentilla, että voimme hyvin ottaa mukaan kaiken, mikä jää juomatta. Jos joku päivä….

Viini oli ihastuttava. Eloisa, aito, hieman ranskalaista omenasiideriä muistuttava Chenin, joka henki vahvasti alkuviinimäistä ”herkkua Ranskassa, etikkaa vientimarkkinoilla”-vibaa. Eteerinen tekstuuri, aivan lievä makeus ja raikkaat hapot; ruokaystävällinen ja täynnä hyvää meininkiä.

goliathRuuan, juoman, hyvän palvelun ja viihtyisien puitteiden lisäksi Les Flaveurs de la Terren valtti on sen terassikoira, Goliath. Oma koiramme on toki nyt ja aina ehdoton ykkönen, mutta kyllä tämäkin kaveri sulatti sydämet pahemman kerran. Vaikea kuvitella koiraa, joka näyttäisi enemmän elävältä pehmolelulta.

goliath2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s