Road trip 2014 – Chablis

20140824_150805Alsacen jälkeen oli edessä vajaan neljän tunnin ajo kohti valkoviineistä kenties kuuluisimman synnyinkotia, Chablis’ta. Reitti kulki läpi Beaunen kaupungin ulkoreunan, mutta tankkaamista lukuun ottamatta emme tässä Pinot Noir’n kehdossa pysähtyneet. Kahden maineikkaan viinikaupungin välillä oli ajoa vielä kohtuulliset 134 kilometriä, eli ei ihme, että kaupunkien viinit eivät ole kovin samasta puusta veistettyjä.

20140824_145659Emme malttaneet syödä matkalla lainkaan lounasta, joten perillä harmaassa ja koleassa Chablis’ssa hyökkäsimme samoin tein…erittäin marginaalisella ruokatarjonnalla varustettuun laitokseen. Signé – tai nykyään kaiketi S.Chablis – on uudehko viinibaarin ja -kaupan kombo, joka tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua alueen vähemmän tunnettujen tuottajien viineihin. Välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Larochen, Chablisiennen ja Brocardin liiketilat, joten näen varsin positiivisena, että myös pienemmät tuottajat ovat edustettuna kaupungin/kylän ytimessä.

20140824_140333

2011 Domaine Hamelin Chablis Premier Cru Vau Ligneau & Dominique Gruhier Chablis Premier Cru Montée de Tonnerre

Ruokatarjonta ei tosiaan kata muuta kuin erilaisia terriinejä lasipurkeista tarjoiltuna sekä juustolajitelman, jonka kylkiäiseksi saa kelvollista patonkia. Nämä appeet osoittautuivat kuitenkin mainioiksi naposteltaviksi viinien maistelun juonnin ohessa. Hinnat näyttävät nyt hieman nousseen, mutta visiitillämme oli hinnoittelu vähintäänkin kohtuullisella tasolla, lasillisen Premier Cruta maksaessa 5 € ja lasillisen Grand Cruta 8 €. Nämä täysin vieraiden tuottajien viinit yllättivät molemmat intensiivisyydellään ja rotevuudellaan. Muistaakseni Gruhier oli yllättävänkin tamminen Chablis’ksi, mutta runsaan mineraalisvetoinen ja voimakashappoinen viini yhtä kaikki. Kaiken kaikkiaan meininki vaikutti siltä, että asiakkaille halutaan tarjota hyvää. Kolmekymppinen tarjoilijaheppu oli erittäin innostunut ja persoonallisen eläväinen, tuoden pöytäämme jatkuvasti lisää patonkia ja tiedustellen useaan otteeseen fiiliksiämme.

Laseittain myytävien viinien lisäksi ovat kaikki baarin putiikissa myytävät pullot korkattavissa kympin lisähintaan. Valikoima on melko laaja, joskin keskittyen pitkälti vähemmän tunnettuihin tuottajiin. Jostain kumman syystä hyllyiltä löytyi myös chileläinen Carmenere…

20140824_15291220140824_150818 20140824_150921Ensimmäisenä iltana ruokailimme pääkadulta katsottuna hieman syrjäisessä Le Bistrot des Grands Crus -ravintolassa. Chablis ei varsinaisesti ole sunnuntai-iltana pullollaan avoinna olevia ravintoloita, mutta tämä Hostellerie des Clos -ravintolan rennompi puoli oli sitä ja houkutteli kovasti huokean hintatasonsa ja hyvän viinilistansa ansiosta.

2010 François Raveneau Chablis

2010 François Raveneau Chablis

On se hassua. Useimmiten jos ravintolan viinilistalla komeilee Raveneaun nimi, on syytä valmistautua pulittamaan roimasti oravannahkoja, jotta korkki aukeaisi. Kasuaalissa bistrossa Chablis’ssa sen sijaan ero paikallisen osuuskunnan vastaavaan viinin hintaan on lähinnä nimellinen. Sitäkin hauskempaa onkin sitten nähdä tämän osuuskuntaviinin aukeavan viereisessä pöydässä samaan aikaan, kun itse olen antautumaisillani täysin alueen ehdottoman ykköstuottajan viinin vietäväksi.

Odotin tältä Raveneaun kylä-chablis’lta jotakuinkin samanlaista meininkiä kuin mitä Vincent Dauvissat’n vastine tarjosi ennen matkaa. Odotukseni osoittautuvat sikäli vääriksi, että tätä ei ilmiselvä tammi hallitse. Muutoin kyseessä on omassa kategoriassaan täysin superlatiivinen viini, joka tarjoaa matalalla 12.5 % -alkoholilla aivan tajuttoman tekstuurin ja mitä klassisimman Chablis-makumaailman täysin ennen näkemättömällä rungolla varustettuna. Suutuntuma muistuttaa tiiviydeltään ja kiinteydeltään jopa punaviiniä, ollen kuitenkin paljon raikkaampi ja linjakkaampi kuin vaikkapa Rhônen alueen huippuvalkkarit. Maku on rutikuiva, ikenissä tuntuvan intensiivinen ja täysin vailla läskiä, mutta silti jokainen huikka on hyvin, hyvin nautinnollinen. En saa usein paremmistakaan Chablis’sta sitä vibaa, että kypsyttelylle olisi pahemmin tarvetta, mutta tämä viini rakenteensa ja tasapainonsa ansiosta tuntuu ilmiselvältä pitkän matkan juoksijalta.

20140824_193604 20140824_193808Päivän kalaspesialiteetti ei auennut meille nuoren tarjoiljan kuvailusta sitten mitenkään, mutta niin kävi, että eteen tuotiin kokonainen pata. Vielä hyvin koossa pysyvät fileet eivät ilmeisesti olleet viettäneet kovin pitkää aikaa tässä höyryävän kuumassa, runsaasti kermaa ja juustoa sisältävässä sopassa. Kokonaisuus oli sanalla sanoen rustiikkinen ja varsinainen oppikirjaesimerkki lohturuuasta. Komponentit sikäli kaikki olivat Chablis-ystävällisiä, mutta kuumuus hieman haittasi paritusta. Keiton jäähtyessä kombo toimi jo paremmin, mutta kaikki tämä oli toissijaista sille nautinnolle, mitä sain ihan pelkästä viinimme sippailusta.

20140824_200529Mustaherukkakakku oli tarjoilijan lupausten mukaisesti aivan fantastisen herkullinen. Happamuus ja täyteläisyys olivat upeasti balanssissa ja taas kerran sain hyvän muistutuksen, että Ranska jos joku on jälkiruokien luvattu maa.

20140824_154350 20140824_154845 20140824_155258Chablis on koruton, mutta kaunis. Poissa ovat Alsacen isojen kylien matkamuistopuodit ja geneeristä choucroutea kaupittelevat tusinaravintolat. Harmaa sää saattoi vaikuttaa, mutta muiden turistien määrän laskemiseen ei tarvittu ylimääräisiä käsipareja. Avokki olisi kyllä kaivannut sitä parempaa säätä, mutta muuten viihdyimme Chablis’ssa erittäin hyvin. Hiljaisia katuja pitkin dallailu oli mitä seesteisintä ajanvietettä.20140825_174045 20140825_174056 20140825_174130Kuulut Grand Cru-tarhat sijaitsevat kaikki kaupungin välittömässä läheisyydessä. Niiden jyrkkyys ei vedä vertoja monelle muulle valkkarialueelle, mutta silti se jokin maaginen viba täälläkin on.

20140825_185725 20140825_190715 20140825_205322Tripadvisorin listauksessa on Chablis’n ykkösravintolana – mitä todennäköisimmin täysin ansaitusti – matkamme aikoihin vasta muutaman kuukauden ikäinen Au Fil du Zinc. Uskaltaisin veikata, että mistään päin maailmaa ei ole mahdollista löytää parempaa Chablis-viinien listaa.

20140825_192806

2010 François Raveneau Chablis 1er Cru Butteaux

Luokituksen noustessa saman tuottajan viineissä yleensä konsentraatio kasvaa. Ei kuitenkaan nyt. Raveneaun Butteaux (sama vuosikerta kuin aiempi, eli 2010) on ennen kaikkea elegantimpi ja eteerisempi kuin edellisen illan kyläviini, sekä juotavuudeltaan vieläkin korkeammalla tasolla. Tuottajan leima on selkeästi sama – kenties viinit ovat jopa identtisesti käytetty/kypsytetty – mutta tarhan laatu tulee päivänselvästi esille tässä hienostuneessa ja tavallaan jopa herkässä, übermineraalisessa viinissä. Minkäänlaista ärhäkkyyttä tai kulmikkuutta siinä ei ole, eikä edes nuoresta iästä huolimatta kireyttä. Happorakenne on upea.

20140825_19325920140825_193230 Alkuun avokki otti Chablis-klassikon ja minä jotain ihan muuta. Trois tomates kuulosti siltä, että nyt on pakosti jotain hyvää väkerretty ja näinhän se oli. Liekö syynä tomaattien hyvät kasvuolosuhteet tai taikuriviljelijät, mutta intensiivisen makeita makuja oli annos täynnä ja avokin annoskateus oli väistämätön vaikkei omastaan, viinin kanssa erittäin hyvin mätsäävästä kinkkuannoksestaan sinänsä pahoillaan ollutkaan.

20140825_195057Pääruuaksi tilaamani viiriäistä kantarellien kera oli yksi herkullisimpia annoksia, mitä Ranskassa olen syönyt. Erittäin mureaa ja mehukasta lihaa, kruunattuna hyvin maukkaalla paistoliemellä.

Aina tasokasta palvelua ja viihtyisää, puheensorinan täytteistä ilmapiiriaan myöten on Au Fil du Zinc aivan loistava illallispaikka. Loppuillasta talo oli täyteen pakattu ja hyvä meininki tuntui ulottuvan jokaiseen pöytään. Jos nyt menisin Chablis’hin uudelleen, voisin ongelmitta illallistaa täällä useampinakin iltoina. Viinilista ainakin vaatisi syvällisempää tutustumista…

20140826_135157Chablis’sta lähtiessämme vierailimme Auxerren kaupungissa, joka ei hienosta jokimaisemasta huolimatta ihan kauheasti sytyttänyt. Fiilikseen vaikutti tosin paljolti erään vahvasti suositellun viinikaupan varsin kuolleelta vaikuttava olotila.20140826_135958 20140826_144448Tyhjin käsin emme silti Auxerresta poistuneet, sillä Les Agapes -niminen viinikauppa oli varsin elossa. Tarjolla olisi ollut timanttinen mahdollisuus tankata hienoja viinejä suoraan omaan astiaan, mutta koska emme moista olleet osanneet varata mukaan, jouduimme tyytymään valmiiksi pullotettuihin tuotteisiin.

Ihan tarkoituksella en kaupan koko tarjontaa seulonut läpi, mutta jonkinasteinen alkuviinipainotus valikoimassa tuntui olevan, joskin myös tavanomaisempaa tavaraa löytyi. Asianmukaisen mittavan Chablis-tarjonnan ohella silmään pisti laaja kirjo Jean-François Ganevat’n erittäin haluttuja viinejä. Palvelu oli asiantuntevaa ja innokasta ja mieli olisi tehnyt ostaa useampia laatikollisia. Jos vain ei olisi vielä ollut luvassa shoppailua Sancerressa, Montlouis’ssa, Champagnessa ja Bernkastel-Kuesissa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s