2012 Isabelle et Denis Pommier Chablis 1er Cru Côte de Léchet

2012 Isabelle et Denis Pommier Chablis 1er Cru Côte de Léchet

Ostin vajaa vuosi sitten laatikollisen Chablis’ta itse pääkallonpaikalta. Ravintoloita lukuun ottamatta missään ei vastaani kävellyt ikonisten Raveneaun tai Dauvissat’n (tai edes tämän lähisukulaisen Tribut’n) pulloja, joten tyytyminen oli vähemmän arvostettuihin, mutta kuitenkin erinäisissä yhteyksissä kehuttuihin nimiin. Yksikään ostetuista viineistä ei ollut huono, mutta tämä viimeinen osoittautui heittämällä parhaaksi.

Pommier’n viinit on jo muutaman vuoden ajan tuotettu täysin orgaanisesti, käymisen tapahtuessa villihiivoilla. Ennen 12-18kk kestänyttä sakkakypsytystä kävi toinen puolisko tästä viinistä tammitynnyrissä, mitä en näe nykyään yhtään niin negatiivisena asiana kuin aiemmin. Viiniä minulle suositellut rouvashenkilö kertoi sen olevan ”trés minéral”, mikä sinetöi kaupan välittömästi.

Aluksi tuoksussa juuri riittävän häiritsevässä määrin tuntunut rikki katosi hengittelyn aikana, minkä koin aiempien kokemuksien pohjalta jonkinmoiseksi lottovoitoksi. Tapahtuneen jäljiltä tuoksu olikin sitten sanalla sanoen upea, yhdistellen kalkkikivisiä ja merisuolaisia aromeja miedompiin savuisiin, pähkinäisiin ja tammisiin aromeihin. Vaikka hedelmää – lähinnä vihreää omenaa ja persikan kiveä – on myös läsnä, ei kirpeän ja suolaisen tuoksun pointti ole hedelmäisyys laisinkaan ja enpähän ole siitä lainkaan pahoillani. Lievästä alueen pientuottajille tyypillisestä tammesta huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että nyt ollaan Chablis’n ytimessä.

Maku on yllättävän konsentroitunut, mutta happoja löytyy niin runsain mitoin, että yleisfiilis on klassisen teräksinen. Erittäin jämäkkä tekstuuri itsessään lunastaa viinin 1er Cru -statuksen vakuuttavasti. Merisuolaiset, hiivaiset ja kiviset aromit dominoivat, mutta myös raikasta omenaista hedelmää ja mehiläisvahaa löytyy reilusti. Paradoksaalisesti viini tuntuu samaan aikaan jännittyneeltä ja ilmavalta. Happojen ryydittämä erittäin pitkäkestoinen jälkimaku on mausteinen, kivinen ja rutikuiva, tuntuen syvällä ikenissä. Juotavuus on sitä luokkaa, että päätän pian hakea pullon pysyvästi ruokapöytään.

Arvoin aluksi kapean, melko pienivetoisen valkkarilasin ja massiivisen, leveän Bourgogne-lasin välillä. Loppupeleissä oli kuitenkin päivänselvää, että jälkimmäinen oli selkeästi parempi vaihtoehto, viinin kukoistaessa siinä aivan eri tavalla. Iso lasi vaatii mielestäni viiniltä enemmän, mutta Pommier’n Côte de Léchet ottaa tilan haltuun kuin mikäkin mestari areenalla. Raveneaun viineihin vertaaminen saattaa olla lähes jumalanpilkkaa, mutta selkeästi saman tyylin (hyvä terroir + virtuoosimainen tammen käyttö + omaa luokkaansa oleva suutuntuma) edustaja tämä viini on. 16.5 euron pullohinnalla en epäröisi, mikäli ilmaantuisi tilaisuus ostaa lisää pulloja kaappiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s