Pulloja kuluneilta kuukausilta

2011 Gróf Buttler Egri Kékfrankos Szarkas

2011 Gróf Buttler Egri Kékfrankos Szarkas

Kuten aina ennenkin, on kesän ja loppukevään aikana tullut nautittua lukuisia viinejä, jotka eivät syystä tai toisesta ole päätyneet blogiin. Osa laatunsa takia, osa siksi, ettei sosiaalinen tilaisuus ole rohkaissut tekemään muistiinpanoja. Lähes jokaisesta hetkestä jää kuitenkin jotain mieleen, jotta viinistä voi mainita sanasen osana isompaa koostehenkistä postausta. Here! We! Go!

Syvä, tumman sinipunainen viini omaa intensiivisen verta muistuttavan tuoksun, joka tarjoaa tummaa metsämarjaa sekä lihaisia ja lievästi vegetaalisia aromeja. Maku ei ole ylettömän konsentroitunut, mutta pureskeltavan tiivistä tummaa hedelmää löytyy reippaasti ja tanniinit tarraavat miellyttävän vahvasti. Synkkyydestään huolimatta viini on freesi ja ryhdikäs ja sitä juo hymyssä suin pihvin kyytipoikana. Blaufränkischin sanotaan usein muistuttavan Syrah’ta ja tämä viini viekin ajatukset Pohjois-Rhôneen vadelmaisilla, kirsikkaisilla, pippurisilla ja mineraalisilla mauillaan. Todella tyylikäs unkarilainen punkku, jossa ei tippaakaan maistu yliyrittäminen.

2010 Domaine de la Pépière Muscadet de Sèvre-et-Maine Chateau Thébaud Clos des Morines

2010 Domaine de la Pépière Muscadet de Sèvre-et-Maine Chateau Thébaud Clos des Morines

Hiivan, mineraalien ja greipin väritteinen tuoksu omaa yrttisiä ja laktisia viboja. Lajissaan hyvinkin runsas ja täyteläinen viini sisältää voimakkaat, mutta hiukan piilosilla olevat hapot sekä lievän pirskahtelevuuden. Alkoholi (12 %) tuntuu lievänä lämpönä, joka on etenkin tässä viinityylissä itselleni pitkä miinus. Makumaailma on miellyttävän neutraali, koputellen vegetaalisuuden porteilla. Intensiivisellä viinillä on melko tuntuva, viipyilevä presenssi; lasi ei tyhjene läheskään samaa tahtia kuin Les Gras Moutonsin tai Clos des Briordsin kohdalla. Paritus paistetun lohen kanssa on hyvä, mutta tavallista kypsempi Brillat-Savarin tappaa viinin täysin. Juotavuus ei ole sitä tasoa, mitä laatutuottajan Muscadet’lta toivoisi.

2012 Daniel Bouland Côte de Brouilly Cuvée Mélanie

2012 Daniel Bouland Côte de Brouilly Cuvée Mélanie

Daniel Boulandin 2012 Chiroubles oli viime vuoden keväällä haastava ja melko niukasti palkitseva tapa tutustua sekä tuottajaan että vuosikertaan. Sen vuoksi päätin korkata tuottajan toisen kaapissani maanneen viinin hetkellä, jossa viini ei olisi millään tapaa pääroolissa. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä hieman lisää ikää kerännyt viini palveli varsin asiallisesti juhannuspöydässä.

Tuoksu on hieman reduktiivinen, mutta muutoin puhdas ja raikas, kera houkuttelevan, kirpeähkön punaisen hedelmän ja lievän kukkaisuuden. Hapokas maku on odotetusti kevyt, mutta huomattavasti Chiroubles’ta kiltimpi. Helpon juotavuuden ja ruokaystävällisyyden takia homma pelittää niin makkaran, erinäisten kalojen kuin salaatinkin kanssa. Viiniin ei kiinnitä juuri huomiota, mutta lasit tyhjenevät tasaista tahtia, joten kokonaisuutena homma on menestys. Jatkossa pyrin kyllä Beaujolais’n kohdalla välttämään tätä vuosikertaa, vaikka otantani ei järisyttävän suuri olekaan.

2011 Domaine de Bablut Anjou-Villages Brissac

2011 Domaine de Bablut Anjou-Villages Brissac

Tämä 70 % Cabernet Franc-30 % Cabernet Sauvignon -blendi tuli hankittua puhtaasti heräteostoksena. Aion jatkossa tehdä vähemmän heräteostoksia.

Pitkän ilmaamisenkin jäljiltä niukka tuoksu tarjoaa tylysti dominoivaa kirkasta mustaherukkaa, joka jättää jonkin verran tilaa kosteiden lehtien, kivien ja raudan aromeille. Maku on askeettisen kuiva ja tarraavan tanniininen; korkea hapokkuus elävöittää meininkiä jossain määrin. Makumaailma on puuduttavan yksiulotteinen: lehtimäinen, mustaherukkainen hedelmä on kaikki, mitä intensiiviselläkään purskuttelulla tästä saa irti. Tiettyä mehukkuutta on mitä tylsimmällä tapaa lajikeuskollisessa viinissä, mutta tanniinien tiukka puristus vie jälkimausta viimeisetkin hedelmän rippeet.

20150711_205151Onni onnettomuudessa kehnon punkun ohella pöydästä löytyi kaikkien aikojen ensimmäinen kypsentämäni flank steak. Kohtuuhinnalla K-kaupan tiskiltä irronnut pala osoittautui reippaasti punertavaksi jätettynä erittäin mehukkaaksi ja todella hyväksi vastineeksi rahalle. Tätä lisää, mutta paremman viinin kanssa!

2013 Gróf Buttler Egri Csillag

2013 Gróf Buttler Egri Csillag

Tiedetään, tiedetään. Taas yksi Muskat Ottonelin, Pinot Blancin, Királyleánykan, Leánykan ja Szürkebarátin sekoitus. Tätä maistettiin jo Budapestissa Kogart-ravintolassa, joten sikaa en ollut ostanut säkissä. Vaikuttavalla Andrássy-kadulla sijaitsevaa ravintolaa voi muuten hyvillä mielin suositella lounaspaikaksi.

Tuoksu on erittäin alleviivatusti kukkainen ja eksoottinen, sekoittaen tyylikkäästi seljankukan, hunajamelonin ja litsiluumun aromeita. Keskitäyteläinen maku on raikas, yhdistellen tuoksun aromeita selkeään päärynäisyyteen. Kokonaisuus muistuttaa paljolti keskivertoa selkeästi hapokkaampaa kuivaa Muscatia. Lievä lämpö hedelmässä ei rajoita lainkaan helposti lähestyttävän viinin dokabiliteettia tai toimivuutta grillatun broilerin ja wokkivihannesten kanssa. Erittäin alhainen hinta huomioiden valittamisen varaa ei yksinkertaisesti ole, vaikkei kyseessä olekaan mikään tajunnanräjäyttäjä.

2008 Weingut Günther Steinmetz Brauneberger Juffer Riesling Auslese *

2008 Weingut Günther Steinmetz Brauneberger Juffer Riesling Auslese *

Vuoden 2008 makeammat moselilaiset ovat poikkeuksetta hurmanneet tähän asti, mutta tämä kehutun tuottajan yksitähtinen sekä jätti toivomisen varaa, että herätti kysymyksiä. En lainkaan tykkää spekuloida viinin olevan ”vain huonossa vaiheessa elinkaartaan”, mielummin otan sen sellaisena kuin se on, mutta myönnettäköön, että aika saattoi olla väärä tämän viinin korkkaamiselle. Ainakin, mikäli uskoo Mosel Fine Winesin kuvaukseen alueen viinien juomisikkunoista. Tai sitten se ei vain ole kovin hyvä Auslese.

Kirpeä, melko kukkainen tuoksu paljastaa alueellisen alkuperän välittömästi. Sekoituksesta löytyy persikkaa, päärynää ja mehiläisvahaa sekä hiukan botrytistä. Syötävän herkullisista aromeistaan huolimatta tuoksusta jää puuttumaan se jokin. Kenties maaperän leima on kateissa?

Maku on erittäin konsentroitunut ja tiivis. Ei varsinaisesti raskas, muttei myöskään lähelläkään alueen parhaiden viinien lasermaisuutta/teräksisyyttä. Hapot tuntuvat olevan olemassa, mutta piilossa jossain syvällä konsentraation alla. Jalohomeesta vapaata, ”puhtaan” makeaa hedelmää on tarjolla massiivisin mitoin, mutta tarvittavaa rakennetta tai energisyyttä ei ole, jotta kokonaisuus olisi balanssissa. Fokus on pahemman kerran hakusessa ja voi vain arvailla, josko lisäkypsytys toisi harmoniaa viinille.

Laherte Frères Champagne Les Grappes Dorées Brut Blanc de Blancs

Laherte Frères Champagne Les Grappes Dorées Brut Blanc de Blancs

Parin viikon takaisen ”sinihomeisen” blanc de blancsin jälkeen korkkasin hyvillä mielin toisen saman lajityypin edustajan samalta tuottajalta. 2013 lokakuussa korkinvaihdon kokenut viini sisältää 70 % yhtä vuosikertaa (2010?) ja loput reserviviinejä. Teräksessä käynyt viini on kokenut osittaisen malolaktisen käymisen ja siihen on lisätty sokeria ”7-9 g/l”. Ruotsalaisen samppanjabloggaajan suosituksesta korkkasin pullon pari tuntia ennen illallista, joskin olen hieman skeptinen sen suhteen, miten suuri vaikutus tällä hengittelyllä on voinut olla pullon ollessa lähes täysi.

Viiniä tuoksutellessa valtaa sieraimet ensimmäisenä mitä selkein meri-ilman tuulahdus. Seuraavaksi aromeista erottuvat hienoinen hiivaisuus, freesi vihreä omena ja lievä paahtoleipä sekä viimeisenä savuisuus, joka tuntuu voimistuvan aterian aikana kaikista selkeiten. Aromeja leimaa tietynlainen puhtauden tunne, joskin kaikista selkeäpiirteisin tuoksu tämä ei ole. Teknologiavertauksena värit ovat kauniit ja kirkkaat, mutta tarkkuus on SD:tä HD:n sijaan.

Lempeä, kermainen kuohu paljastaa altaan viinimäisen ja rapsakan suutuntuman. Makumaailma on erittäin primäärinen, mutta puhdas: vihreää omenaa, mineraaleja ja kalkkikiveä. Hapokkuus hyökkää herkullisen terävänä, mutta jännite ei kanna loppuun saakka. Paperilla kohtuullinen sokerinlisäys tuntuu maussa lievänä, mutta erittäin epätoivottuna makeutena, joka tässä genressä rokottaa pisteitä erityisen paljon. Viini kärsii hienoisesta pehmeydestä ja jonkinasteisesta fokuksen ja leikkaavuuden puutteesta, joskin sen vahvuudet ovat samalla kiistattomat. En tiedä olisiko pelkkä matalampi sokerin määrä johtanut autuuteen, mutta tällaisenään Les Grappes Dorées (kultaiset rypäletertut) ei pärjää kilpailussa saman hintaluokan muita nimekkäitä Côte des Blancs -edustajia vastaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s