Budapestin raflafiilistelyä

20150421_155139Lyhyt lomamme Budapestissa sisälsi pääosin varsin hyviä ruokailuhetkiä. Oikeastaan ainoa selkeästi negatiivisempi tapaus oli melko rustiikkinen perinneravintola, jonka hehkutusta Tripadvisorissa on jälkikäteen todella vaikea ymmärtää. Kenties jos toivoo illalliseltaan bulkkiviinejä, äärimmilleen viedyn arkista apetta ja mustalaismusiikkia, voi moisesta kokemuksesta joku olla innoissaan.

Budapestin ravintolatarjonta on kuuleman mukaan ottanut roimia askeleita kuluneena vuosikymmenenä ja laaturavintolatarjonta tuntuu jakautuvan vanhan ajan unkarilaisiin hienostoravintoloihin ja selkeästi modernimpiin, kansainvälisiin fine dining -paikkoihin. Ranskalaisen keittiön vaikutteet näkyvät kaikkialla, mutta missäpä nyt ei näkyisi.

615fb-fotoEnsimmäisenä päivänä nautimme lounasta ranskalaishenkisessä Cyranossa (lainakuva). Paikka tarjoaa pelottavan pitkän listan eri annoksia, mutta toisin kuin Gordon Ramsayn ohjelman ravintoloissa, ei tämä heijastu negatiivisesti ruuan laatuun. Myös palvelu oli aktiivista ja ystävällistä.

20150419_124950 20150419_125006Annokset ovat värikkäitä, raikkaita ja monipuolisen herkullisia, toisin sanoen hyvin kaukana ainakin unkarilaisen perinneruuan stereotyypistä. Raaka-aineet vaikuttavat hyvin tuoreilta ja laadukkailta. Koska kyseessä oli vasta ensimmäinen ruokailu ja emme olleet ns. päässeet vauhtiin, nautimme annoksien kanssa vain lasilliset tarjoilijan suosittelemaa Etyek (alue, tuottaja ehkä Nyakas?) Sauvignon blancia. Lajikkeen tyyppiaromeja oli esillä melko vähän, hedelmä oli kovin hillittyä, ja hapokkuuskin oli täyteläisellä viinillä yllättävän matala, mutta silti eksoottinen versiointi toimi hyvin niin itsessään kuin ruuankin kanssa. Kivaa mineraalisuutta kera runsaan suutuntuman.

20150419_132619 20150419_132635Jos pääruuat tulivat syödyksi hyvillä mielin, veivät jälkiruuat lounaan ihan uusiin sfääreihin. Ranskalaiset klassikot olivat nimittäin mestarillisesti väkerrettyjä, souffléen sisustan ollessa täydellisen valuvaa ja mille-feuille vain kaikin puolin mitä elegantein ja tasapainoisin. Tässä paikassa ei kannata skipata jälkkäriä, vaikka vyö jo kiristäisikin pääruuan jälkeen!

20150420_150240Seuraavan päivän lounaspaikalla oli kaksoismerkitys. Klassz on osa maineikasta Bortársaság-viinikauppaketjua (eng. The Wine Society) ja toimittaa sekä ravintolan, että pienen viinikaupan virkaa. Myönnettäköön kokemuksemme perusteella, että tänne ei kenties kannata mennä loistavan palvelun vuoksi, mutta viinien takia kylläkin.

20150420_140257Alkuruokaa ei tarvinnut kauaa miettiä: grillattua foie gras’ta karamellisoidun sipulin kera. Unkarilainen foie gras lienee tuotannon eettisyyden osalta ranskalaistakin huonommassa maineessa, mutta maun osalta ei voi kenelläkään olla valittamista.

2013 Gizella Pince Tokaji Hárslevelü Bárat

2013 Gizella Pince Tokaji Hárslevelü Bárat

Olisin odottanut tarjoilijan suosittelevan kyytipojaksi makeampaa Tokajia, mutta sen sijaan hän tarjosi tätä puolimakeahkoa Hárslevelüa, joka osoittautuikin timanttiseksi kumppaniksi hedonistiselle annokselle. Niin hyvän vaikutuksen tasapainoinen, hyvähappoinen viini teki, että oli pakko napata pullo mukaan varsin kohtuulliseen 12 euron hintaan. Vilkuilin tovin myös tuottajan hinnakkaampia viinejä, mutta alkoholin pompatessa 15 prosentiin jo ensimmäisen pykälän kohdalla päätin pitäytyä tässä ainokaisessa.

20150420_141314Pääruuaksi valittu chicken supreme ei jättänyt juurikaan kerrottavaa jälkipolville, mutta toimipa kuitenkin pätevänä kumppanina viineille.

20150420_141511

2012 Heimann Szekszárd Birtokbor

Suositeltu punaviini oli valitettavasti tylsähkö, melko anonyymi Cabernet Franc-Merlot-Kékfrankos-Syrah-blendi. Ilmiö, joka ei käsittääkseni ole järin harvinainen Unkarissa.

2013 István Szepsy Furmint Tokaji

2013 István Szepsy Furmint Tokaji

Avokin valkkari sentään oli jo ihan eri luokkaa niin maistuvuudeltaan kuin kiinnostavuudeltaankin. István Szepsy on Unkarin guruimpia nimiä ja tuottanee maan kalleimpiin lukeutuvia viinejä. Tämä tuottajan entry level -Furmint (vähittäismyyntihinta lajikkeen standardeilla kova 19 €) yhdisteli tyylikkäästi voimaa, kypsää hedelmää, lievää mantelisuutta ja mineraalisuutta. Vaikuttava, hyvin mielenkiintoinen viini, jonka 14 % -alkoholi on hyvin hallinnassa.

2008 Grof Degenfeld Tokaji Aszú 6 Puttonyos

2008 Grof Degenfeld Tokaji Aszú 6 Puttonyos

Jälkkäriksi tyydyimme nauttimaan tätä uljaan hunajaista herkkua, joka kantoi enemmän kuin kunnialla runsaan konsentraationsa. Saksalaisten makeiden ystävänä koen rakastumisen Tokajin Aszú-viineihin hyvin helpoksi, kiitos vaikkapa Sauternes’ia selkeästi matalamman alkoholin ja voimakkaiden happojen.

20150421_165649Väliaika, suuta raapivaa samppanjaa kaikille! Innio-viinibaari osoittautui oivalliseksi paikaksi istahtaa ja nauttia Larmandier-Bernier’n Terre de Vertusta. Laseittain olisi ollut tarjolla vaikka millä mitalla eurooppalaisia herkkuja, mutta jostain syystä lasillinen vaikkapa Gajan Baroloa ei kuulostanut kuumana päivänä aivan yhtä hyvältä kuin dimangisen tuottajan kylä-blanc de blancs. Viini tarjoiltiin todella leveistä, tilavista laseista, mikä pyöristi hapokkuutta kivasti, jos nyt sitten samalla edisti kuplien katoamistakin jossain määrin. Todella tyylikäs, kompleksinen samppis; rutikuiva, huiman kalkkikivinen ja ah niin siemailtava.

20150421_195227MÁK oli etukäteen se paikka, jolle oli ladattu kaikkein kovimmat odotukset. Nyt ollaan kentän moderneimmalla laidalla ja meininki muistuttaa paljon Stadin parhaimpia ei-jäykisteleviä paikkoja.

Tarjolla oli kaksi kuuden lajin menua, joista molemmille oli saatavilla 100 % unkarilaiset viinipaketit. Nettisivuilla on luettavissa myös à la carte -lista, mutta valitsimme erittäin mielellämme maistelumenuhenkisen ratkaisun. Laaja viinilista sisältää paljon myös Unkarin ulkopuolelta tulevia viinejä, erityisesti erinäisiä ikoniviinejä, mutta päätös pysyä unkarilaisen tarjonnan parissa oli helppo.

20150421_18174920150421_182741Alkuruuaksi tarjottava kukko-consommé sisälsi tarkemmin avattuna kukon kivestä ja jonkinmoista minijuuresta. Ajatuksen tasolla eksoottinen annos oli kuitenkin vain erittäin tavanomaisella tavalla hyvänmakuinen, pääraaka-aineen tuodessa lähinnä mieleen siskonmakkaran.

2013 Demetervin Tokaji Furmint

2013 Demetervin Tokaji Furmint

Keiton kyytipoika toimi taasen kuiva Furmint. Tyyli erosi aiemmasta: tämä muistutti konsentraatiollaan, kypsällä hedelmällään ja huomattavalla powerillaan Chapoutier’n valkoista Hermitagea, Chante-Alouettea. Korkea alkoholi toimi sherrymäiseen tapaan erittäin hyvin kuuman keiton kanssa.

20150421_183929En edes koita muistaa tämän annoksen sisältöä pääraaka-ainetta eli kampasimpukkaa lukuunottamatta. Hyvin raikas ja puhtaan makuinen se oli, löytäen täydellisen partnerin…

2012 Kertész Családi Pincészet Etyeki Zöld Veltelini

2012 Kertész Családi Pincészet Etyeki Zöld Veltelini

…Zöld Veltelinistä, eli unkarilaisesta Grüner Veltlineristä! Englanninkielisessä viinitekstissä monesti mainitaan tuottajan kevyestä kosketuksesta viinissä ja tämän viinin jos jonkin kohdalla tuota ilmaisua voi todellakin käyttää. Todella herkkä aromeiltaan ja tekstuuriltaan, kaikin puolin ”läpinäkyvän” oloinen viini. Hyvät hapot, superfreesi, loistava kumppani kevyelle kampasimpukka-annokselle.

20150421_185023Sitten tuli eteen jotain hiukan yllättävämpää, eli veripalttua varsin oudon, kurkun ja vesimelonin kombinaatiota muistuttavan kasviksen kera.

2012 Gallay Pince Bistronauta Zweigelt

2012 Gallay Pince Bistronauta Zweigelt

Viinirintamalla jatkettiin edellisen hengessä, nyt niin ikään Itävallasta tutun punaisen Zweigeltin muodossa. Kepeähkö, vegetaalisia ja hieman tallimaisiakin piirteitä omaava viini pariutui hyvin veripaltun kanssa, jos ei ehkä ollut se kaikkein nautinnollisin viini sellaisenaan. Kaikkien korkea-alkoholisten, ranskalaisista lajikkeista tuotettujen geneeristen unkarilaisten punkkujen keskellä hapokas Bistronauta (bistronautti) on kyllä varsin raikas tuulahdus.

20150421_190037Ensimmäisenä pääruokana tarjoiltiin täydellisesti paistettua ja maustettua ahventa. Annos toi yllättävän paljon mieleen aiemmin Sinnessa koetun kala-appeen, joten se oli loistava kumppani…

2013 Gróf Buttler Chardonnay

2013 Gróf Buttler Chardonnay

…jo aiemmin noteeratulle, lievästi tammiselle Chardonnaylle.

20150421_192002Toisena pääruokana oli tarjolla syy sille, miksi niin päättäväisinä tämän menuvaihtoehdon valitsimme, eli ankanrintaa. Mustaherukkasoossi komppani hienosti ihanan rasvaista, majesteettisen mehukasta lihaa. Note to self: tilaa kesälomalla Ranskassa aina ankanrintaa pääruuaksi.

2011 Rácz Miklós Tamás Pinot Noir

2011 Rácz Miklós Tamás Pinot Noir

Illan ainoa huti tuli pääruuan viinin osalta, jota tarjoilijamme kertoi sanotun ”Bordeaux’n makuiseksi Pinot’ksi”, todeten olevan tosin itse hieman eri mieltä. Oma tuomioni oli, että viini maistui aivan liian bodatulta ja tammiselta, jääden valovuosien päähän omasta Pinot Noir’n ihanteestani. Toimivuus pääruuan kanssa ei välttämättä ollut täysin surkea, mutta varmasti parempaakin olisi ollut löydettävissä maan laajasta tarjonnasta. Pääruoka oli kuitenkin itsessään niin tajuttoman hyvä, että sitä söi ilokseen pelkän vedenkin kera. 20150421_20013120150421_195535

Jälkiruoka sisälsi aprikoosia parissa muodossa, eli tuorejuustotortussa ja sorbetin ja jäätelön välimuodossa. Molemmat olivat hurjan herkullisia sekä mukavan freesejä. Edes tämän kuudennen ruokalajin kohdalla ei ähky koittanut, vaikka annoskoot olivat olleet varsin passeleita niukahkoa alkukeittoa lukuunottamatta.

20150421_194527

2011 Orosz Gábor Sárgamuskotály

Jälkiruuan viiniparitus on monesti maistelumenujen kompastuskivi, mutta nyt tarjolla ollut makeat Muscat toimi täydellisesti jälkkärin aprikoosisten ja kermaisten makujen kanssa. Tuttuun tapaan melkoisen makea viini oli aivan käsittämättömän raikas ja hyvähappoinen, varsinainen elämän nektari. Koitin tämänkin viinin saatavuutta kiivaasti tarjoilijalta tiedustella, mutta ravintola oli pullonsa hankkinut suoraan tuottajalta, eikä ainakaan Budapestista löytynyt jälleenmyyjää.

Palvelu MÁK:ssa oli uskomattoman ystävällistä, ammattitaitoista ja huomaavaista. Sekä annokset että viinit esiteltiin huolellisesti, muttei pitkäpiimäisesti, ja (erityisesti viineihin liittyviin) kysymyksiimme vastattiin apteekkarin asiantuntevuudella. Kaikki viinit taidettiin tarjoilla erilaisista laseista, mikä oli erittäin iloinen yksityiskohta. Loppulasku oli kahdelta hengeltä 150 euron luokkaa sisältäen palvelumaksun, joka on luonnollisesti todella halpa hinta näin kokemusrikkaasta ja kokonaisvaltaisen laadukkaasta illallisesta. Passelin kokoisen ravintolan tunnelma oli näin tiistai-iltana erittäin viihtyisä. Jos Budapestiin matkaava haluaa syödä yhden erittäin hyvän illallisen, on MÁK varmasti parhaimpia vaihtoehtoja.

20150422_183500Melko prameaan tyyliin sisustettu Aszú vaikuttaa lupaavalta ruoka- ja viinitarjontansa osalta, mutta homma lässähtää onnettoman palvelun vuoksi. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja skarppi, mutta iäkkäämpää herrasmiestä lukuunottamatta salihenkilökunta tuntui koostuvan erittäin nuorista ravintolakoululaisista

20150422_203553Em. seniorin ottaessa tilaukset vastaan saimme hyvin vastauksia kysymyksiimme annoksista ja viineistä, mutta siitä eteenpäin olimme puhtaasti arvauksien varassa. Paljon kertoo, että tyhjiä lautasia pois haettaessa ei tyytyväisyyttämme annoksiin tiedusteltu kertaakaan. Melko S-ketjumainen oli myös tapa tuoda viinilasit pöytään keittiössä kaadettuina. Pääruokien osalta saimme myös useamman minuutin odotella niille tilattuja viinejä, mikä on omiaan viemään viimeistäänkin fiiliksen lattiaan. Aszún hintataso on matalahko, mikä pistää väkisinkin miettimään, että nyt kyllä säästetään väärässä paikassa.

20150422_20154220150422_201621Aszún ruoka- ja juomatarjontaa liiemmin muistelematta en missään nimessä halua kuitenkaan jättää mainitsematta illallisemme viimeistä osuutta. Tokaji Eszencia on makean jalon juoman harvinaisin ja kallein muoto. Se on myös ymmärtääkseni maailman makein ”viinityyli”, joskin alkoholin jäädessä muutamiin prosentteihin voidaan jo puhua aika venytetystä käsitteestä. Lusikka tarjoiluannoksena kertoo paljon tästä viinistä, jonka sokeri liitelee parhaimmillaan jopa 900 grammassa litraa kohden.

Odotin maistavani jotain koostumukseltaan hunajaa muistuttavaa, mutta kiitos taivaita hipovan hapokkuuden yllätyin melkoisesti. Supermakea nektari meni käsittämättömän helposti kurkusta alas, kunnes yhtäkkiä useiden sekuntien jälkeen ilmeni hampaissa lähes vihlontaa muistuttava efekti, joka tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Makumaailman puolesta oltiin totisesti Tokajin ytimessä, mutta fyysisenä kokemuksena Oremuksen Tokaji Eszencia oli jotain aivan uutta ja erilaista.

Aszúa on vaikea suositella erityisen upeaa illalliskokemusta halajavalle, mutta ruuan ja juoman suhteen voisi ravintolan valita huomattavasti huonommin, joskin pääruuat eivät aivan päässeet alkuruokien, juustojen tai jälkiruuan tasolle. Muualla ei Eszenciaa tullut reissullamme vastaan, joten erityisesti viinit edellä matkustavalle saattaa sen maistaminen olla jo riittävä syy illastaa täällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s