Road trip 2014 – Alsace

20140824_091536Käytyämme Alsacessa ensimmäisellä road tripillämme 2012 oli aina selvää, että visiitti ei jäisi ainokaiseksi. Satukirjamainen arkkitehtuuri, aurinkoinen ilmasto ja tietysti ruoka ja viini olivat tehneet ääripositiivisen vaikutuksen, haikaroita unohtamatta. Eguisheimin ja Riquewihrin ollessa jo tuttuja paikkoja päätimme tällä kertaa majoittua Kaysersbergissä, joka on niin ikään yksi alueen isoimpia ja toki myös turistisimpia kyliä. Mitä tulee tuottajiin, on näiden kulmien tunnetuin varmastikin Weinbach. Perheessä oli ikävä kyllä tapahtunut jonkin verran ennen matkaamme poismeno, minkä johdosta päätimme jättää tässä talossa vierailun tuleville reissuille.

20140823_143040Ensimmäinen kuva oli Kaysersbergista aamutuimaan; yleisempi näky kylästä sisältää joko kohtuullisesti tai sitten paljon turisteja, sekä yllättävän paljon heidän koiriaan. Mutta kuten Eguisheimissa ja Riquewihrissä, ei muiden turistien läsnäolo nytkään onnistunut meitä haittaamaan.20140822_154517 20140822_154530Booking.comin kautta huokeasti hankittu hotellihuoneemme mukaili paljolti yleistä visuaalista mielikuvaa Alsacesta. Teekattaus etenkään ei huokunut testosteronia, mutta oli kaikessa huvittavuudessa ihan sympaattinen. Ja hieman creepy.20140822_165614Kuten yleensäkin alueella, alkavat Kaysersbergin viinitarhat siitä, missä asumus loppuu. kylän välittömässä läheisyydessä on jonkinmoinen linnoituksen raunio, jonka luokse kävely tarjosi hyvää reippailua muutoin loputtoman syömisen ja viinien sippailun välille.20140822_170357 20140822_170527 20140822_170911 20140822_171247 20140822_17133320140822_175721 20140822_190713 20140822_215913Kaysersbergissä on mahdollista syödä kahden tai yhden Michelin-tähden veroisesti, mutta tavanomaisemmasta hyvästä ruuasta ja juomasta nauttiva suuntaa Le Moreoteen. Hiljaisemmalla sivukadulla sijaitsevaa ravintolaa pyörittää pariskunta työnjaolla mies keittiössä, nainen salissa. Täten paikka on melko pieni ja lappu laitettiin ovelle jo puoli tuntia avaamisesta. Ajoissa kannattaa siis olla, mikäli ei ole varausta tehtynä. Palvelu Le Moreotessa on erittäin lämmintä ja ammattitaitoista, joskin henkilökunnan vähyydestä johtuen odotusajat ovat välillä pitkähköjä.20140822_195305Alsace on jossain määrin tunnettu foie gras’sta, joten sitä oli tietysti otettava alkuun. Kotitekoinen viikunahilloke toimi rasvamaksan kanssa timanttisesti, kombinaation aiheuttaessa kaiken kaikkiaan todella sykähdyttäviä tuntemuksia.20140822_203059Vaikka ollaan valkoviinialueella, sorruin tilaamaan pitkään hautunutta punaista lihaa, mitä oli jälkiviisaana vaikea nähdä virheenä. Syötyäni lautasen tyhjäksi lihasta ja porkkanasta huomasi paikan muori jäljelle jääneen soossin ja toi pikimmiten tuoretta leipää, jolla kaapia astia tyhjäksi. Fantastista palvelua!

20140822_195718

Stéphane Montez / Domaine de Monteillet St. Joseph

Viinin suhteen piti turvautua ruuan takia hieman eteläisempään tuotteeseen. Tämä ennestään vieraan tuottajan Saint Joseph oli mukavan tyypillinen lajinsa edustaja: keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastossa, lievästi pippurinen ja runsaan metsämarjainen. Muutoinkin olisi kohtuullisen tiiviiltä listalta ollut tehtävissä hyviä valintoja niin Alsacen kuin muunkin Ranskan osalta, kuten em. Weinbachin Riesling Schlossberg 52 € tai Daniel Defaix’n Chablis Bougros 68 €.20140822_213053Kohtuullisen täyttävien alku- ja pääruokien jälkeen ei välttämättä olisi ollut tarpeen sikailla vielä suklaakastikkeella, kermavaahdolla ja passelin keltaisella vaniljajäätelöllä koristellun vohvelin verran, mutta siihen se kuitenkin meni.20140822_212705 Seinällä suoraan pöytämme yläpuolella sijaitsi vaikuttava vertikaali Saint Christeau-nimisen tuottajan Armagnac-puteleita. Huolimatta siitä, että hinnat olivat kautta linjan maltilliset myös vanhempien vuosikertojen osalta, en voinut valita muuta kuin oman vuosikertani. Ja voi veljet, se oli nektaria. Näissä iäkkäämmissä armagnaceissa vain on sitä jotain, mikä vetoaa omaan makuuni huomattavasti enemmän kuin useimpien XO-konjakkien makumaailma. Voisikohan se olla…ikä?

20140823_102034Seuraavana päivänä reittimme vei Niedermorschwirin kylään. Hiljainen pikkukylä tunnetaan Sommerberg-tarhasta ja tuottajasta nimeltä Albert Boxler, jonka luo meilläkin oli tapaaminen sovittuna.

20140823_100126 20140823_100314 20140823_10033920140823_113544Boxlerin talolle ei eksy vahingossa. Kylän läpi menevän tien varrella on kyllä kyltti, mutta se on niin kulahtanut, että sitä on vaikea ottaa todesta. Sisäpihalla ei ole minkäänlaisia isoja logoja, ainoastaan iloisesti meitä tervehtimään tullut, erittäin ystävällinen ja lämmin Sylvie Boxler varmisti ounastelumme, että olemme saapuneet oikeaan paikkaan.20140823_104036Kermit Lynchin edustukseen kuuluvan Boxlerin viinit ovat erittäin kehuttuja, liiankin kanssa. Tuoteportfolio on laaja – yhdeltä tarhalta tuotetaan joinain vuosina samasta lajikkeesta useita eri pullotteita – mutta tuotanto on kooltaan melko pieni (13.8 ha tarhoja) ja kysyntä erittäin suuri. Siispä maistettavana ja ostettavana voi ajoituksesta riippuen olla hyvinkin vähän eri viinejä. Tällä kertaa perheen ruokapöydältä löytyi 9 pulloa – 5 ns. perustasoista ja 4 Grand Cru-tasoista. Toki on hyvä huomata, että perustasoinen täällä saattaa sisältää hyvinkin paljon Sommerberg- ja Brand -tarhojen rypäleitä.

Hinnat ovat alsacelaisittain korkeahkoja, lähestyen joskaan ei saavuttaen Zind-Humbrechtia, mutta tyyli on selkeästi hillitympi ja linjakkaampi. Laadullinen pomppaus on suuri Grand Cru-viineihin mentäessä; erityisesti Pinot Gris Brand ja Riesling Sommerberg Vendanges Tardives ovat huippuluokan viinejä, jotka pakottavat hiljentymään hetkeksi. Kaiken kaikkiaan laatu on korkea, joskin hieman jäi harmittamaan Riesling Réserve ja Pinot Blanc Réserve -viinien poissaolo, sillä näiden Grand Cru -tarhojen nuorten köynnösten viinien mainitaan usein olevan talon parhaita hintalaatusuhteita.

Itse vierailu oli erittäin hauska ja mieleenpainuva. Saman ison ruokapöydän ääreen istahtivat tanskalainen viisihenkinen perhe kera isoäidin sekä iäkkäämpi belgialainen herrasmies kahden aikuisen poikansa kanssa. Oli kiva seurata erityisesti tanskalaisperheen meininkiä, kun kaikki isoäidistä perheen nuorimpaan teinipoikaan nuuhkivat ja purskuttivat viinejä keskittyneesti tehden sitten lopulta kukin omat ostoksensa.

20140823_202140Illallista päädyimme nauttimaan Kaysersbergin kahden tähden raflan bistropuolelle. Tällä kertaa suoriuduimme lyhyen kaavan mukaan, avokin ollessa hieman alikuntoinen. Riistaviikkojen ollessa käynnissä tarjolla oli esimerkiksi huiman herkullista hirveä, jonka huuhdoin alas vaihteeksi paikallisella Meteor-pilsillä. Kyllä se olut vain tekee välillä hyvää viinialueilla matkatessa!20140824_083159Viinien ja ravintoloiden ohella Kaysersbergistä löytyy loistava salon de thé eli suomalaisittain ihan kahvila-konditoria. Parit herkulliset aamiaiset tuli nautittua tässä erittäin viihtyisässä paikassa, jonka supermukava pitäjä tuntui olevan pahimman luokan työnarkomaani.20140824_093441Ja loppuun vielä pakollinen haikarabongaus. Hetken jo huolestutti, mutta viimein hopeanuolen osoittaessa jo epäsuorasti kohti Bourgognea osui uljas lintu silmiimme, aivan kuin hyvästelläkseen ja toivottaakseen meidät taas piakkoin takaisin Alsaceen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s