2002 Person Champagne L’Audacieuse Brut Millésime

2002 Person Champagne L'Audacieuse Brut MillésimeKuluneina viikkoina on tullut juotua tavanomaista paremmin, eikä eilinenkään muuttanut vielä kurssia. Altistuttuani alkuviikosta ostarisushille (tiedän, kuinka idioottimaista minulta), tunsin polttavaa tarvetta kompensaatiolle. Jo klassikoksi muodostunut S&S sai seuraukseen tällä kertaa myös BS:n, kun sushin ja samppanjan lisäksi tiensä pöytään löysi valkohomejuustojen kuningas Brillat-Savarin. Kombinaatio tunnettakoon tästedes kieleltä kevyesti rullaavalla nimellä SSBS.

Tämä persoonallisen nimen omaava samppanja löytyi Épernayn erittäin suositeltavasta putiikista La Cave des Filles. Elämäniloinen nuori myyjätär suositteli sitä vaihtoehtona suurta suosiota nautittiville Agrapartin ja J.L. Vergnonin blanc de blancseille, jotka olivat myyneet menestyksekkäästi loppuun. Viljelijäsamppanjoiden harrastaminen – tai ainakin uusien pullojen haaliminen – tuntuu käyvän jatkuvasti ikävämmäksi, kysynnän kasvaessa voimakkaasti ja tarjonnan pysytellessä stabiilina. Siispä olin lähes pakotettu poimimaan mukaan viinin, jolle lisäarvoa toi sen vuosikerta, joka jäänee historiaan vuosikymmenen ainakin toiseksi parhaana.

Vertus’n kylässä sijaitsevan viinitalon sivut kertovat viinin käyneen käytetyissä bourgognelaisissa barrique-tynnyreissä. Matala 4-5 g/l sokerinlisäys ja blokattu malolaktinen käyminen maalaavat selkeää kuvaa tuottajan visiosta viinin suhteen.

Kullanvärinen viini on vaikuttavan tumma ja syvä. Tuoksu on jopa keulivan runsas ja voimakas, tuoden ilmoille täysin häpeilemättömän pläjäyksen superkypsää omenaa, marsipaania ja pekaanipähkinää, sekä jonkin verran mausteita ja suolaista mineraalisuutta. Tarjolla on jotain aivan muuta kuin tavanomaisissa blanc de blancs -fiilistelyissämme, tuoksun voisi sanoa olevan jopa tietylla tapaa rasvainen.

Yllätysmomentti onkin täten pilattu maun osalta, joka on voimakkaan, pitkäkestoisen kuohun jäljltä täyteläinen ja suunmukaisen runsas. Vähäisesti sokeroitu viini on hyvin tasapainoinen ja makunystyröitä hellivä, kiitos rypäleiden kypsyyden, viinillisyyden ja suhteellisen varttuneen iän. Omenan ja aprikoosin väritteistä hedelmää on runsaasti, mutta makumaailma on kaikkea muuta kuin primäärinen, mihin tammikypsytys lienee vaikuttanut paljolti, oli sitten kuinka moneen kertaa käytettyjä tynnyreitä tahansa. Muhkeuden ja kypsyyden vastapainona viini on rakenteellisesti ketterä kuin atleetti parhaassa iässä, kantaen vakuuttavasti kirurgisen tarkan fokuksen omaavaan, veden kielelle nostavaan jälkimakuun. Jos on täytettä ja makua paljon, niin kyllä on tehoa ja energiaakin.

Täyteläinen, voimakas viini ei luonnollisesti ole paras vaihtoehto niin sushille kuin brillat-savarinillekaan, mutta ei ole toki mitenkään väärin nauttia näitä tahoillaan herkullisia appeita samassa kattauksessa, mutta sinänsä erillään. Juotavuus on L’Audacieusella koosta huolimatta kohdillaan, joten pulloa ei tarvinnut enää yöksi jääkaappiin laittaa. Preferoisin helposti huomattavasti vähäisempää tammisuutta, mutta sen läsnäolosta riippumatta homma pelaa tässä tapauksessa ihan siedettävästi. Seuraava korkkaamani samppanja tulee joka tapauksessa hyvin todennäköisesti olemaan saman lajityypin tammeton edustaja, jolloin ihastelen taas vuoristopuromaista raikkautta ja kiven nuolemista muistuttavaa mineraalisuutta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s