2013 Giuseppe Rinaldi Barbera d’Alba

2013 Giuseppe Rinaldi Barbera d'AlbaParhaimmillaankin vain kohtuullisista kokeiluista huolimatta jaksoin aina uskoa, että vielä tulisi vastaan barbera, joka laittaisi sukat pyörimään jaloissa. Ainoastaan siitä olin varma, ettei se tulisi olemaan mikään niistä massiivisen uutetuista, pyörryttävän alkoholisista ja mausteisen tammisista viineistä, joita modernimmat tuottajat tykkäävät kaupitella hinnoilla, jotka eivät kalpene Barolon rinnalla. Nyt olen etsimäni löytänyt, eikä se totisesti ole lähelläkään tuota kammoksumaani tyyliä.

Piemonten traditionalistituottajien hardcoreimpaan osastoon kuuluva Giuseppe Rinaldi omaa yli satavuotisen historian, aivan kuten suuri tammiastia, jossa tilan viinit edelleen käyvät. Kuuluisasti uutta tammea löytyy Rinaldilla ainoastaan siitä tehdystä tuolista ja muutoinkin viinit tuotetaan kuten isoisä-Giuseppen aikaan. 6.1 hehtaarin omistuksista johtuen tuotantomäärät ovat pieniä niin baroloiden kuin barberankin osalta. Erottavina tekijöinä barberan hinta ei tunnu pankkitilin saldossa eikä korkkausta tarvi odotella vuosikausia. Minkäänlaista ”reservi-barberaa” tila ei tuota, kaikki rypäleet menevät tähän yhteen ja samaan viiniin.

Kenties hieman yllättäen Rinaldin barbera omaa erittäin tumman ja syvän, jopa hieman sinertävän värin. Aromimaailma on suoraviivainen, mutta ehdottoman kaunis ja autenttinen, tarjoillen tyylikkään sekoituksen tummaa kirsikkaa, karpaloa, tuhkaa ja rautaa. Odotusten mukaisesti tuoksussa ei ole viitteitä viininvalmistuksellisiin tekijöihin, ainoastaan rypälelajikkeeseen ja maaperään.

Suussa viini maistuu kirpeältä, kirkashedelmäiseltä ja eloisalta, tuntuen loppuvaiheilla jopa hiukan pirskahtelevalta. Rakennetta löytyy reilusti: lajikkeen maineen mukaisesti hapokkuus on erittäin pinkeää, kypsien tanniinien tarratessa mukavan tahmeasti. Ylitsepursuava mehukkuus yhdessä kepeän suutuntuman kanssa tuo mieleen jonkinlaisen Piemonte-Beaujolais-sekoituksen, aivan kuin Jean Foillardilla olisi ollut näppinsä pelissä. Yltiöraikkaalla viinillä on moitteeton tasapaino ja se on hyvin saumaton, muttei missään nimessä liian siloiteltu. Jälkimaun rapsakkuus on lähes aperitiivimaista tasoa.

Rinaldin barbera hoiti roolinsa pihvin huuhtojana hyvin, mutta yllättäen onnistuimme kahdestaan tyhjentämään koko pullon samalta istumalta ruuan jälkeen. Tämä on vähintäänkin yllättävää, sillä yleensä emme juo miedoimpiakaan valkkareita saman päivän aikana, mutta kertoo paljon siitä, miten korkeahko 14 %-alkoholi ei ole lainkaan havaittavissa maussa. Lopputulema viinistä on se, että kyseessä on ylivoimaisesti paras maistamani barbera, josta ei löydy moitteen sijaa. Ellei sitten laske sitä, että kiitos kaiketi pitkän maseraatioajan hampaamme olivat pikimustat illallisen päätteeksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s