Viinifriikin paratiisi Stadin sydämessä

SinnePääsiäisemme huipentui hartaasti odotettuun illalliseen Stadin ravintolakentän kenties kuumimmassa paikassa. Olin lukenut ja kuullut Sinnen ruuasta lähes pelkkää hyvää, mutta päällimmäinen syy omaan innostukseeni oli paikan viinilista, joka laajuudellaan, laadullaan ja kiinteällä euromääräisellä katteellaan oli laittanut minut välittömästi polvilleni. Tuntui täysin epätodelliselta, että Stadissa voisi olla tarjolla tämänkaltainen kattaus huipputuottajien burgundeja ja samppanjoita (yms yms yms) hinnoilla, jotka parhaimmillaan eivät merkittävästi eroa markkinoiden vähittäismyyntihinnoista.

Totta se kuitenkin on ja harvinaisen ristiriitaisesti haluan samanaikaisesti sekä kuuluttaa ilosanomaa maailmalle kaikille kolmelle lukijalleni, että pitää suuni visusti supussa, jotta voin jatkossakin mennä nauttimaan näitä ällistyttävän huokeita herkkuja.

Savart Champagne Bulle de Rosé

Savart Champagne Bulle de Rosé

Olin etukäteen pohtinut yhtenä vaihtoehtona samppanjapullon tilaamista listalta, mutta koska laseittain myytävä ’Champagne of the moment’ oli tällä erää mainion Savartin pinkki tuotos, päätimme aloittaa illan tällä jalolla kuplajuomalla. Aluksi hieman vaisulta tuntuva samppis (kenties pullo oli juuri korkattu?) kehittyi upeasti lasissa, paljastaen pian viinillisen luonteensa, jossa kuplat tuntuivat ikään kuin sivuseikalta. Uljas kirsikan ja karpalon sävyttämä tiivis hedelmä yhdistettynä vankkaan rakenteeseen olisikin tehnyt tästä myös erinomaisen ruokajuoman, mutta hienosti viini toimitti roolinsa ruokahalun herättäjänä, ei vähiten kiitos veden kielelle nostattavan, kirpeän jälkimaun. Kiinnostukseni Savartin tuotantoa kohtaan ei todellakaan vähentynyt tämän viinin myötä.

20150404_192824Päädyimme yksimielisesti tilaamaan koko seurueelle Menu Puutarhan, suomennettuna viisi ruokalajia 58 eurolla. Pääruokana tarjoiltava siika lannisti hetkeksi intoa tilata punaviinia pöytään, mutta järkeilimme Pinot Noirin istuvan kuitenkin hyvin ainakin alkuruuan karitsalle ja pääruuan jälkeiselle juustolle, jonka meitä palveleva herrasmies sanoi sovitettavan valittuun viiniin. Pullot valkoista ja punaista burgundia pöytään, kiitos!

Olin jo päättänyt luopua tavastani kuvata eteen tulevia annoksia, mutta jouduin pyörtämään päätökseni. Aivan kuin palvellakseen amatöörimäisimpiä bloggaajia ja täten saadakseen ympäri Internetiä tarkkoja kuvia annoksistaan oli Sinnessa päädytty sijoittamaan matalia valaisimia suoraan pöytien yläpuolelle. Melko fiksu ratkaisu tällä hämärästi valaistujen ravintoloiden aikakaudella.

Ensimmäinen annos, ahvenanmaalaisesta karitsasta valmistettu tartar, avasi pelin järkyttävän vahvasti. Jos tartar on ranskalaisen keittiön klassikoista ehkä astetta vaikeammin lähestyttäviä monille, voittaisi tämä versio varmasti ujoimmatkin lihansyöjät puolelleen. Äärimmäisen mehevä, herkullinen ja hienostunut, yllättäen hyvä kaveri kaikkien kolmen tässä vaiheessa edessämme olevan juoman kanssa.

2009 Domaine Marquis d'Angerville Volnay 1er Cru Clos des Angles

2009 Domaine Marquis d’Angerville Volnay 1er Cru Clos des Angles

Jos jotain haasteellista Sinnen viinilistasta voi löytää tarjonnan laajuuden lisäksi, on se monien punaviinien nuori ikä, mikä on toki jokseenkin ymmärrettävää. Pohtiessa tämän pullon ja Mugnier’n Clos de la Maréchalen välillä päätyi ratkaisevaksi tekijäksi juurikin ikä, sillä jälkimmäisen – toki huippulaatuisen – vuosikerran 2005 viinien sanotaan olevan melko hankalassa vaiheessa tällä hetkellä. Tämän lämpimän ja niin ikään laadukkaan vuoden, selkeästi eleganssi edellä kulkevan nuoren viinin juotavuus oli suurimman osan illasta oikein hyvä, mutta sen kerätessä lisää runsautta myös tanniinien tarrausvoima kasvoi ja viimeisten suullisten jälkimaussa oli jo havaittavissa melko rautaista puristusta.

Tanniinien ollessa vielä piilossa tarjosi kuulas, kirkas viini mitä kauneimman ja puhdaspiirteisimmän kattauksen kypsää punaista marjaa ja kivistä mineraalisuutta kera tryffelin ja aluskasvillisuuden vivahteiden. Jämäkkä happorakenne takasi hienon ryhdin ja eloisuuden, joskin aika tiukka tapaus tämä selkeälinjainen, hurmaava viini on, ei toki missään nimessä yllättäen. Pullo oli kuulemma ravintolan viimeinen eli hyvin on maistunut muillekin illallistajille, mikä ei varsinaisesti järkytä, kun tiedostaa tuottajan statuksen ja huokean hinnoittelun (94 € vs maailmanmarkkinoiden keskivähittäishinta 72 €)

20150404_195125Toinen ruokalaji, kermainen juurisellerikeitto, oli kuin luotu tilaamallemme valkoviinille. Hillittyarominen, kuohkea soppa oli täydellisesti maustettu ja sai koko seurueen hiljentymään hetkeksi. Niin tämän kuin muidenkin ruokalajien kohdalla oli annoskoot mietitty todella hyvin. Kertaakaan en jäänyt kaipaamaan lisää, saati kokenut annosta liian suureksi.

2011 Domaine Ramonet Chassagne-Montrachet 1er Cru Les Ruchottes

2011 Domaine Ramonet Chassagne-Montrachet 1er Cru Les Ruchottes

”Even more intense and often of grand cru quality is the Ramonet Ruchottes. From a steep, hillside vineyard but one with more clay than Caillerets, it has great character and power, impressively rich when young but with fine aging potential.” -Remington Norman

Suhteeni Bourgognen valkoisiin on hiukan hankala, mutta olin täydellisen täpinöissäni päästessäni tilaamaan alueen eliittiin kuuluvan Ramonet’n tarha-Chassagnea. Toisin kuin muutamissa Cellartracker-arvioissa, ei meidän pullomme omannut ennenaikaisen oksidaation merkkejä, vaan viinin hiukan avauduttua oli tarjolla todella korkealuokkaista chardonnayhedonismia.

Intensiivinen tuoksu huumasi voisella, pähkinäisellä ja suolaisen mineraalisella aromillaan. Ei sillä, etteikö hedelmääkin olisi löytynyt, mutta pääasiassa Chablis’ta ja samppanjaa viime vuodet litkineenä tuntuivat ei-hedelmäiset aromit selkeästi suuremmassa määrin.

Voimaa, intensiivisyyttä ja ylellistä konsentraatiota huokuva viini sykähdytti joka ikinen kerta palettia helliessään, monesti mainitun viherminttuisen jälkimaun jatkuessa lähes loputtomiin. Kiinteä- ja tiivisrakenteinen Ruchottes ei tosiaan ole mikään massiivinen mörssäri, vaan elegantti ja hienosti ruokiamme tukeva herkku, joka jo näin nuorella iällä vangitsee juojansa huomion sataprosenttisesti. Jos vain tammi olisi aina Chardonnay-viineissä näin taidolla käytettyä ja hapokkuus yhtä reipas…

20150404_201306Pääruuaksi oli tarjolla siikaa, joka ei toki itsessään ole mikään voimakkaiden valkoviinien ystävä, mutta toteutus muutti pelin hengen täysin. Ylivoimaisesti rustiikkisin, paahteisin ja tekstuuriltaan ronskein siika-annos mitä olen edestäni löytänyt – ja yllättäen aivan täydellinen kumppani valkoviinillemme. Seurueen naisväki valitteli reilua suolaisuutta, mutta kenties erilaisiin sunnuntaiaamiaisiin tottuneina ei minulla ja vastapäätä istuneella herrasmiehellä herännyt samanlaisia tuntemuksia.

Pääruuan jälkeen saimme Volnayn kyytipojaksi ennestään vierasta, pohjois-ranskalaisen Lillen kaupungin alueelta tulevaa Mimolette-juustoa. Tämä kova, tumman oranssi juusto komppasi pähkinäisellä, lievästi makealla maullaan hienosti punkkuamme ja sen voimistuneita tanniineja. Ainoa naputtamisen aihe tulee juuston rakenteen kovuudesta tai pikemminkin voiveitsimäisestä instrumentista, jolla sitä oli tarkotus leikata. Kuoren irroittaminen viimeisestä suupalasta oli todella kovan työn ja tuskan takana, kun juusto tuntui sinkoilevan ympäri lautasta ja välillä pöytää veitsen siihen painautuessa.

20150404_213635

Ennen suklaista jälkiruokaa oli hetki pohtia illan viimeistä nektaria. Silmäilin jälkiruokaviinejä, mutta kaverin ehdottaessa tisleihin siirtymistä pidin ideaa hyvänä ja tiedustelinkin välittömästi tarjoilijalta mahdollista listaa. Ja listan tosiaan saimme! Näin jaloa tarjontaa kypsytettyjä väkeviä en muista Suomessa nähneeni; yhtäkkiä olimme taas aivan liian monen hyvän vaihtoehdon äärellä.

20150404_214548Itse suklaakakku oli syntisen herkullinen, sisältä upean kostea pläjäys, kera mustaherukkasorbetin ja vaniljamoussen (?). Tilanne oli sikäli ristiriitainen, että ilman tisleitä sorbetti olisi toiminut kivana raikastajana, mutta nyt kakku ja mousse toimivat tisleen kanssa paremmin ilman sorbettia.

Francis Darroze Bas-Armagnac Château de Gaube 1972

Francis Darroze Bas-Armagnac Château de Gaube 1972

Roullet-Fransac Cognac Grande Champagne 1952

Roullet-Fransac Cognac Grande Champagne 1952

Rypäletisleemme olivat väreiltään identtiset, mutta niin tuoksun kuin maunkin osalta hyvin eriluonteiset. Siinä missä vuoden 1972 Armagnac oli silkinpehmeä ja lempeä, oli vuoden 1952 konjakki hyvinkin voimakas ja mausteinen. Makuprofiilit olivat melko samanlaiset: kypsiä ja täyteläisiä, täynnä superherkullista kuivattua hedelmää, kaakaota ja vanhaa puuta. Kumpikin juoma oli kokemus itsessään, Armagnac tosin huomattavasti parempi hintalaatusuhde, ja kumpikin laittoi tekemään sikaria pahemman kerran mieli.

Iltamme oli ruokien ja juomien osalta harvinaislaatuisen upea. Vielä kun ottaa huomioon välittömän ilmapiirin, viihtyisän ympäristön ja huikean ystävällisen ja ammattitaitoisen palvelun, on Sinne tällä hetkellä Stadin ykkösosoitteita. Erityismaininnan ansaitsee palvelu viinien osalta. Viinit saivat arvoisensa tarjoiluastiat oikean mallisista ja reilun kokoisista laseista ja temperointi osui maaliin täydellisesti. Viinit tarjoillut herra ilmaisi olevansa punaviinimme dekantointia vastaan, mutta tarjoutui kuitenkin sen halutessamme tekemään. Vähäeleistä, mutta huiman asiantuntevaa ja kohteliasta. Ei voi muuta kuin todeta, että tässä on uusi suosikkiravintolani kotikaupungissani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s