2011 Moreau-Naudet & Fils Chablis 1er Cru Forêts

2011 Moreau-Naudet & Fils Chablis 1er Cru Les ForêtsPitkästä aikaa etiketti, josta olen kikseissä – vieläpä parissa eri mielessä. Ensinnäkin Chablis on melko vanhoillinen viinialue, joten tämän kaltainen graafinen, sarjakuvallinen etiketti on todella harvinainen näky. Toiseksi tämän etuetiketin kohdalla on ranskalaisille viineille tyypillinen informatiivinen minimalistisuus vedetty lähes niin tappiin kuin mahdollista. Ei vuosikertaa, ei rypälelajiketta, ei maakuntaa tai pääasiallista viinialuetta. Ainoastaan tuottajan ja tarhan nimet, joista jälkimmäinen on tässä tapauksessa geneerisen oloisesti ranskan kielen sana ’metsät’. I love it!

Stéphane Moreau (ei sukua Christianille tai J.:lle) omaa läjän laadukkaita, iäkkäiden köynnöksien 1er cru -plänttejä ja tuottaa viinejä kuten niin moni biodynaamisuutta harrastava tai sitä kolkutteleva pientuottaja tänä päivänä. Toisin sanoen täysin eri tavalla kuin suurin osa appellaation tuottajista. Tarhoilla työskennellään ilman koneita ja myrkkyjä, sadonkorjuun tapahtuessa vasta, kun rypäleet ovat täysin kypsiä. Kellarissa vältetään kaikenlaista käpälöintiä ja villihiivoilla käyneen viinin annetaan kypsyä rauhassa ja pitkään isoissa tammiastioissa. Rikkiä lisätään vain minimaalisesti.

Hieman hunajainen, hyvinkin kukkainen tuoksu vapauttaa ilmoille mitä klassisimman merituulisen/merisuolaisen aromin, väritettynä savuisilla ja sitrushedelmäisillä vivahteilla. Hieman kuivan tammen viitteitä kuvittelen myös löytäväni, muttei mitään liian ilmiselvää. Erittäin raikasta, kristallinkirkasta ja rodukasta meininkiä on tarjolla; enpä muista hetkeen nauttineeni näin paljon kuivan valkoviinin tuoksusta.

Maku on kuiva, merisuolainen ja vahvasti montun sisäpintoihin pureutuva, omaten yllättävän rauhallisen, mutta silti veden kielelle nostavan hapokkuuden. Suutuntuma on keskitäyteläinen, tiivis ja lähes täysin rasvaton. Tammikypsytys tuntuu, mutta aromien sijaan tekstuurissa, joka on kiinteydestään huolimatta ylellisen ilmava – ei lainkaan jännittynyt. Hillittyn hedelmäinen makumaailma on kirpeähkön sitruksinen, mausteisuuden nostaessa päätään loppumetreillä. Rypäleiden kypsyys välittyy, muttei millään mahdollisella negatiivisella tavalla.

Avokki kommentoi ensiksi viinin olevan hieman matalahappoinen ja myöhemmin yllättyi, kun mainitsin kyseessä olevan Chablis’ta (etiketin vaikutus!). Toden totta, kyseessä on hämmästyttävän vähän teräksisillä hapoilla ja äärimmäisellä mineraalisuudella ratsastava tapaus, mutta silti omaan suuhun viini maistuu erehdyttävästi Chablis’lta – ja hyvältä sellaiselta.

Viini tuli nautittua ensiksi paistetun nieriän ja sitten Brebiou-juuston kylkiäisenä ja molemmat kombinaatiot maistuivat keskiviikkoiltana jotakuinkin niin hävyttömän herkullisilta kuin voi vain toivoa. Joskus tämä viini ja ruoka -meininki on vain niin käsittämättömän helppoa ja yksinkertaista. Mitä tästä kaikesta jäi käteen, niin tulevilla matkoilla Ranskan mailla ja mannuilla tulee nimi Moreau-Naudet pitää visusti mielessä, sillä Raveneauta ja Dauvissat’ata ei kuitenkaan tule vastaan. Sama oppi pätee Brebiouhun ja kaupan juustotiskiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s