2011 Schloss Gobelsburg St. Laurent Haidegrund

2011 Schloss Gobelsburg St. Laurent HaidegrundPitkäaikainen innostukseni itävaltalaisia punaviinejä kohtaan sai rutkasti lisäpontta Juuren 10-vuotisillallisella. Tuona iltana nautittu Schloss Gobelsburgin 2010 Pinot Noir Alte Haide muistutti mitä vaikuttavimmalla tavalla, miten omaleimaisia ja ranskalaistyylisen hienostuneita punkkuja maa suoltaakaan. Parempiakin viinejä tuli viime vuonna maistettua, mutta harva punkku osui tyylillisesti yhtä vahvasti omaan makuun.

Sitten kävikin tuuri ja poistomyynnistä löytyi reiluun alennushintaan (35 € -> 25 €) saman tuottajan toisen lajikkeen tarhapunkku. Hyvin tehtyinä pidän Itävallan kaikista kolmesta tunnetuimmasta punaisesta lajikkeesta, mutta Sankt Laurent on ollut eniten Pinot Noir’ta muistuttavana myös eniten mieleeni ja täten olin innoissani kuin pieni lapsi karkkipäivänä. Ainoa mahdollinen kompastuskivi olisi, että viinissä olisi tammi liian vahvasti läsnä, mutta kypsytys isoissa itävaltalaisissa 600 litran tammiastioissa ei antanut syytä odottaa kauheuksia.

Schloss Gobelsburg, toinen Kamptalin kahdesta juggernautista, on tämän viinin jälkeen alkanut uudistamaan viinejään ulkonäön ja nimeämisen osalta, minkä johdosta tämä yhden palstan viini kantaa jo seuraavassa vuosikerrassa nimeä St. Laurent Reserve. Ratkaisuun on epäilemättä ollut syynä saksalaisten nimien vaikeus vientimarkkinoilla, mutta itse olisin preferoinut vanhaa mallia.

Sankt Laurent Haidegrundin tuoksu huokuu karismaa, luonnetta ja tietynlaista vakavuutta. Vadelmaiset ja hyvin kirpeät karpalon aromit jakavat aromimaailman melko tasan oliivien ja lihafondin aromien kanssa. Vivahteikas tuoksu on alleviivatun umaminen ja jopa hieman tallinen.

Makuprofiili on pitkälti tuoksun toisen puoliskon henkinen sitruunankuorimaisen kirpeine kirsikan ja karpalon aromeineen, joskin hedelmäisyyden sijaan viini menee selkeästi rakenne ja tekstuuri edellä. Eloisa hapokkuus ja tarraavat, kypsät tanniinit suovat viinille kunnioitettavan kiinteyden ja fokuksen sekä kuivan, hyvin pitkäkestoisen jälkimaun, joka laittaa suun napsaamaan. Tanniinit eivät rajoita lainkaan suuntäytteisen viinin mehukkuutta saati dokabiliteettia, joskin sen vangitseva, haastavakin olemus pistää fiilistelemään Beaujolais-henkisen janon sammuttamisen sijaan.

Sankt Laurent Haidegrund on erittäin mielenkiintoinen, luonteikas ja hyvin tehty viini, joka huutaa ruokaa pöytään. Lieväksi yllätyksekseni yhteistyö pelasi hyvin teriyaki-naudan kanssa, huolimatta ruuan lievän makeuden ja viinin tinkimättömän kuivuuden välisestä näennäisestä ristiriidasta. Niin tyhmältä kuin tuntuukin verrata joka ikinen kerta Itävallan punkkujen kohdalla, on tästäkin viinistä selkeästi löydettävissä yhtäläisyyksiä niin Bourgognen kuin Pohjois-Rhônenkin suuntaan. Onneksi frankofiilit verrattain harvoin kuitenkaan hehkuttavat Itävallan punkkuja samassa yhteydessä noiden viinien kanssa, sillä tämän sortin laatua ei ihan vaivatta Ranskan itäisemmistä osista löydä, ainakaan näissä hintaluokissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s