2013 Domaine de la Pépière Muscadet de Sèvre-et-Maine Sur Lie Vieilles Vignes Clos des Briords

2013 Domaine de la Pépière (Marc Ollivier) Muscadet de Sèvre-et-Maine Sur Lie Vieilles Vignes Clos des BriordsMinä: ”Samppanjaa vai Muscadet’ta sushin huuhtojaksi lauantaina?”

Avokki lyhyen miettimisen jälkeen: ”Muscadet!”

En voi väittää etteikö samppanjan korkkaamiseen liittyisi vieläkin pienehkö juhlallisuuden elementti, mutta melko lähellä koen olevani – tai siis meidän olevamme – sitä mielentilaa, että kyseessä on yksi viinityyli muiden joukossa. Mahtavaltahan se maistuu laadukkaiden merenelävien kanssa, ei käy kieltäminen, mutta ei välttämättä paremmalta kuin murto-osan maksava valkkari samoilta leveyksiltä. Yksi näkökanta on sekin, että pyrittäessä äärimmäisen yksinkertaistettujen makunautintojen ytimeen, saattavat kuplat olla herkuttelua hidastava tekijä.

Eräänä hetkenä muinaishistoriassa – tarkemmin maaliskuussa herran vuonna 2011 – löysin itseni pohtimasta, mistä Muscadet’ssa oikein on kysymys. En oikein ymmärtänyt, mistä tekijöistä koko viinityylissä pitäisi varsinaisesti innostua. Sain tuolloin kotimaisen viinibloggauksen pioneerilta asiaan hienosti muotoillun näkemyksen, jota koen nyt lähes neljä vuotta myöhemmin ymmärtäväni yllättävänkin hyvin. Todellakin, ollaan jopa päästy tilanteeseen, missä koen alueen viinit houkutteleviksi keskellä Suomen talvea.

Clos des Briords on graniittisen maaperän omaava tarha, jonka köynnökset ovat yli 60-vuotiaita. Valmistus tapahtuu muutoin alkuviinimäisen ”luonnolliseen” tapaan, mutta malolaktisen käymisen blokkaamiseksi lisätään hieman rikkisulfiittia. Viini kypsyy hiivasakkojen kanssa seitsemän kuukauden ajan.

Puhtoisen kaunis tuoksu kätkee yrttiseen ja hiivaiseen huntuunsa reilusti greippistä hedelmää ja murskattua simpukankuorta sekä hyvin hienoisesti leikattua ruohoa. Aromeiltaan todella hillitty tuoksu muistuttaa paljolti teräksessä kypsynyttä, villihiivoilla käynyttä Sancerrea tai Chablis’ta, mikä muistuttaa taas hyvin siitä miten samanlaisia nämä viinit aromeiltaan ovat, kun niitä ei ole muokattu teollisilla hiivoilla tai tammella. Puhdaspiirteinen ja hieman ujokin tuoksu omaa runsaasti hiljaista intensiteettiä, vakuuttaen minut välittömästi siitä, että tulen nauttimaan viinistä kovasti.

Suussa viini on odotetusti rutikuiva ja ikeniä kutittelevan hapokas, suutuntumaltaan hyvin kiinteä ja tiivis. Kirpeän ja eloisan viinin makumaailma ei ole millään tapaa monimuotoinen, mutta sen yksioikoinen greippinen hedelmä on mitä kauneinta ja puhtainta, sointuen kuulaasti ensimetreiltä asti, aina läpi viipyilevän jälkimaun. Clos des Briordsin kuvaileminen mineraaliseksi olisi suurta vähättelyä: en ole hetkeen juonut viiniä, jonka maku muistuttaa näin tuntuvasti merivedessä marinoitunutta kiveä. Aromeiltaan minimalistisen viinin tasapaino on täydellinen ja kokonaisuus niin pelottavan raikas, että parhaiden Beaujolais-vinkkujen tapaan kolmen vartin pullo on auttamatta liian pieni.

IMG_20150110_191302

Take away sushi, yksi elämän suuria iloja

Sushikattauksemme oli osin tyypillistä mausteisempi, asettaen juomalle jopa epäreiluja haasteita, mutta miedompien makujen kanssa Clos des Briords oli puhdasta kultaa, sointuen niiden kanssa täydellisesti yksiin. Neutraalinhedelmäisen viinin menestystä aterialla parhaiten kuvaa tahti, jolla laseja piti täyttää. Tuskinpa tarvitsisi edes mainita, mutta samppanjaa ei tullut tällä aterialla ikävä, ja avokin toiveiden mukaisesti Muscadet tullee olemaan jatkossa useammin nähty vieras ruokapöydässämme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s