2010 Guillaume Gilles Côtes du Rhône Les Peyrouses

2010 Guillaume Gilles Côtes du Rhône Les PeyrousesPyhät tuli lusittua hyvässä hengessä, taas on aika palata takaisin ihanaan arkeen. Jotenkin innostun jouluisesta perinneruuasta vuosi vuodelta vähemmän, vaikken voikaan sanoa kinkun, graavattujen ja savustettujen kalojen, mätien ja pateiden sekä niitä seuraavien juustojen maistuvan pahalta. Kenties kyse on vain siitä, että kaikkea on aivan liikaa tarjolla ja homma menee niin helposti ahmimiseksi.

Myös juomien osalta tilanne tuntuu vuodesta toiseen olevan sama, eli kaikkea on tarjolla ja paljon ja mikään ei loppupeleissä sytytä sen kovemmin. Tänä vuonna tarjolla oli keskittämättömän hankinnan seurauksena sekalaisia laadukkaita perusviinejä, joista lähinnä Kühling-Gillot Oppenheim Riesling trocken jäi mieleen erityisen herkullisena. Helvetti kuitenkin todennäköisesti jäätyy ennemmin kuin kirjoitan joulupöydässä nauttimastani yhdestä lasillisesta muistiinpanoja, joten joulu jääköön suosiolla sen suuremmin noteeraamatta blogissa. Uudenvuodenaaton kohtalo jää vielä nähtäväksi.

Joulun alla tuli korkattua pohjois-rhônelainen, joka jatkaa hyvin edellisen postauksen henkeä, ts. viini oli melkoisen nuori korkattavaksi tänä herran vuonna. Syytän Cellartrackeria, tai ennemminkin sen käyttäjiä, jotka olivat onnistuneet maalaamaan kuvia mukamas valmiista viinistä. Toisaalta makuja on monia, joten puhunpa vain omastani.

Pohjois-Rhônen Syrah-skenessä on aika selkeä yleismaailmallinen hierarkia appellaatioiden suhteen, jos nyt ehkä kaikki eivät ole yhtä mieltä siitä, onko Côte-Rôtie vai Hermitage ykkönen. Keskimääräisessä hinnoittelussa Cornas menee selkeästi Saint-Josephin ja Crozes-Hermitagen yläpuolelle, mille ei ole vaikeaa löytää syytä. Siinä missä jälkimmäiset ovat reippaasti isompia, sisältäen runsaasti matalalla sijaitsevia tasamaapalstoja, on Cornas kooltaan pieni, koostuen lähes yksinomaan vaikeasti työstettävistä rinnepalstoista, mistä saadaan aasinsilta tähän viiniin.

Les Peyrouses tuotetaan yhdeltä palstalta, joka sijaitsee Cornas’n appellaation alueella, mutta tasaisuutensa takia ansaitsee vaatimattoman Côtes du Rhône -luokituksen. Yhtä kaikki kyseessä on vanhoista köynnöksistä tuotettu puhdas Syrah, joka saa täysin saman huomion kuin tuottajansa kaksi Cornas-viiniä, eli luomuviljelyn, villihiivakäymisen, kypsytyksen vanhassa tammessa sekä vapautuksen suodatuksesta ja kirkastuksesta. Tämä huomio tahi tuottajan arvostus palstaa kohtaan näkyy hinnoittelussa, joka ei viinin kohdalla juuri jää jälkeen talon halvemmasta Cornas-viinistä.

Guillaume Gilles on uusi näky etiketeissä, mutta odotuksia kasvattaa se fakta, että tietotaitonsa mies on kerännyt 2006-vuosikerran jälkeen eläköityneen Cornas-ikonin Robert Michelin opissa. Gilles myös vuokraa Michelin Chaillot-tarhalla sijaitsevaa plänttiä ja tuottaa viininsä tämän kellarissa.

Tunnin dekantointi Les Peyrouses’in kohdalla vaikuttaa yhtä paljon kuin Berliinin muurin tökkiminen linkkuveitsellä. Viini on aggressiivinen, karkea ja parhaimmillaankin vain juomakelpoinen reilusti punertavan sisukan kera.

Puolitoista tuntia lisää ilmaamista kuitenkin vie asiaa jo hiukan eteenpäin. Aiemmin sulkeutunut tuoksu on nyt pulloillaan savua ja verta, kera massiivisen, rustiikkisen tumman hedelmän, joka tuo mieleeni Chambord-liköörin tyylisen vadelman ja mustaherukan. Myös alueelle melko uniikkia oliivimaista suolaisuutta on löydettävissä. Maku on olemukseltaan kookas, roteva ja voimakas, varustettuna melko hienojakoisilla, mutta massiivisilla tanneilla. Kuivaa, tummaa hedelmäuutosta ei puutu, mutta rakenne on tässä vaiheessa kaikki kaikessa. Yleisfiilis viinistä on lupaava, joskin jälkimaussa on hiukan sellaista lämpöä, jota ilmankin pärjäisin.

Kun kelataan vuorokausi eteenpäin, on tuoksusta kasvanut aiempaakin savuisempi ja verisempi, minkä lisäksi nyt on tarjolla myös hienovaraisempia mustapippurisia ja rankaisia vivahteita. Maku on edelleen suuntäytteinen, tiivis ja kiinteä, tanniinien tarratessa vähintään yhtä tiukasti kuin päivää aiemmin. Tumma hedelmä tuntuu aiempaa eloisemmalta ja mehukkaammalta, mutta anonyymimmältä, kuivuen tuntuvasti jälkimakuun päästessä. Aromaattisuudesta on vaikea antaa pisteitä, mutta suutuntuma on kaikessa maskuliinisuudessaan ja rustiikkisuudessaan miellyttävä, erittäin cornasmaisella tavalla toki.

Hiukan ymmälläni olen viinistä lukemieni arvioiden suhteen, mutta kaikki riippuu aina kaikesta ja harva arvio seikkaperäisesti avaa kaikki viininautintoon mahdollisesti vaikuttaneet seikat. Oma fiilikseni on, että viisi vuotta kypsytystä minimissään on tässä kohtaa paikallaan, mikäli haluaa oikeasti nauttia viinistä eikä potentiaalista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s