2012 F.X. Pichler Grüner Veltliner Federspiel Loibner Frauenweingarten

2012 F.X. Pichler Grüner Veltliner Federspiel Loibner FrauenweingartenNykyään kovin harvoin jaksan blogipostauksia runoilla viineistä, joista en ole pahemmin syttynyt. Aina välillä käy tosiaan niin, että viini, jolle olen ladannut paljonkin odotuksia, jättää täysin kylmäksi ja haluan vain unohtaa sen nopeasti ja siirtyä seuraavaan. Tämä viini melkein päätyi tuohon kerhoon.

Kävellessämme keväällä 2013 Wachaussa pitkin Dürnsteinin keskiaikaisen kylän pääkatua, aikomuksenamme pikkuhiljaa suunnata takaisin kohti Kremsin juna-asemaa, noteerasimme pienen viinikaupan ja päätimme pikaisesti poiketa sisään. Kotoista World of Warcraft -harrastajaa muistuttava skloddi maistatti tiskillä paikallisia viinejä, jotka eivät suuremmin säväyttäneet, mutta valikoima muuten oli sen verran värikäs, että shoppausviettini heräsi. Koska juna-aikataulujen takia oli pienehkö kiire, toimin pikaisesti ja valitsin mukaan tämän maineikkaan tuottajan viinin järkeilyllä: ”F.X. Pichleriä alle neljälläkympillä? Ottakaa rahani!”.

Puolitoista vuotta myöhemmin en odottanut viinin olevan mitenkään ihanteellisessa iässä korkkausta varten, mutta edellisestä grüneristä oli jo sen verran aikaa, että annoin periksi houkutukselle. Pienen researchin perusteella ymmärsin nopeasti, että hiljattaisen Ganevat’n tapaan myös Pichlerin viinit tulisi dekantoida. Siispä tartuin tuumasta toimeen ja esittelin viinin huoneilmalle jo hyvissä ajoin ennen keskiviikkoiltaa.

IMG_20141217_161642Tadaa, dekanteriin kaatui reduktiivisin viini miesmuistiin. Neste kirjaimellisesti sihisi laskeutuessaan lasiastiaan, tehden välittömästi ilmiselväksi, miksi nopeat googlailut olivat tuottaneet yo. lopputuloksen. Maku jatkoi samaa tarinaa, ollen todella hermostunut, ärhäkkä ja lämmin. Annoin viinin olla tunnin verran karahvissa, kunnes kaadoin sen takaisin pulloon ja lähdin reippailemaan.

Nelisen tuntia myöhemmin paistoin kuhafileet voita säästelemättä ja pelonsekaisin tuntein kaadoin viiniä laseihin. Tuoksu oli tavallaan mitä klassisin, tuoden nokkaan tuntuvan yrttisyyden ja valkopippurin sävytteistä omenaa, melonia ja savua. Korrekteista aromeista huolimatta lajikkeelta toivottava raikkaus ja kirkkaus olivat kuitenkin pahasti kateissa ja kokonaisuus oli kaukana innostavasta.

Paletilla keskitäyteläisellä, hapokkaalla viinillä oli varsin mainio ryhti, mutta hyvin kulmikas olemus. Kypsää omenaa ja alleviivattua valkopippuria löytyi reilusti, muita vivahteita ei niinkään. Kohtuullisesta 12 prosentin alkoholista huolimatta jälkimaku oli lämmin ja teemäinen – kaukana raikkaasta. Huolimatta kohtuullisesta juotavuudesta ruuan parissa viini oli massiivinen pettymys, vielä enemmän keskivertoa korkeamman hinnan ja tuottajan maineen huomioiden.

Vuorokautta myöhemmin oli pakko tsekata tilanne uudelleen. Kuinka ollakaan, selkeää kehitystä oli tapahtunut, viinin ollessa nyt merkittävästi aiempaa rennompi ja tasapainoisempi. Aiemmin kireään suutuntumaan oli muodostunut yllättävää, äärimmäisen tervetullutta ilmavuutta ja kulmikkuus oli vähentynyt huomattavasti. Stereotyyppisten aromien suhteen maku painotti selkeästi enemmän veden kielelle nostavaa mineraalisuutta ja tuoksukaan ei ollut enää entisensä, omaten nyt herkullisen hunajaisen viban. Kokonaisuutena viini oli aivan eri luokkaa ja lasillisen nauttiminen sellaisenaan ei tuottanut lainkaan vaikeuksia.

Selkeästi siis korkkasin pullon vain aivan liian aikaisin, mistä johtuen en voi kuin ihmetellä sen kierrekorkkisuljentaa. Kierrekorkki on mielestäni ihan ok suljentaratkaisu nuorena juotaville viineille, mutta sellaiselle, joka vaatii tunnin ilmaamisen ja vuorokauden jääkaapissa ollakseen edes jossain määrin nautittava? Vaikea sanoa koska viinin optimaalinen juomisikkuna alkaa ja miltä se silloin tulee maistumaan, mistä johtuen hintalaatusuhde on hieman kyseenalainen, kun halvemmalla saa esimerkiksi blogissa noteeratun Prager Hinter der Burg Federspielin, joka tarjoaa päräyttävää laatua aina ensisekunneilta lähtien, tai vain parilla ekstraeurolla läheisen Domäne Wachaun Smaragd-viinejä. Tästäkin huolimatta pidän mielen avoimena, mikäli jatkossa tulee F.X. Pichlerin viinejä vielä vastaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s