2008 Domaine Ganevat Côtes du Jura Grusse en Billat

2008 Domaine Ganevat Côtes du Jura Grusse en BillatFiilisteltyäni Juran viinejä reilun vuoden verran oli jotain oleellista vielä kokematta: Jean-François Ganevat, alueen kenties arvostetuin tuottaja. Hankkiessani hiljattain kaappiin pari pulloa juralaista Chardonnayta olin viimein valmis korkkaamaan aiemmin ainukaisen pulloni tämän gurunakin pidetyn hahmon viiniä.

Vaikka minkäänlaisia virallisia listauksia ei juurikaan ole löydettävissä, lukeutuu Ganevat ainakin joidenkin tahojen mukaan ns. alkuviinien tuottajiin. Tarhalla työskentely tapahtuu biodynaamisten oppien mukaan ja kellarissa homma hoituu villihiivoilla ja pakon edessä minimaalisilla sulfiittilisäyksillä. Viinien säilyvyyttä kohennetaan pitkillä sakkakypsytysajoilla, jotka vaihtelevat kahden ja jopa yhdentoista vuoden välillä. Oksidaatio ei ole useimpien viinien kohdalla tavoitteena, jonka johdosta tynnyreitä täytetään kypsytyksen aikana. Kahdeksan ja puolen hehtaarin tarhaomistuksista tuotetaan äärimmäisinä vuosina jopa 40 eri viiniä, eli tuotantomäärät ovat luonnollisesti todella pienet, mikä auttamatta johtaa huonoon saatavuuteen. Asiaa ei myöskään auta alati kasvava kulttimaine.

20141213_105518

Liuske- ja kalkkikivisellä maaperällä kasvavat köynnökset ovat tämän viinin kohdalla istutettu jo vuonna 1960. Sulfiitin käyttämättömyydestä johtuen viini on käynyt malolaktisen käymisen. Kypsytys on tapahtunut 228-400-litraisissa tynnyreissä ja pullotus tapahtunut kahden vuoden kypsytyksen jälkeen.

20141213_143406Sivusin Boxlerin Gewurztraminerin yhteydessä lyhyesti valkoviinien dekantointia. Ganevat’n valkoviinien yhteydessä usein mainitaan, että kyseinen operaatio on erittäin suositeltava. Siispä kaadoin viinin dekanteriin yhden aikaan lauantaipäivällä – sekä hiukan lasiin, tietysti – ja pienen ajan päästä takaisin pulloon, missä viini sai levätä rauhassa rauhassa seitsemisen tuntia. Kuten kuvasta näkyy, ei väri ole tämän viinin kohdalla mikään hailakka.

Halusin tehdä kunniaa viinille parhaani mukaan, joten hauduttelin kylkeen kananrintaa sherryssä kera sekalaisen sienilajitelman ja pienen lämärin crème fraîchea. Lisäksi hankin lähes pakon sanelemana reilun palan Comtéa, joka on melkoinen klassikkokumppani juralaiselle valkoviinille.

Hidas ilmaaminen ei välttämättä saanut viinissä aikaan massiivista muutosta – tuoksu oli upea jo korkkaamishetkellä – mutta haittaa siitä ei ainakaan ollut. Tuoksu on prosessin jäljiltä joka tapauksessa äärimmäisen ekspressiivinen ja eloisa. Massiivisen laajassa vivahteiden kaleidoskoopissa on selkeä hapettuneisuuden leima, joka tekee kirpeän omenan ja sitruksen sekä mehiläisvahan väritteisestä hedelmästä melkoisen uniikin. Pitkä kypsytys tuntuu pähkinän ja kuivan tammen aromeina, jotka toimivat tässä yhteydessä loistavasti – olisi vaikeaa kuvitella viiniä ilman niitä. Tuoksu tuntuu elävän jatkuvasti, hedelmäisyyden taittaessa välillä kurpitsan ja aprikoosin suuntaan, mikä ei ole lajikkeelle kovinkaan tavallista ja sikäli vain lisää viinin jännittävyyttä. Tuoksu vangitsee siinä määrin, että ensimmäistä kulausta saadaan odottaa tovi.

Viinin suutuntuma on erittäin lineaarinen ja ryhdikäs, edustaen rapisevan kuivaa ja huomattavan kirpeää tyyliä. Huikean intensiivinen ja raikas, korostaen tuntuvaa hapokkuutta ja äärimmilleen vedettyä suolaisuutta. Hedelmä tuntuu täysin toissijaiselta asialta, joskin dominoivien mineraalisten ja suolaheinäisten makujen alta löytää kyllä sähäkkää, kuivaa sitruunaa. Tasapainoisen viinin piiskaava hapokkuus kantaa aina pitkään jälkimakuun asti, freesaten paletin totaalisesti ja laittaen sylkirauhaset toimimaan. Tammi on helppo aistia tekstuurissa, muttei niinkään makuprofiilissa.

Grusse en Billat omaa todella upean, uniikin tyylin, joka ei suoranaisesti muistuta muiden Ranskan alueiden Chardonnay-viinejä, joskin yhtäläisyyksiä on toki mahdollista vetää sieltä sun täältä. Ehkä selkeinpänä erona viini ei malolaktisesta käymisestä huolimatta omaa minkäänlaista kermaisuutta, mitä monesti löytää niin Chablis’n kuin Côte de Beaunenkin esimerkeistä. Samaan hengenvetoon myös hapokkuus ja intensiivisyys ovat harvinaisen korkealla tasolla siihen nähden, että tuo happoja pehmentävä prosessi on tapahtunut.

Ruokajuomaparitus oli erittäin hyvä, mutta varsinaiset elämykset koettiin Comtén kanssa. Valkoviinin ja kovan juuston liitto ei aiemmin ole koskettanut mieleenpainuvalla tavalla, mutta nyt juusto sai jo valmiiksi laulavan viinin soimaan kuin sinfoniaorkesteri, korottaen viinin hillityn hedelmäisyyden potenssiin kymmenen. Lopputuloksena oli valaistuksenomainen makuelämys, jota ei voi liikaa hehkuttaa.

Jenkeissä hinnat ovat jo hurjalla tasolla – viinin tuore vuosikerta kustantaa wine-searcher.comin mukaan keskimäärin 49 euroa – mutta mikäli Euroopassa kohtaa tuottajan viinejä, on tämän esimerkin perusteella syytä peruuttaa auto viinikaupan oven eteen. Ei tarvita kuin yksi katse Bourgognen suuntaan ja on helppo ymmärtää, miten uniikin tapauksen äärellä ollaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s