2011 Albert Boxler Gewurztraminer

2011 Albert Boxler GewurztraminerOstettuani kesälomaisella visiitillämme Albert Boxlerille kuutisen pulloa viiniä en olisi odottanut ensimmäisen postauksen syntyvän vasta kolmannen viinin kohdalla. Viinit loistivat tilalla maistellessa kauttaaltaan, mutta kotioloissa talon crémant (ei maistettu tilalla, tod. näk. viallinen pullo) ja perustason pinot gris tuottivat eriasteiset pettymykset. Ensimmäistä ei tarvinnut paljoa puida; jälkimmäinen alkoi vasta kahden päivän päästä korkkauksesta maistua kohtuullisen nautittavalta. Kyseessä voi olla samanlainen tapaus kuin Deissin viinien kanssa, eli valkkari, joka oikeasti vaatii reilusti ilmaa näyttääkseen kyntensä. Missään ei moinen ohjeistus kuitenkaan ole tullut vastaan.

Viikolla tuli sitten korkattua tilan entry level gewurztraminer, joka oli hurmannut etenkin avokin tilan maisteluhuoneessa, nököttäessämme tanskalaisten ja belgialaisten vieraiden keskellä. Tämä viini, joka loistaa yhtä kirkkaasti nyt neljäntenä kuin ensimmäisenäkin päivänä, tarjoaa makunautinnon lisäksi hieman lisää ymmärrystä omasta suhtautumisestani tähän uniikkiin rypälelajikkeeseen.

Parfyyminen tuoksu tarjoilee kukkaisen ja hieman mausteisen aromikattauksen tavalla, johon vain Gewurztraminer kykenee. Noiden päällimmäisten aromien lisäksi löydettävissä on runsaasti makeahkoa hedelmää, josta omat aistini poimivat litsiä sekä mandariinia. Täydellisestä ujostelemattomuudesta huolimatta aromit ovat selkeät ja tuoksun yleisolemus on lempeä ja kutsuva.

Makumaailma on kypsä, runsas ja häpeilemättömän ekstrovertti, mutta kuitenkin tasapainoinen ja oudon freesi. Tekstuuri on hyvin pehmeä, mutta silti happoja selkeästi löytyy, sillä mehukkaan viinin jälkimaku on kevyt ja hyvin puhdas. Myös alussa tuntuva lievä makeus karisee tyystin jälkimakuun päästessä. Makuprofiili on paljolti tuoksun kaltaen, painottaen ehkä enemmän mausteisuutta, mutta yleisfiilis on elegantti – ei missään nimessä korostetun karikatyyrimainen. Lajityypin kompastuskivet vältetään, sillä tämä tapaus ei ole niin veltto, läski kuin alkoholinenkaan. Jälkimaku ei säily mahdottoman pitkään, mutta eipä tässä hintaluokassa sovi mahdottomia odottaa.

Boxlerin halvin gewurztraminer on tyylikäs tuotos, jolle on kenties hiukan hankalaa löytää toimivaa ruokayhdistelmää ruokapöytämme tyypillisistä appeista. Luonnetta, makua ja ennen kaikkea raikkautta löytyy kuitenkin riittämiin, jotta viini toimii aperitiivi- ja fiilistelykäytössä ihan mainiosti. Kestävyys korkkauksen jäljiltä on myös hatunnoston arvoinen asia: miten moni valkoviini pysyy täydessä terässä neljän päivän ajan? On kuitenkin todettava, että mielestäni lajikkeen parhaat puolet pääsevät huomattavasti paremmin esiin vendanges tardives -tyylisissä makeissa tuotoksissa; Rieslingin ja Chenin Blancin tapaan jäännössokeri on monesti toivottavaa Gewurztraminerin kohdalla. Siispä koen viisastuneeni tästä viinistä sen verran, että jatkossa hankintoja tehdessäni pyrin keskittymään makeampiin versioihin, sillä tuskin tulen näitä viinejä kuitenkaan yhdistelmään ruokiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s