Juuren 10-vuotisillallinen

101Viime viikolla juhlittiin Juuren 10-vuotissynttäreitä ja avokin kanssa olimme päätyneet mukaan karkeloihin. Jo reippaan neljän vuoden ajan paikassa asioineina emme olleet joutuneet pitkään empimään osanottoamme näihin bakkanaaleihin, joissa olisi luvassa kymmenen ruokalajia juomien kera, välispiikkejä unohtamatta, sillä kyseessä voisi sanoa olevan suosikkiravintolamme näille leveyksillä. Ironisesti melko tasan viikko bakkanaalien jälkeen hammaslääkärini kertoi minulle tehtävän JUURIhoidon, mikä oli hieman vähemmän mieluisa uutinen.

Hupaisana anekdoottina varattuamme paikat Juuren synttäreille jossain vaiheessa lokakuuta pääsimme vielä kokemaan oman Cheek-superfanihetkemme, kun kovan suosion johdosta ravintola pian ilmoitti järjestävänsä myös toisen moisen illallisen, päivää ENNEN ensiksi ilmoitettua illallista. Elämä ei aina ole helppoa, mutta vaikeudet pitää kestää ja jatkaa vahvempana eteenpäin.

102Ensimmäinen vierailumme Juureen tapahtui kesällä 2010 ja silloin ihastuimme välittömästi ravintolan viinitarjontaan ja -politiikkaan (hyviä viinejä, kaikkea laseittain), ruokakonseptiin (monipuoliset sapakset ja/tai perinteiset annokset), rentoon tunnelmaan sekä kohtuulliseen hintatasoon. Nopealla vilkaisulla juhlaillallisen tarjontaan näytti viinien osalta siltä, että eläisimme yhä tuota herran vuotta 2010, sen verran tuttuja nimiä olivat kaikki tyynni. Kupletin juoni avattiinkin nopeasti ja tarkoituksena oli tosiaan tarjota Juuren hittejä vuosien varrelta niin viinien kuin ruokienkin osalta, tosin jälkimmäisiä pitkälti päivitettyinä versioina.

Sinänsä hassua, että nykypäivänä näitä luomu- ja lähiruokahenkisiä ravintoloita tuntuu olevan kaupunki pulloillaan, mutta vain neljä vuotta sitten Juuri tarjosi ainakin meille jotain uutta ja erilaista. Juurekset, ”roskakalat”, mallakset yms ovat tänä päivänä ravintoloissa niin kovin yllätykseton asia, mistä ainakin osittain kuuluu kunnia Juurelle. Samaan hengenvetoon pitää myös nostaa esille luomusti ja biodynaamisesti sertifioidut pientuottajaviinit, jotka jo alusta asti olivat jossain kapasiteetissa mukana tämän ravintolan listoilla. Tosin, kuten ravintoloitsijat mainitsivatkin jossain vaiheessa iltaa, ei moni alkuvuosien viineistä enää välttämättä sopisi meininkinsä puolesta Juuren tarjontaan.

Tässä vaiheessa lienee hyvä suorittaa jo traditioksi muodostunut disklaimeri, eli kuvien laatu on takuuvarmaa kelvotonta tasoa, tehden hyvin heikosti oikeutta nauttimillemme hienoille ruuille. Asiaa ei ainakaan auta allekirjoittaneen pitkin iltaa jatkunut säätäminen kännykän uuden kuvausohjelman kanssa, mutta treenaus jatkuu ja kenties joku päivä blogissa on vielä kuvia, jotka eivät polta verkkokalvoja huonoudellaan. Sitä odotellessa…

103Pienten alkumakupalojen ja André Clouet’n vakiosamppanjan siivittämänä päästiin ensimmäiseen annokseen, nimeltään ’haukea, perunaa ja kurkkua’. Raikas, rapsakka ja maistuva, ei hassumpaa. Kuvaamatta jäänyt viini, Guigalin valkoinen Côtes du Rhône vuodelta 2012, ei sen sijaan iskenyt karamellisuudessaan ja matalahappoisuudessaan lainkaan. Mennee makuasioiden piikkiin osittain, sillä en ylipäätänsäkään hirveästi innostu Etelä-Rhônen viineistä.

104Seuraavaksi oli luvassa jotain astetta erikoisempaa, eli täpläravulla täytettyä kaalikäärylettä tillin kera. Myöhäisemmällä iällä – pitkälti Juuren ansiosta – kaaliin tykästyttyäni pidin kovasti, joskin kääryleen leikkaaminen osoittautui hieman haastavaksi tavanomaisella veitsellä. Annoksen hyvää makua säestivät raikas tillifenkolisnapsi sekä postauksen alussa komeillut Stadin panimon Juurelle valmistama American Lager, joka itselleni mitä positiivisimmassa hengessä toi mieleen Samuel Adamsin Boston Lagerin.

105106Illan ensimmäinen ns. vau-hetki koettiin annoksen numero kolme, ’sipulia, mukulaselleriä ja kuttujuustoa’, kohdalla. Ties millä taikatempuilla mukulaselleristä oli saatu niin maukasta ja lihaisaa, että silmät peitettynä oisin muitta mutkissa uskonut lautasella olevan lihaa – ja maistuvaa sellaista. Huuhtojana toimi reilusti skeidantuoksuinen 2010 Julicher Pinot Noir, jonka hyvähappoinen maku oli tuoksua marjavetoisempi, mutta hyvin lajikeuskollinen uusiseelantilaiseen tapaan. Omat PN-preferenssini ovat mitä ovat, mutta tyylissään tämä on varsin mainio viini.

107Saman viinin ohessa nautittiin vielä annoas ’kukkoa, palttua ja juuripersiljaa’, joka sopi raikkaan punkun kanssa erittäin hyvin yhteen. Annos itsessään ei ehkä ollut illan päräyttävimpiä, mutta niin tämän kuin minkään muunkaan annoksen kohdalla ei heikkoa hetkeä koettu; taso oli juurimaisen kova läpi illallisen.108 109Sympaattisesti tarjoillun hirvenmakkaran kyytipoikana oli Hewitsonin maineikasta Old Garden Mourvèdrea vuodelta 2009. En muista onko viini joskus osunut lasiini ammoisilla Juuri-visiiteillä, mutta joka tapauksessa se oli selkeästi vähemmän hilloinen kuin mitä odotin. Tummaa, tiivistä ja lämmintä hedelmää hyvinkin intensiivisestä muodossa, kuitenkin ilman järjettömän massiivisia mittasuhteita. Lienee turhaa edes mainita, ettei nyt ole kyseessä ihan se omin punkkutyylini… 111 112Palettia kalibroivan mustikkasorbetin jälkeen oli luvassa ensimmäinen kahdesta pääruuasta. Menua jo viikkoja aiemmin silmäilleenä olisin odottanut kuhaa, keltajuurta ja fenkolia sisältävän annoksen kumppaniksi sauvignon blancia, mutta laseihin kaadettiinkin grüner veltlineriä, tarkemmin Fred Loimerin 2012 Grüner Veltliner Terrassen Reserve Kamptalista. Vaikea kuvitella heti SB:tä, joka olisi kompannut ruokaa yhtä hyvin: tämä liitto oli taivaissa solmittu. Hyvähappoinen, puhdaspiirteisen hillitty valkoviini sopi täydellisesti annoksen niin ikään herkille, vehreille mauille.

114 115Leijailimme edellisen annoksen jäljiltä korkealla ja pudotus olisi hyvinkin voinut tapahtua illan lihaisan pääruuan kohdalla. Vaan siinä missä villisian kylkirulla omenaisen kastikkeen kanssa vähintäänkin jatkoi samaa korkeaa tasoa, räjäytti Schloss Gobelsburgin 2010 Pinot Noir Alte Haide pankin lopullisesti. Ei enempää eikä vähempää kuin yksi parhaita itävaltalaisia punaviinejä, mitä minulla on ollut kunnia juoda. Loppupeleissä päädyn aina vertaamaan Bourgognen referensseihin, mutta tämä viini ei siinä suhteessa joudu kumartelemaan tippaakaan. Useampi Itävallan Sankt Laurent on herättänyt Bourgogne-viboja, mutta tässä on ensimmäistä kertaa pinot noir, joka kanavoi Côte de Beaunen meininkiä todella tyylikkäästi, tasapainoillen punamarjaisten ja juureksisten piirteiden välillä upealla tavalla. Samaan aikaan kosiskeleva, haastava ja erittäin kutkuttava. Pakko saada tätä jossain vaiheessa kotiin!

117 118 119Viimein oli luvassa parit jälkkärit kera makeahkon, väkevöidyn etelä-ranskalaisen punkun. Kyseinen viinikategoria on omalta osaltani vähän hit-or-miss, korkean (tuntuvan) alkoholin ollessani yksi suosikkivalitusaiheistani, eikä tämä viini osoittautunut suureksi menestykseksi tuntuvan lämmittävyytensä kanssa. Paritus herkullisen – mutta hyvin makean ja kirpeän – mustaherukkajälkiruuan kanssa ei ollut kovin onnistunut, mutta hienosti ikuistamani ’suklaata, tyrniä ja mallasta’-annoksen kera homma toimi toisaalta hyvin. Maut huuhdottiin lopuksi pois tyylillä, eli kahvin ja yhden tähden Jallun muodossa.

Illan tunnelma oli tietysti kovin erilainen kuin aiemmilla visiiteillä, pöytien ollessa yhdistettyinä kuusi hengeä istuttaviksi, mutta läppä lensi sujuvasti viereisten Juuri-fanien kanssa ja kuusi tuntia ei totisesti tuntunut kuudelta tunnilta. Ruuat olivat tuttua Juuri-laatua ja -tyyliä, eivätkä siis missään nimessä pettäneet, ja viinit pääosin hyviä, jos nyt eivät paperilla yllättäneetkään. 10 vuoden ikä ei ole yksityiselle ravintolalle Stadissa mikään pieni juttu, mutta kenenkään tuskin tarvii ihmetellä miten Juuri on tähän asti selvinnyt. Enpä yllättyisi jos sama rafla Latva-baareineen nököttäisi Korkeavuorenkadulla vielä vuonna 2024.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s