2011 Nikolaihof Riesling Federspiel Vom Stein

2011 Nikolaihof Riesling Federspiel Vom SteinLiian pitkään siinä kesti, mutta vihdoin ja viimein tulin ottaneeksi ensikosketuksen Itävallan viinituotannon suuren instituution Nikolaihofin viineihin. Maansa vanhin elossa oleva ja kaikkiaan maailman ensimmäinen Demeter-sertifioitu viinitila on arvostettu, mutta yllättävän harvassa käänteessä mainittu. Wieniläisen Wein & Co:n nuori myyjä ei ällistyksekseni tuntenut koko tuottajaa viinejä viime vuonna metsästäessäni, mikä varmaankin pitää laittaa tilan pienen tuotannon ja oletettavasti tiukan allokoinnin piikkiin, mutta ihmetykseni oli silti suuri. Läheisessä Meinl am Grabenin herkkukaupassa kuitenkin lykästi ja onnistuin saamaan haltuuni tämän pullon, jonka korkkaamista jouduin tovin hauduttelemaan talon viinien happorakenteiden hurjan maineen takia.

22 hehtaaria viinitarhoja omistava talo sai Demeter-sertifikaatin vuonna 1998, mutta viljely- ja valmistustapa oli omaksuttu jo 1971. Kuten niin yleensä tässä skenessä, teollisia hiivakantoja ei tuoda lähellekään tilan rypälemehuja. Pitkä käyminen tapahtuu kylmissä kellareissa käytetyissä tammiastioissa ja viinit kypsyvät tyypillisesti pitkään sakkojen kanssa.

Koen hieman hankalaksi lähteä kuvailemaan viinin tuoksua, sillä sen kauneus ei juurikaan perustu mihinkään yksittäiseen aromiin, aromien määrään tai yleiseen massiivisuuteen. Kypsän omenan, ruudin ja hiivan aromit ovat kietoutuneet todella tyylikkäästi moninaisten kukkaisien aromien huntuun. En voi olla huomaamatta tuntuvaa Sauvignon blanc -henkistä yrttistä/vegetaalista vivahdetta, joka yllättää, mutta toimii tässä todella hyvin. Viinin tuoksu on kompleksinen, mutta hyvin hienovarainen; erittäin vaikuttava, muttei lainkaan tunkeileva.

Paletilla viinillä on kohtuullisesti konsentraatiota ja presenssiä vielä huomattavasti enemmän, mutta siinä samassa talon maineen mukainen teräksinen selkäranka ja pianistin ryhti. Hedelmä on yllättävänkin neutraalia sorttia (yay villihiivat!) – joskin omenaista ja sitruksista fleivoria voi helposti löytää – luoden mielleyhtymiä laadukkaampien kylä-Chablisten suuntaan. Rutikuivalla viinillä on yleellinen suutuntuma, jossa yhdistyy jämäkkyys ja mehevyys harvinaisen hienolla tavalla. Viinin tarraa kielestä ja poskista hetkittäisesti siinä määrin napakan otteen, että voisi kuvitella sen sisältävän jopa parkkihappoja. Painepesurin volyymilla sylkevä hapokkuus tuottaa pikantin kirpeän jälkimaun ja pyyhkii ruuan jäänteet viimeistä murua myöten. Suolaisen mineraalinen viini jättää jälkeensä suuta supistavan tunteen, olematta kuitenkaan missään vaiheessa ärhäkkä tai terävä.

En tiedä luetaanko Nikolaihofin viinejä varsinaisesti ns. alkuviineiksi, mutta tässä jos jossain ei pieninkään detalji anna viitteitä minkäänlaisesta käpälöinnistä. Kokonaisuus on niin puhdaspiirteinen ja autenttisen oloinen, että viiniä juodessa voin vallan mainiosti kuvitella lipittäväni tarhan kivistä maata. 20 euroa ei tästä ole hinta eikä mikään ja ostaisin välittömästi lisää jos voisin, sillä en muista nauttineeni kuivasta rieslingistä miesmuistiin näin kovasti. Kunpa vain näin upeita risukoita olisi helppo löytää, mutta ikävä kyllä yleensä korkea hinta tuo mukanaan vain ylettömän korkean konsentraation ja sen myötä menetetyn dokabiliteetin, joka muuten tällä viinillä on täysi 5/5.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s