2012 Alphonse Mellot Sancerre La Moussière

2012 Alphonse Mellot Sancerre La MoussièreSauvignon blanc -sesonki alkaa pitkälti olla vain kaukainen muisto, mutta se ei estä rohkeaa viinisieppoa tarttumasta räntäsateen keskellä viiniin, jonka on tuottanut yksi Sancerren ja sikäli rypälelajikkeen eliittituottajista. Tämä pullo muutaman muun ohella tuli hankittua itse pääkallonpaikalta Sancerren kukkulakylästä, joten sen laatu on ennalta tuttu, ainakin mikäli klassinen psykologinen ilmiö ei tapahtunut ostohetkeä edeltävässä maistelussa ja olosuhteet pistäneet allekirjoittaneen päätä pyörryksiin.

Lyhyt dallailu tässä kyläpahasessa osoittaa nopeasti, miten omassa luokassaan Mellot on täällä hinnoittelun suhteen – toki lähialueilta löytyy vastaavia (Cotat) ja vielä ökympiäkin (Dagueneau) vaihtoehtoja – mutta yleismaailmallisesti ei puhuta mistään kalliista viineistä. Tämä varsinkin, kun ottaa huomioon biodynaamisesti sertifioidun Mellot’n erittäin hyvän maineen. Sancerre-sana etiketissähän ei tietysti takaa mitään, mikä kävi kylässä lounastessa ikävän konkreettisesti ilmi; täälläkin tuottajan tunteminen on kaiken A ja O.

Tämä 4-40-vuotiaiden köynnöksien rypäleistä tuotettu entry level -viini on käynyt 50 % – 50 % -suhteessa terästankeissa ja isoissa tammiastioissa. Käymistä on seurannut 7-8 kuukauden sakkakypsytys.

Eteerinen tuoksu on todella selkeä, puhdaspiirteinen ja autenttinen, tarjoillen hienovaraisia karviaisen, greipin, piikiven ja yrttien aromeja. Siinä yhdistyy hienolla tavalla ilmaisuvoima ja herkkyys. Muutama tunti ilmaa korkkauksen jäljiltä tuo tuoksuun hiukan hiivaista ja kermaista vibaa, mihin ei syypäätä liene vaikea löytää.

Maku on aluksi hyvin ujo, mutta alkaa nopeasti kerätä voimaa ja runsautta, saavuttaen lopulta todella massiivisen presenssin. Mitä tulee konsentraation, ei kyseessä kuitenkaan missään nimessä ole täyteläinen viini, päinvastoin. Tuoksua tarkasti mukaileva makuprofiili on kristallinkirkas ja täydellisen tasapainoinen. Suutuntuma on etenkin ”perustason” viinille todella vaikuttava: silkkinen, mutta silti räjähtävän intensiivinen ja jännittynyt kuin viulun kieli. Silkkisyys tosin katoaa viinin muuttuessa entistäkin kirpeämmäksi ja kuivemmaksi pitkässä, veden kielelle tuovassa jälkimaussa.

Ainoastaan melko tyypillisen laadukasta jälkimakua lukuunottamatta viini tuo paljolti Raveaneaun mieleen siinä, että se on tyylillisesti äärimmäisen uskollinen lajinsa edustaja, tehden kuitenkin lähes kaiken paremmin kuin useimmat kilpakumppanit. Samaan hengenvetoon voi todeta viinin luovan mielleyhtymiä ylipäätänsäkin laadukkaisiin Rieslingeihin, samppanjoihin ja Chablis’hin olemuksellaan, josta huokuu ääripuhdas terroir’n ilmaisu. Tavanomaisesta poiketen tässä on myös sauvignon blanc, jolle uskaltaa jopa povata kohtuullista tulevaisuutta kellarissa, mistä johtuen luvassa on osaltani todennäköisesti rankkaa kärvistelyä, mitä tulee viinin isoveljen Génération XIX:n korkkaamisen ajoittamiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s