2009 Castello dei Rampolla Chianti Classico

2009 Castello dei Rampolla Chianti ClassicoTuttavapariskunnan luona illastaessa viime viikolla oli tomaattisen pastan kyljessä tarjolla toscanalaista punkkua. Hyvää arkiosastoa edustava viini ei välttämättä tarjonnut itsessaan massiivista elämystä, mutta sopi ruualle – tietysti – kuin nyrkki silmään ja melkeinpä yhtä merkittävässä määrin tarjosi arvokkaan muistutuksen tästä punaviinikategoriasta, jonka joskus olen suosikiksenikin maininnut. Lyhyt kurkkaus tarkasti dokumentoituun dokaushistoriaani näytti, että sivuuttaen juhannuksena ”nautitun” Banfin Cum Lauden olin edellisen kerran fiilistellyt toscanalaista laatuviiniä viime toukokuun loppupuolella, eli aika alkoi olla lähellä ylikypsää Chiantin korkkaamiselle. Ei muuta kuin sanoista tekoihin.

Vaikka ranskalaisten lajikkeiden sisällyttäminen Chianti Classicoon pistää hälytyskellot välittömästi soimaan, on Castello dei Rampollan Cabernet’ta ja Merlot’ta sisältävää viiniä kehuttu siinä määrin, että koin velvollisuudekseni selvittää asian juurta jaksaen. Lähtökohdat ovat positiivisemmat, kun ottaa huomioon tilan sijainnin Panzanon kylässä, joka tunnetaan myös Fontodin, Villa Cafaggion ja Candiallen kotina.

Pölyinen, tumma hapankirsikka, tupakka ja kuivatun hedelmän aromit ovat kaikki löydettävissä intensiivisestä ja välittömästi avoimesta tuoksusta. Hedelmä on hiukan kallellaan ylikypsään/liköörimäiseen, mikä ei estä nauttimasta tuoksusta, mutta antaa aihetta huoleen maun osalta.

Keskitäyteläinen maku on pureksittavan mehevä, varustettuna muikealla hapokkuudella sekä hieman liian kookkailla, tiukasti tarraavilla tanniineilla, joiden en usko syntyneen pelkästään Sangiovesen tuottamina. Tumma hapankirsikkainen maku on rutikuiva, mutta melko maukas. Hedelmän tummuus lievän lakritsisuutensa kanssa on kuitenkin sellaista sorttia, että tietämättä koostumusta ei viiniä ikinä erehtyisi luulemaan pelkästään toscanalaisista lajikkeista tuotetuksi. Massiivisten tanniinien puraisun jäljiltä maku ohenee melko selkeästi, johtaen täten pienehköön antikliimaksiin. Kypsytyspotentiaalilla ja tanniinien mahdollisella pehmittymisellä voi tässä vaiheessa spekuloida; itse en olisi kovin optimistinen.

Vaikka Rampolla tarjoaa hyvin paljon kaikkea sitä, mitä hyvältä Chiantilta toivoisi, on loppufiilis kuitenkin se, että jään kaipaamaan vieläkin autenttisempaa ja puristisempaa ilmaisua à la Montevertine & kumppanit. Paketin palaset eivät tunnu täysin yhteensopivilta ja paatunut skeptikko minussa syyttää tietysti noita (ainakin tässä kontekstissa) vähäisempiä lajikkeita. Panzanon ollessa selkeästi yksi parhaita alueita Sangiovesen viljelyyn, hienoimpien sataprosenttisten esimerkkien ollessa sekä rotevia, rodukkaita että tyylikkäitä, on todella vaikeaa ymmärtää, miksi kukaan haluaisi sekottaa Chiantiinsa täällä muita lajikkeita. Kukin viljelköön ja tuottakoon mitä haluaa, mutta mielestäni Rampollan viini ei tarjoa ihan sitä, mitä teksti etiketissä väittää.

4 thoughts on “2009 Castello dei Rampolla Chianti Classico

  1. Tuli otettua tätä muutama pullo Superioresta toisaalta luettujen kehujen perusteella. En ole pulloja vielä korkannut sillä vuosikerta on kuitenkin 2012, lieneekö vielä liian nuorta? Kannattaisiko toinen pullo jo kokeilla vai odottaa rauhassa vuosi tai pari? Candiallen 2011 La Misse oli jo nuoruudestaan huolimatta hyvin juotavissa, mainio ja raikas esitys.

    • Terve! Maistamatta on vaikea lähteä sanomaan mitään kovin fiksua toisesta vuosikerrasta ja enpä ole yhtäkään tuon vuosikerran CC:tä ylipäätänsä vielä maistanut. Panzanon viineissä kyllä tuppaa olemaan rakennetta sen verran, että on huomattavasti todennäköisempää korkata liian aikaisin kuin myöhään.Olennaisessa osassa on tietysti tammen käyttö, mikä tietääkseni ei La Missen kohdalla ole missään nimessä kovin ronskia?

  2. La Misse on muistaakseni 50/50 sementtitankissa/tammitynnyrissä kypsytetty, raikkaan hedelmäinen ja mielestäni yllättävänkin kevyet hapot ja tanniinit. Onko tämä kokonaan tammessa kypsynyt vai? Ei ainakaan kuvailujen mukaan mikään tammipommi ole? Ehkä unohdan nämä vielä X aikaa hyllyyn ja palaan asiaan vuoden tai parin päästä.

    • No se oli enemmänkin yleisellä tasolla heitetty, ei Rampollassa mun mielestä tammi maistunut. Mutta tanniinit on tosiaan sitä kokoluokkaa tossa 2009:ssa, että ilman ruokaa ei olisi itsellä kovin montaa lasia mennyt alas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s