2012 Wegeler Wehlener Sonnenuhr Riesling Spätlese

2012 Wegeler Wehlener Sonnenuhr Riesling SpätleseJos nyt suurin osa maailmalla tuotettavasta viinistä onkin teollista huttua vailla maantieteellistä leimaa, on terroir silti nyt ja aina relevantti puheenaihe. Olen varmasti todennutkin aiemmin, mutta mielestäni missään viinikategoriassa ilmiö ei ole yhtä helposti lähestyttävissä kuin Moselin Rieslingeissä. Monopolitarhat ovat harvassa ja tarhoilla on ylipäätänsäkin siinä määrin kokoa (joidenkin mielestä liikaakin), että harrastajan on helppo löytää pienellä rahalla samalta tarhalta usean eri tuottajan viinit riviin vertailtavaksi.

Moselin viinien valtameressä seilatessa olen ihastunut erityisesti Bernkastelin ja Zeltingenin välimaastossa, Wehlenin kylään nähden joen toisella puolella sijaitsevan Wehlener Sonnenuhrin tarhan viineihin. Tarhan eri tuottajien eri kypsyysluokkien viinejä kohtuullisesti maistelleena olen lähestulkoon vakuuttunut, että huonoja viinejä ei täällä ole mahdollista tehdä. Makuja on monia, mutta verrattuna vaikka läheisiin palstoihin Ürziger Würzgarteniin tai Graacher Himmelreichiin ovat WS:n viinit poikkeuksetta huomattavasti hienovaraisempia ja vähäeleisempiä, painottaen eksoottisempien hedelmäaromien ja mausteiden sijaan mineraalisuutta ja kukkaisuutta.

Tämä on ensikosketukseni Wegelerin viinitaloon, joka parhaiten tunnetaan yhtenä kolmesta kuulun Bernkasteler Doctor -tarhan omistajista. Tämä ei ole välttämättä vannoutuneimpien Riesling-niilojen silmissä viinimaailman mahtavin meriitti, mutta terveysintoilevien aasialaisturistien keskuudessa kyseessä ei ole kuulemma mikään mitätön seikka.

Kirpeän vihreän omenan, vaalean kukkaisuuden ja hyvin leimallisen märän kalkkikiven aromin värjäämä, lievällä savuisuudellakin varustettu tuoksu ei jätä epäilystä rypäleiden alkuperästä. Tarhan maineen mukaisesti viinin aromimaailma on samalla hillitty ja huumaavan vangitseva.

Spätlesen ja Auslesen välinen raja on nykypäivänä häilyvä ja sikäli tämänkään viinin suutuntuman runsaudesta ja tiiviydestä ei voi varsinaisesti yllättyä. Parhaiden esimerkkien teräksisyys ei toteudu, mutta ihan kohtuullisella tasolla ollaan ryhdin ja dokabiliteettin suhteen. Maut soivat puhdaspiirteisinä ja selkeinä ilman jalohometta tai sokerisuutta, koostuen raikkaasta omenasta ja päärynästä. Loppua kohti mentäessä viini muuttuu sitruksisemmaksi ja mineraalisemmaksi, jättäen messevän kirpeän jälkimaun.

Melkoisen klassisella Wehlener Sonnenuhrin meiningillä mennään suurelta osin, joskin viinin koko – ainakin suhteessa happoihin – jättää toivomisen varaa. Leikkaavuutta ja yleistä energisyyttä soisin olevan enemmän, ja kenties viinin 2013-vuosikerrasta nämä löytyvätkin, mutta kaiken kaikkiaan tämäkin vuosikerta pitää tarhansa lippua korkealla, hurmaten epäilemättä kaikki paitsi pahimmat happofriikit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s