Viinilöytöjä Etelä-Helsingissä

El GrecoTulin illastaneeksi kolmen päivän sisällä kahdesti niin, että kokonaiskokemus jätti toivomisen varaa. Sattumoisin näiden kahden ravintolan – Lusikas Tallinnassa ja El Greco Helsingissä – vahvuudet olivat kuitenkin päinvastaiset. Kuten ylläolevasta kollaasista kenties saattaa aistia, tarjosi El Grecon kreikkalainen keittiö herkullisia makuja niin alku- kuin pääruokienkin osalta (ehkä vielä enemmän alkuruokien), mutta todennäköisesti ravintola ei viinitarjonnallaan tule palkintoja pokkaamaan.

Hauskan kuuloinen Lusikas sen sijaan ei loistanut ruuallaan – meininki oli kautta linjan melko epäinspiroivaa – mutta yllätti äärimmäisen positiivisesti viinilistallaan. Listan monipuolisuus yhdessä hintatason kanssa tekevät tästä ravintolasta suomalaisille viininystäville houkuttelevan kohteen, eikä läheinen sijainti Chicago 1933 -yökerhon (ja etenkin saman puljun sikarihuoneen) kanssa satuta myöskään. Ilta starttasi Albert Bichot’n yllättävän laadukkaalla Crémant de Bourgognella, joka jäi ehkä epäreilusti liian vähälle huomiolle, mikä tosin on aina välillä aperitiivin kohtalona.

2009 Domaine Weinbach Riesling Cuvée Théo

2009 Domaine Weinbach Riesling Cuvée Théo

Valkoviinin osalta lykästi melkoisesti, kun kävi ilmi, että tilaamani Pierre Frickin Riesling oli myyty loppuun. Tarjoilija/sommelier päätti tehdä reilut ja tarjosi samalla 39 euron hinnalla Alsacen eliittituottajiin kuuluvan Weinbachin risukkaa, joka osoittautui todella päräyttäväksi tavaksi omalla kohdallani tutustua tuottajaan. Huomasin jumiutuvani pitkiksi ajoiksi nuuhkimaan viinin huumaavaa tuoksua, joka sekoitti petrolia, kukkaisuutta ja mausteita äärimmäisen vaikuttavalla tavalla. Viiden vuoden kypsytyksen rentouttama ja tasapainottama, mutta edelleen ryhdikäs maku ei jäänyt tuoksusta juurikaan jälkeen ja konsentraatiosta ja kypsyydestä huolimatta olin ällikällä lyöty huomatessani viinin sisältävän jopa 14 % alkoholia. Todella kompleksinen ja nautinnollinen elämys!

1999 Mastroberardino Taurasi Radici Riserva

1999 Mastroberardino Taurasi Radici Riserva

Punkkupuolelta löytyi vieläkin spesiaalimpi herkku. Kypsän Taurasin löytäminen ravintolan viinilistalta on jo itsessään hieno asia, mutta 44 euron hintalappu huomioiden voidaan puhua jo pienoisesta ihmeestä.

Turhia kiertelemättä todettakoon, että hienossa tuoksussa oli runsaasti lantaa. Allekirjoittanut oli asiasta erittäin mielissään, pöydän naisväki ei niinkään. Tallinnurkan ohella tuoksu oli pulloillaan aavistuksen kuivahtanutta tummaa kirsikkaa sekä tyypillisiä tertiäärisiä ei-hedelmäisiä aromeja. Maun osalta viini oli kakkakammoisille huomattavasti helpommin lähestyttävä ja kuiva tumma hedelmä oli erittäin elinvoimaista. Myös hapot ja tanniinit jylläsivät yhä kiitettävästi, mutta siinä määrin meininki oli herkistynyttä, että pihvin ratatouille-henkinen, ts. melko mausteinen lisuke hieman jätti viiniä alleen. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt viinin pisteitä; itse nautin täysin rinnoin jokaisesta siemauksesta tätä erittäin hyvässä vaiheessa elinkaartaan olevaa nektaria. Kokemus oli myös opettavainen, sillä nyt uskallan entistä luottavaisemmin pitää näppini erossa parista kaapissani uinuvasta Taurasista.

2003 Tormaresca Castel del Monte Bocca Di Lupo

2003 Tormaresca Castel del Monte Bocca Di Lupo

Harmillisesti em. pullo Taurasia oli ravintolan ainukainen, joten jatkoimme tenutusta tarjoilijan/sommelier’n suosittelemalla korvikkeella. Ikävä kyllä tyylikkäästi ikääntyneen, melko klassisen oloisen Radicin jälkeen tämä uusi tuttavuus oli elegantti kuin elefantti posliinikaupassa ja lähes yhtä nautinnollinen kuin tunti turpaan. Helleaaltovuoden tuote ei häpeillyt hedelmänsä hillomaista kypsyyttä sekä lämmittävää alkoholia ja lopputulosta ei voi valehtelematta kuvailla onnistuneeksi.

Rypälelajikkeen ollessa kahden viinin välillä ainoa yhdistävä tekijä ei voinut olla miettimättä, josko tarjoilija/sommelier oli edes maistanut kumpaakin viiniä. Kyllähän lasillisen kulauttaminen luonnistui raivolla silmät kiinni jo tässä vaiheessa iltaa, mutta fakta on, että tämä on taas sen sortin italialainen viini, joka voisi tulla mistä päin maailmaa tahansa. Kaikesta huolimatta kahden aiemman viinin aiheuttamat kiksit olivat vielä vahvasti elossa ja kantoivat vähintäänkin läheiseen sikarihuoneeseen asti ja Arturo Fuenten hedonististen kääreitten äärelle. Aina kerran vuodessa on ihan paikallaan vierailla tsekkaamassa eteläisen naapurimme meininkiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s