Chartogne-Taillet Champagne Cuvée St. Anne

Chartogne-Taillet Champagne Cuvée St. AnneAlexander Chartogne… the most exciting young producer in Champagne? Obviously I’m not impartial but fuck it: YES! -Terry Theise

Keskustelu lauantai-illan gastronomisesta ohjelmasta avattiin, kun avokki ehdotti punaviinivetoista ratkaisua, jonka toki hyväksyin. Seuraavaksi hyväksyin ehdotuksen ankankoipiconfit’sta, mutta samalla jouduin mitätöimään aiemmin sovitun juomavalinnan, sillä mielessäni lähes tiedostamatta olen päättänyt em. ruuan olevan kotioloissa yksi niistä asioista, jotka automaattisesti johtavat samppanjan korkkaukseen.

Chartogne-Taillet muodostaa poikkeuksen siihen sääntöön, että aloitan viinituottajaan tutustumisen portfolion vaatimattomimmasta päästä. Vuosi sitten nautittu yhden palstan 100 % Pinot Noir Les Orizeaux oli paras viime vuonna – ja itse asiassa yhä sen koommin – maistamani samppanja. Niin vaikuttava viinikokemus tuo oli, että taannoiselta automatkaltamme tarttui mukaan jopa neljää eri samppanjaa tältä talolta.

Chartogne-Taillet’n vakiosamppanja Cuvée Sainte Anne, tai ainakin tämä heinäkuussa 2012 pullotettu erä, koostuu vuosikerroista 2011 (80 %) ja 2010 (20 %) sekä tasasuhteessa Chardonnaysta ja Pinot Noir’sta. Sokeria on lisätty matalahkot 4.5 g/l, käyminen on tapahtunut villihiivoilla ja suodatusta ei ole tehty. Melko luomuna mennään, tosin ilman sertifikaatteja, eli torjunta-aineet ja hyönteismyrkyt on jätetty massatuottajille.

Toisin kuin niin monesti minkä hyvänsä viinityylin kohdalla, on Sainte Anne pelkkää tykitystä alusta loppuun. Ultraraikas ja -avoin tuoksu valloittaa samoin tein omenan, sitruksen ja kalkin/metallin aromeilla, omaten samalla hyvin mineraalisen yleisolemuksen. Myös kehittyneempiä vivahteita – kuten paahtoleipää ja nougat’ta – on löydettävissä ja voipa ajan myötä kirsikkaan päin taittaessa hedelmässä havaita jopa niinkin ”eksoottista” settiä kuin tyrniä. Loppukaneettina tuoksu on siis kaikin puolin todella päräyttävän moniulotteinen ja todennäköisesti seuraava maistaja löytäisi siitä ihan muita juttuja kuin minä.

Mitä tulee suutuntumaan ja makuun, voisin vastaavasti alkukaneettina todeta, että niin kuohu kuin sen alta paljastuva viini on täyttä priimaa ja tällä hinnalla Sainte Annea sopii ostaa laatikoittain.

Kermainen mousse omaa täydellinen koostumuksen: napakka, muttei liian ärhäkkä; suuta hellivä, mutta myös pitkäkestoinen. Kuohun jälkeinen suutuntuma on hyvin viinillinen, hyvä hapokkuus kannattelee rutikuivaa, mutta tasapainoista makua tehden viinistä todella ruokaystävällisen. Nuoren viinin makuprofiili ei ole niinkään paahteinen tai muutoinkaan autolyysinen, mutta silti varsin monipuolinen ja miellyttävä sekoitus sitrushedelmää, kirsikkaa ja maanläheisempiä nyansseja, unohtamatta tuntuvaa suolaista virettä. Kypsässä hedelmässä on kivasti kirpeyttä ja jännitettä, minkä ansiosta Sainte Annea nauttii mielellään myös sellaisenaan. Avokkia lainaten viini ei jälkimaussa muutu kovinkaan happamaksi matalasta dosagesta huolimatta, minkä ansiosta dokabiliteetti on todella hyvä.

Suolainen ja rasvainen – melko irstas siis – ateriamme oli odotusten mukaisesti hieno pari tälle hienolle viinille ja melkeinpä rohkenisinkin jo puhua klassikkoyhdistelmästä. Kyllähän moisen annoksen kylkeen kumppanin löytää mistä tahansa viinikategoriasta, mutta oma preferenssini on viimeistään nyt päivänselvä. Mitä sitten viinin tuottajaan tulee, niin enpähän hirveästi kadu tämän vuoden kesäloman samppanjaostoksiani, kyllä Terry Theise taitaa oikeassa olla.

20140920_212145

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s