2011 Domaine Oudin Chablis Les Serres

2011 Domaine Oudin Chablis Les SerresBarcelona tuli ja meni, lähestulkoon kokonaan penkkiurheilun merkeissä. Hienojen koripallofiilistelyjen lisäksi käteen jäi päällimmäisenä tunne siitä, että lähitulevaisuudessa lienee paikallaan tulla avokin seurassa tutustumaan paremmin kaupungin ravintolaskeneen ja siinä ohessa erityisesti pienempien ja kunnianhimoisempien Cava- ja anti-Cava-tilojen tuotteisiin. Sitä odotellessa tyydyn korkkailemaan automatkamme tuliaisia.

Auxerrelaisessa viinipuodissa missionani oli poimia mukaan kuutisen pulloa paikallisia viinejä. Onnistuin tehtävässä vain osittain, sillä en yksinkertaisesti voinut vastustaa houkutusta poimia läheisestä Jura-hyllystä verrokiksi varsin maineikkaalta tuottajalta niin ikään Chardonnayta. Chablis-viinien osalta esitin myyjälle toiveekseni löytää erityisesti mineraalisen pään tuotteita, mikä voi kotimaan vinkkelistä tässä kategoriassa tuntua jopa idioottimaiselta, mutta paikan päällä ohjasi asiakaspalvelijaa varsin selkeästi. Moni yllättyisi – minä ainakin yllätyin – kuinka suosittua runsaskin tammen käyttö on Chablis’ssa, kun liikutaan pois päin massatuottajista. Mainittakoon, että selkeiten ilmiö toki on havaittavissa Premier- ja Grand Cru -tasojen viineissä eikä näissä perusjutuissa.

Tämä minulle aiemmin vieraan, melko pienikokoisen tuottajan viini lukeutuu tilan hierarkiassa perus-Chablis’n yläpuolelle tarkemman rypälevalinnan sekä kaksi vuotta kestäneen sakkakypsytyksensä johdosta. Käyminen on tapahtunut villihiivoilla ja rikkiä on lisätty ”minimaalisesti”, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Valmistusspeksit lukeneena raapaistun tulitikun aromi tuoksussa tuntuu tavallistakin yllättävämmältä ja ikävämmältä. Olen edelleen sen verran amatööri harrastaja, etten osaa ottaa kantaa siihen onko kyseessä varsinainen vika vai reduktiivisen viininvalmistuksen oire, joka ajan myötä katoaa, mutta kallistuisin tällä erää jälkimmäisen puolelle. Rikin ohella tuoksu on rutikuiva, melkoisen suolainen sekä sitruunainen, eli klassisista klassisin ja ei lainkaan kosiskeleva – näinhän sen pitääkin mennä.

Paletilla viini on melkoisen kiinteätekstuurinen ja hapokas; kokonaisuutena hyvin tiukka paketti. Hiivainen, kivinen makumaailma noudattelee pitkälti tuoksun aromeja, eli taas voi laatikot ruksia enempää miettimättä. Viime aikoina onnekkaasti Dauvissat’n ja Raveneaun (sekä ei aivan yhtä onnekkaasti Domaine des Malandes’n) viinejä maistelleena tämä viini vie suorinta tietä takaisin terästankki-Chablis’n ytimeen, eli yleisfiilikseltään se on terävä, teräksinen ja hiukan vaativa. En voi kieltää kaipaavani noiden parin Chablis-jättiläisen viinien pariin, mutta jos reiluja ollaan, niin ei tätä Oudinin tuotosta voi kamalasti haukkua. Tyylejä on monia ja tämä kyseinen tyyli nyt vain vaatii ehdoitta kermaista tahi rasvaista ruokaa pöydälle ollakseen täysin nautinnollinen. Hyvä viini, mutta neutraalien tammisten kypsytysastioiden avustuksella olisi todennäköisesti ollut vielä parempi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s