2010 Fritz Haag Brauneberger Juffer Riesling Spätlese

2010 Fritz Haag Brauneberger Juffer Riesling SpätlesePitkä muuttopäivä takana ja ihkauudet ensiasunnon ostajat melkolailla finaalissa. Laseihin tarvitaan siis rentouttavaa, palkitsevaa täytettä, eli ei kun samp…risukkapullon korkki auki ja kolmoislutzilla sohvalle.

Olin etukäteen täysin tietoinen tämän laatutuottajan hc-vuosikerran viinin elinikäodotteesta, mutta tartuin pulloon kuitenkin itsevarmasti tietoisena siitä, että Bernkastel-Kuesista löytynee helposti piakkoin uusia tulokkaita tilalle. Lopputulema pienten lasillisen jälkeen oli se, että olimme molemmat varsin valmista kauraa siirtymään unten maille ja suurin osa pullosta siirtyi yöksi jääkaappiin. Vuorokauden mittainen rauhoittuminen ei tehnyt viinille lainkaan pahaa, päinvastoin.

Massiivinen, mutta yllättävän selkeäpiirteinen tuoksu pursuaa makean kirpeää sitruunan, ananaksen ja karambolan värjäämää hedelmää. Kiinnostustani viiniä kohtaan lisää huomattavasti sen aromimaailman vakuuttavan rodukas kalkkikivinen väre.

Mitä tulee makuun, ampuu viini vielä tuoksuakin kovemmin kaikilla sylintereillä. Myönnettäköön, että muutamaa vielä konsentroituneempaakin Spätlese-risukkaa on tullut maistettua, mutta missään nimessä tämän vanhanpiian rehevyyttä ei voi liikaa korostaa. Onneksi vuosikerralle yhtä lailla tyypillisesti läsnä on huippujykevä, alusta loppuun asti tuntuva happorakenne, eli jos viini nyt ei ole kaikista kevytliikkeisin, niin raskas tai veltto se ei myöskään ole. Viinin yltäkylläinen hedelmä on tuoksun kaltaista, Mittelmoselille ominaista kypsää, persikankiveen ja mausteisuuteen päin kallellaan olevaa lajia, joka hurmaa kirpeydellään. Tuo risukoiden mitä hienoin attribuutti vain korostuu jälkimaussa, joka huomion arvoisesti tuntuu lähes kuivalta ja pistään suun napsaamaan todella kiitettävästi.

Jos preferenssini ehkä ovatkin Saarin paradoksaalisen painottomien, viileänhedelmäisten viinien suunnalla, ei tätä röyhkeän runsasta spätleseä kehtaa millään tapaa dissata. Näin jälkikäteen ajateltuna vuorokauden mittainen hidashapettaminen tuntuu lähes pakolliselta, sillä makeuden tunteen lievä hilliintyminen teki ihmeitä viinin dokabiliteetille, jos nyt vieläkin puhutaan jälkiruoka-/herkutteluviinistä aperitiivin tai ruokajuoman sijaan. Kuten odottaa sopi on viinin kellarointipotentiaali huima, mutta niin kuin aina ennenkin, en omalla kohdallani näe ensimmäistäkään tarvetta lähteä testaamaan sitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s