2012 Domaine du Vissoux / Pierre-Marie Chermette Fleurie Poncié

2012 Domaine du Vissoux / Pierre-Marie Chermette Fleurie PonciéViinikaappi on tyhjentynyt niin huolestuttavan hitaasti hellepäivien kannustaessa viinin sijaan naatiskelemaan oluita, aperol spritzejä ja gin toniceja, että lähes vastentahtoisesti jouduin alkuviikosta nappaamaan putelin ruokapöytään. Koska koen pääseväni heikosti käsiksi laatuviinien nyansseihin hellesäillä, tarrasin kiinni pulloon, johon ei juurikaan ollut odotuksia ladattu. Beaujolais toki on kesäviineistä – ainakin punkuista – tyylillisesti parhaimpia, mutta viimeisimmät testatut kategorian viinit ovat uponneet huomattavan heikosti itselleni ja avokille vielä sitäkin huonommin. Innostus alueen viinejä kohtaan onkin laantunut huipustaan kohdallani melkoisesti, mutta kaikkea aikansa.

The slope’s south-easterly aspect gives this cuvée feminine elegance that is very representative of AOC Fleurie. The terroir of Poncié lends the wine quite pronounced characteristics. This is a thirst quenching wine that opens quite quickly. The tannins are so supple that it slips right down.

Tuottajan kuvaus viinin persoonallisuudesta kuitenkin sopii melko lailla täydellisesti lämpimän kesäillan henkeen. Käyttötarkoitus ennen kaikkea; ei Montrachet’ta mäkkisafkan kanssa.

Uljaan tummanpunainen viini ei lasissa odotetusti ja toivotusti paksuudella juhli. Parfyyminen, vadelman ja karpalon dominoima sekä yrttisillä ja kivisillä vivahteilla varustettu tuoksu omaa mainion sitrusmaisen kirpeän sävyn. Nuorelle viinille tyypillisesti sulfiittia löytyy hiukan, mutta ei häiritsevästi.

Maun osalta Poncié pursuaa eloisuutta ja mehukasta hedelmää. Rasvaa ei kevyestä viinistä ole löydettävissä, mutta ohut se ei missään nimessä ole. Lähes olemattomat tanniinit antavat hyvää kontrastia Clos de la Roiletten saman kommuunin viineille. Simppeli ja primäärinen maku on mahtavan kirpeä, täynnä erittäin puhdaspiirteistä kirsikkaa ja karpaloa väritettynä tuntuvalla kivisyydellä. Viinin hedelmä maistuu jopa makealta, mutta yleisfiilis on silti rapsakan kuiva ja hyvin hapokas. Dokabiliteetti on korkea aina kirpeää, hiukan bitteristä jälkimakua myöten ja tuottajan lupausten mukaisesti viini sen kun soljuu kurkusta alas.

Avokkia ei tämäkään bojo saanut hihkumaan onnesta, mutta hiukan laajemmalle ulottuvat omat makumieltymykseni tämä huiman energinen viini tavoittaa ja sikäli auttaa pitämään Domaine du Vissoux’n niiden tuottajien listalla, joiden viinejä rohkenen jatkossakin ostaa. Kotiasioiden kunnossapidon nimissä en kuitenkaan usko lähitulevaisuudessa korkkaavani Beaujolais’n viinejä kovin tiheään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s