2008 Hugel et Fils Gewurztraminer Jubilee

2008 Hugel et Fils Gewurztraminer JubileeKesälomaan on aikaa enää mitättömät kaksi kuukautta, joiden kuluessa tulisi tehdä mahdollisimman paljon lisää tilaa viinikaappiin uusia matkamuistoja varten. Kaksi kärpästä saadaan nitistettyä korkkaamalla systemaattisesti tulevan road trippimme kohteiden viinejä, sillä näin pääsemme hyvissä ajoin matkatunnelmaan ja toisaalta emme menetä mitään, mitä emme saisi reissulla korvattua uusilla pulloilla.

Vuoden tauon jälkeen on taas luvassa visiitti Alsaceen, jonka edustus viinikaapissa oli ehtinyt kutistua surkuhupaisasti yhteen viiniin. Kyseessä on taannoin Alkon poistomyynnistä hankittu pullo, joka odotti oikeaa hetkeä eli toisin sanoen sitä, että lautasella olisi jotain makaronilaatikkoa eksoottisempaa apetta.

Hugel ja pojat tunnetusti jättäytyvät sinnikkäästi Alsacen Grand Cru -luokituksen ulkopuolelle, koska kokevat luokituksen olevan liian summittainen tarhojen rajauksien suhteen. Sivuhuomiona monesti kuulee samaa sanottavan myös joistakin Bourgognen GC-tarhoista (erityisesti Clos de Vougeot), puhumattakaan Champagnen kokonaisille kylille myönnettävästä luokituksesta (erityisesti Chouilly), joten Alsacen järjestelmä ei ole mitenkään ainutlaatuinen tässä mielessä.

Kuitenkaan Hugel ei nettisivuillaan pyri mitenkään pimittämään sitä tietoa, että tämän viinin rypäleet tulevat vain ja ainoastaan Grand Cru -luokitellulta tarhalta nimeltä Sporen. Ainoastaan riittävän hyvinä vuosikertoina tuotettava viini käytetään kohtuullisen kuivaksi (14.7 g/l), mikä luonnollisesti näkyy melko korkeana alkoholipitoisuutena (etiketissä 13.5 %, tuottajan sivuilla 14 %). 45 hl/ha satomäärä ei ole älyttömän alhainen, mikä mukailee talon tyyliä, joka yleensä on gastronominen ja pröystäilemätön.

Viinillä on hyvin selkeäpiirteinen, eksoottinen ja houkutteleva tuoksu. Kukkaista aromimaailmaa dominoi etualalla massiivisen huumaava litsiluumuaromi, jonka takaa löytyy lievästi makeahkoa hunajaa, melonia ja ananasta. Tuoksussa kiteytyy tuottajan tyyli-ihanne parhaalla mahdollisella tavalla: mahtavan moniulotteinen aromien kirjo on saatu tarjolle äärimmäisen tyylikkäällä, hillityllä tavalla.

Suutuntumaltaan viini on kohtuullisen runsas ja tiivis sekä hieman öljyinen. Alussa jopa samettisen lempeä – vain aavistuksen makeahko – maku muuttuu keskivaiheilla radikaalisti, kun huomattava mausteisuus potkaisee reippahasti, johtaen kuitenkin sitten hyvin puhtaaseen, kuivaan jälkimakuun. Hunajainen, kukkainen ja yllättävän mineraalinen makumaailma omaa yllättävän neutraalin kuivan hedelmän, josta omaan suuhuni löytyy lähinnä ananasta. Poiketen monista ns. keskivertoa paremmista gewurztraminereista tästä viinistä ei löydy minkäänlaista ylikypsyyden vibaa. Vinkun vahvin attribuutti on sen selkeäpiirteisyys ja kirkkaus; se on kaukana rypälelajikkeensa karikatyyrista ja tuntuu ikään kuin tarjoavan kosketuksen kasvupaikkaansa.

Tarjoilulämpötila on tämän viinin kohdalla oleellinen – mausteisuus lähtee vähän käsistä lämpötilan noustessa – mutta sen ollessa kohdillaan on kyseessä hurmaava gewurztraminer, jonka sopusuhtaisessa olemuksessa ei tunnu mitään pakotettua. En yleisesti ottaen ole mikään maailman suurin kuivan Gewurztraminerin fani, mutta tämän kohdalla en ole kovin pahoillani edes korkeahkosta hintapyynnöstä. Ruokayhteyttä on viinin kanssa taas hyvä pohtia huolella, sillä jopa lievästi mausteinen kanacurry osoittautui liian voimakkaaksi kumppaniksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s