2005 Henri Goutorbe Champagne Millésimé Brut

2005 Henri Goutorbe Champagne Millésimé BrutChampagnen alueen vuosikerroista ei toki voi puhua liian yleistäen, eri lajikkeiden ja ala-alueiden menestyessä usein varsin eri tavalla, mutta enpä ole kuullut 2005-vuosikerrasta puhuttavan missään käänteessä järin positiiviseen sävyyn. Raportit kertovat erityisesti tummien rypäleiden pärjänneen heikosti, Chardonnayn päästessä hiukan helpommalla, mutta avain menestykseen on luonnollisesti ollut erittäin tiukka laatukontrolli rypäleitä poimiessa ja lajitellessa. Lopputulemana laatu on erittäin vaihtelevaa, eli buyer beware.

Viininystävän on toki helppo välttää ostamasta tämän sorttisten epätasaisten vuosikertojen viinejä, mutta toisaalta kolikolla on aina kääntöpuoli ja niin myös tässä tapauksessa. Siinä missä monen hyvän viljelijätuottajan 2004- ja 2006-vuosikertojen viinit – puhumattakaan vielä nuoremmista julkaisuista – ovat monessa tapauksessa vielä raakileita, voi 2005-vuosikerran vastine olla jo varsin hyvin juotavissa. Jos tuottaja on luotettava ja hinta kohdallaan, voi tarjolla hyvinkin olla kelpo diili akuutimpaa käyttöä ajatellen.

Mojovat 21.65 hehtaaria viljelysalaa omistava Goutorben perhe on tunnettu runsaan viinillisistä, Pinot Noir -voittoisista samppanjoista, minkä toki voisi päätellä jo talon sijainnista Aÿn kylässä.

Melko tumman kultaisen värin omaavalla viinillä on todella runsas, avoin tuoksu, jossa on havaittavissa huomattavan – jopa huolestuttavan – pitkälle kehittyneitä piirteitä. Kirpeähkö uuniomena löytää ympäriltään selkeää sienimäisyyttä sekä kahvin ja nougat’n aromeja. Tuntuva mineraalisuus yhdessä maanläheisen aromimaailman kanssa tuo mieleen ruostuneen metallin. Tuoksu ei ole sinänsä huono, mutta ei todellakaan mitään, mitä osaisi odottaa tämän ikäiseltä viiniltä.

Paletilla viini on tuoksun jäljiltä yllättävän freesi ja sitruksisen hapokkuuden elävöittämä. Lempeä, muhkea kuohu on huomattavan pitkäkestoinen, paljastaen rehevän ja viinillisen suutuntuman, joka ei kuitenkaan ole lässähtänyt tai ylitsepursuavan massiivinen. Runsaudestaan huolimatta viinin onnistuu itse asiassa olla hyvinkin eloisa pläjäys kypsää punaista omenaa ja rapsakkaa punaista marjaisuutta. Puhdas jälkimaku on hieman kirpeä ja tarjoilee herkullista hasselpähkinäisyyttä. Happoja tai rakennetta ei yleisesti ottaen puutu, mutta aika valmista kauraa tämä samppanja on; ilman ruokaakin pärjäisi helposti.

Jotakuinkin ensimmäisen puolen tunnin ajan viini kehittyy ihan positiivisesti, mutta kääntyy jossain vaiheessa aterioinnin päätyttyä melko selkeään laskuun. Kirpeyden hiipuessa etenkin jälkimaku alkaa ontua, muuttuen selkeästi aiempaa yksiulotteisemmaksi.

Aÿn kylän herkullisen dynaamista punaista hedelmää on tarjolla helposti pureksittavassa muodossa, etenkin jos pullon ei anna levätä auki liian pitkään. Vaikka mausta ei löydy tuoksun tapaan epäilyttäviä ”vanhan viinin” piirteitä, on tämän viinin juomisikkuna selkeästi auki tässä ja nyt. Hinnoittelukin on sen verran kohtuullista, että korkata voi vaikka lohduttautuakseen Miami Heatin surkeiden finaaliesitysten takia – kuten omassa tapauksessani – joten selkeä funktio tälle huonon vuosikerran viinille on olemassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s