Sonnenglanz, Farang, UFC

2008 Domaine Bott-Geyl Pinot Gris Sonnenglanz

2008 Domaine Bott-Geyl Pinot Gris Sonnenglanz

Kulunut viikonloppu oli tälle väkivaltaviihteestä nauttivalle hedonistille erittäin hyvää mahtavaa aikaa. Homma lähti käyntiin perjantaina laadukkaan Pinot Gris’n myötä. Sonnenglanz on lajikkeelle erittäin hyvin sopiva tarha, joka hyvän tuottajan käsittelyssä tuottaa maailmanluokan valkoviinejä.

Etiketti ilmoittaa makeusindikaattorissa lukemaksi 4/9 sekä alkoholitilavuudeksi 14 %. Jälkimmäinen on toki korkeahko, mutta näin se vain tuppaa monesti menemään Alsacen biodynaamisten tuottajien Pinot Gris -viinien kanssa. Viinin päästessä lasiin saadaan lisää viitteitä käytettyjen rypäleiden kypsyydestä: syvä kullankeltainen neste omaa huomattavan viskositeetin.

Tuoksu pääsee intensiteetillään ja syvyydellään jälkiruokaviinien tasolle. Tämä aromaattinen ydinräjähdys on pullollaan kypsää aprikoosia, hunajaa, mehiläisvahaa, kukkaisuutta sekä mausteita. Yllättäen tuoksusta löytyy myös mineraalinen lataus sekä hedelmästä tietynlaista kirpeyttä, jotka tekevät kypsän hedelmäisestä, monikerroksisesta ja vivahteikkaasta tuoksusta myös melko freesin ja eloisan. Pysäyttävää.

Paletilla viini on täyteläinen, syvä ja mehevän rehevä, mutta samalla ilmava ja yllättävänkin kulauteltava ja ryhdikäs. Samanlaista jopa leikkaavaa hapokkuutta kuin joidenkin Alsacen taikurituottajien esimerkeillä ei tällä viinillä ole, mutta läskiksi tai löysäksi sitä ei voi mitenkään sanoa. Monesti itken korkeasta alkoholiprosentista viineissä tyylistä riippumatta, mutta tähän kaikinpuolin massiiviseen kokonaisuuteen tuo 14 % tuntuu sopivan yllättävän hyvin. Jäännössokeri, jota veikkaan olevan jopa 30 gramman verran litraa kohden, tulee esille lähinnä alkuvaiheilla selkeänä makeuden tunteena, mutta hyvinkin pian maku menee selkeästi kuivemmaksi ja hunajainen, sitruksinen hedelmä ei tunnu lainkaan liian kypsältä. Jälkimakua saattaisi rohjeta kuvailemaan jopa kuivaksi ja puhtaaksi. Kokemus on intensiivinen ja kaikilla sylintereillä ampuva, mutta nautinnollinen.

Erittäin hyvä Pinot Grishan tämä on, mutta mitä tulee viinin yhdistämiseen ruokaan, olen pihalla kuin lintulauta. Ajattelin nepalilaistyylisen currykanan olevan hyvä vaihtoehto – olin melko pahasti väärässä. Ruoka sai viinin alkoholiprosentin tuntumaan ainakin kaksi pykälää korkeammalta, mitä ei voi pitää toivottuna lopputuloksena. Siispä ruoka ja viini tuli nautittua pääosin erikseen, mikä ei kuitenkaan pahemmin harmittanut. Tämä on kuitenkin jossain määrin juurin sen sortin viini, jota fiilistelee mielellään ihan sellaisenaan.

20140426_205631Lauantaina tuli käytyä rykäisemässä Farangin maistelumenu. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua muistaakseni parisen vuotta, mutta paljon oli yhä samaa tarjolla. Farangista tuskin voi kauheasti mitään uutta sanoa; ruoka on laadukasta, ympäristö melko viihtyisä ja seuraava ruokalaji on pöydässä ennen kuin edellistä on ehtinyt viimeistellä. Sinänsä en tullut aiempaa viisaammaksi, että jos tavallaan ymmärrettävää sääntöä maistelumenujen tilaamisesta (koko seurueen tulee valita sama) ei olisi, olisin todennäköisesti viettänyt hyvin possupainotteisen illan. Moni varmasti on todennut saman, mutta Farangin karamellisoitu rapea possu on taivaallista.

20140426_210857 20140426_211123 20140426_211910 20140426_212502 20140426_213754 20140426_214728 20140426_22461220140426_210225Farangin viinitarjonnasta on pakko mainita sananen. Matalimmasta tarjolla olevasta eli 50-60 euron hintaluokasta valitsin korrektinkuuloiset viinit Rheingausta (J. Bäumer Riesling Feinherb, kuvassa) ja Burgenlandista (Heinrich RED), joihin olin varsin tyytyväinen, joskin jälkimmäinen ei ihan kestänyt pääruokavasikan tuntuvaa tulisuutta. Epäilemättä nämä viinit eivät kaupan hyllyllä kovin paljoa maksaisi, mutta se on ok, koska niitä ei täällä päin saatavilla ole. Sen sijaan melkeinpä jokaisessa Alkon myymälässä on saatavilla Penfoldsin 13 euron arkiklassikko Koonunga Hill, joka löytyi listalta tästä samasta, vähän päälle 50 euron hintahaarukasta. WTF? Melko ihanaa saada näin rautalangasta väännetty demonstraatio helsinkiläisen ravintolan viinikertoimista. Myöskin reilulla viidelläkympillä olisi irronnut tarjoilijan menulle suosittelema Saint Cosmen Little James Basket Press, jonka keskihinnaksi maailmalla wine-searcher.com antaa 8 euroa. Huh.

Selkeästikin ajatuksena on maksimoida voitot kasuaalien litkijöiden kohdalla ja tarjota samalla laatutietoisille (joskin itseäni varakkaammille) viininystäville löytöjä, sillä etenkin yli 100 euron tarjonnasta on tehtävissä melko hyviä ostoksia. Eri asia sitten on, miten hyvin Raveneaun 1er Cru Chablis’t tai vuosikerta-Krug toimivat Farangin ruokien kanssa, joskin saattaapa laajalta à la carte -listalta noillekin löytyä hyviä parituksia. Jotta ei menisi liialliseksi avautumiseksi, on todettava, että Farangista löytyy kaikesta huolimatta rutkasti hyviä paikan ruuille sovitettuja viinejä. Esimerkkinä em. Riesling oli eeppisen hyvä em. possun kanssa.

jonjonesPitkäksi venähtäneen lauantain jälkeen podin krapulaa parhaalla mahdollisella tavalla: katsomalla, kun isot miehet mätkivät ja lukottavat toisiaan parhaansa mukaan. Viikonlopun UFC oli yksi parhaita miesmuistiin ja omiaan viihdyttämään alkoholin turruttamaa blogistia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s