Pääsiäisviikon viinit tähän mennessä: ei kovin hääviä…

2012 Daniel Bouland Chiroubles

2012 Daniel Bouland Chiroubles

Sporttisen maanantain jälkeen tiistaina teki jo mieli lasillista viiniä. Kuvittelin tämän minulle uuden tuottajan Chiroublesin olevan sellainen sippailuviini, jota olisi kiva nauttia lasillinen ruuan kanssa tai ilman ja sitten iskeä pullo jääkaappiin odottamaan uutta päivää, Chiroublesin kun yleistetysti sanotaan olevan Beaujolais’n kyläviineistä lempeimpiä ja Alkossa olleen Duboeuf’n versio olikin aika helppo. Oletus meni kuitenkin surkeasti metsään, sillä viini osoittautui täysin ylitsepursuavan sitruunankuorisen hapokkuutensa takia lähes juomakelvottomaksi korkkausiltana.

Vuorokautta myöhemmin oli onneksi selkeää edistystä havaittavissa. Vadelmaisen ja kirsikkaisen tumman hedelmän värittämä tuoksu on vakuuttavan kivinen ja mineraalinen. Paletilla viini on kevyt ja niin ikään mineraalinen, omaten hienojakoiset tanniinit jotka saapuvat varovaisesti, mutta vahvistuvat jatkuvasti, tarraten lopulla yllättävän voimakkaasti. Sitruunankuorista vibaa on edelleen, mutta nyt viini on jo juotavissa, tarjoten runsaasti puhdasta, kuivaa tummaa hedelmää. Hapokkuus on viinillä todella korkea ja kaiken kaikkiaan Boulandin Chiroubles on melkoisen tiukkarakenteinen, vakava ja haastava.

2012-vuosikerran on yleisesti todettu tuoneen Beaujolais’n voittoputken ainakin väliaikaiseen päätökseen, mikä kenties heijastuu tässä viinissä. Tai sitten se on vain aivan liian nuori nautittavaksi, kuka ties. Joka tapauksessa itse en viinistä saanut kauheasti nautintoa edes jälkimmäisenä iltana, joten lienee viisainta unohtaa saman tuottajan toinen vinkku, 2012 Côte de Brouilly, kaappiin toviksi. Ja minä kun luulin pelanneeni varman päälle jättäessäni Boulandin Morgonit väliin…

Sartori Rosso Veronese 2012

Sartori Rosso Veronese 2012

Pääsiäisen ensimmäisen lammaskauttauksen parissa tuli juotua edullista italialaista punkeroa, joka ei mielestäni ole lainkaan hullumpaa tavaraa. Toisaalta yhdeksän euron viinille ei voi asettaa kovin korkeita odotuksia, mutta tämä Rosso Veronese onnistuu olemaan yllättävänkin raikas ja kulauteltava, erityisesti kevyesti viilennettynä. Lievää nahkaisuutta löytyy ja yleisfiilis on miellyttävän puhdas. Avokki valitteli makeuden tuntuvan, itseäni moinen eri häirinnyt. Ei varmaan vastaa keskivertolitkijän mielikuvaa ihanteellisesta lammasviinistä, mutta kyllä tässä selkärankaa riittää helposti pääsiäispöytään. Loppupeleissä kuitenkin vain hintaisekseen hyvä viini, ei mikään järin mieleenpainuva kokemus.

2010 Weingut Spreitzer Hattenheimer Wisselbrunnen Riesling Erstes Gewächs

2010 Weingut Spreitzer Hattenheimer Wisselbrunnen Riesling Erstes Gewächs

Ilkeän bloggaajan pahoitettua mieleni (vitsivitsi) päätin lohduttautua korkkaamalla rapsakkaan rheingaulaisen. Ikävä kyllä tämäkin viinin osoittautui kohtuulliseksi pettymykseksi. Valitessani laatikon viimeistä pulloa olin punninnut pitkään tämän ja Willi Schäferin Himmelreich GG:n välillä. Jälkeenpäin voin todeta, että valitsin ehkä väärin, mutta toisaalta Rheingaun kuivat ovat aiemmin osuneet paremmin omaan makuhermoon kuin Moselin.

Väri on yllättävän tumma keltainen, mistä avokki innostui. Tuoksu on hurjan intensiivinen aromaattinen pläjäys, täynnä syvää, kypsää sitruunaa, persikankiveä, keltaista kukkaisuutta sekä murskattua kiveä. Tavallaan kiva nokka, mutta jo tässä kohtaa viini tuntuu vähän ampuvan yli kypsyyden osalta.

Paletilla viinissä on melko runsaasti pureskeltavaa sekä odotetun voimakkaat, lähes teräksiset hapot. Maku on aluksi melkoisen kypsän sitruunainen ja kivinen, lopuksi erittäin kypsän sitruunainen ja kivinen. Läskiä ei varsinaisesti ole, mutta konsentraatio tuntuu kuitenkin hiukan överiltä; ihannerisukkani tältä alueelta on selkeästi linjakkaampi ja askeettisempi. Hedelmän liiallisen kypsyyden ohella loppuvaiheilla ilmestyy kuvioihin teemäinen vivahde, josta en juurikaan pidä ja joka vie entisestään pois viinin raikkaudesta. Kokonaisuus ei ole surkea, mutta en voi olla ajattelematta kuinka paljon enemmän olisin nauttinut ”vähäisemmästä” Rheingaun rieslingistä. Voi olla, että tämä Grosses Gewächs -kategoria ei ole itselleni ihan se juttu, sillä myöhään kerätyistä rypäleistä tehty kuiva viini ei vain tunnu toimivan. Mikäs siinä, säästänpähän rahaa jatkossa ostaessani halvempia kuivia pullotteita.

Kun viinit osoittautuvat tähän tapaan toinen toisen perään hieman tympeiksi, on onneksi aina mahdollisuus tarttua tuttuun ja turvalliseen:

Brooklyn LagerYksi huurteinen sille, että tästä olisi suunta viinien suhteen ylöspäin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s