Au revoir, Paris! Osa 1

20140408_154418Kuluneen viikon aikana tuli korjattua vakava epäkohta: Ranskan maaseutua parin kesän ajan koluttuamme oli itse pääkaupunki yhä kokematta. Nyt jälkeenpäin voin todeta, että oli ehdottomasti ollut fiksu ratkaisu olla tulematta Pariisiin omalla autolla, mutta muutoin nyt oli vähintäänkin korkea aika tutustua konkreettisesti tämän maailman hienoimman maan sydämeen.

Blogin ollessa ennen kaikkea juoma- ja ruoka-aiheinen, keskityn reissun vuodatuksessa lähinnä parhaisiin ravintola- ja viinikokemuksiin. Ensiksi kuitenkin muutamia hajatelmia:

– Pariisi on viinidiggarin mekka. Parhaat puodit eivät kuitenkaan ole välttämättä erityisen keskeisillä paikoilla, eli matkaa joutuu monesti tekemään saavuttaakseen aarrekammiot. Toisaalta pikkukaduilla päämäärättömästi vaeltaessa tulee välillä vastaan mitä mielenkiintoisempia ikkunoita, joten myös tuurilla vetäminen voi osoittautua hyväksi ratkaisuksi, kunhan välttää isoimmat ostoskadut.

– Pariisi on ruokadiggarin mekka. Ravintoloiden yhteismäärä on kuitenkin mykistävä ja epäilemättä iso osa niistä on todella surkeita ja/tai ylihintaisia. Ravintoloita on moneen lähtöön, joten jokainen matkaaja etsiköön itse itselleen parhaat suositukset, mutta hyvän ruuan lisäksi laadukkaita luomuja, biodynaamisia ja ”luonnollisia” viinejä ennen kaikkea himoitseva löytänee hakemansa loistavasta Not drinking poison in Paris -blogista. Me ainakin löysimme. Myös Otavan Pariisi-karttaopas tarjoaa helpon navigoinnin lisäksi ainakin osittain kokeilemisen arvoisia vinkkejä.

– Laseittain myytävien viinien tarjonta on Pariisissa jotain aivan muuta kuin Suomessa, luonnollisesti. En kuitenkaan tarkoita vain laadullisesti. Koskahan olen harkinnut Suomessa (pl. Carelian teemaviikot) tilaavani lasillisen Bordeaux’n punkkua? Pelkäänpä vastauksen olevan ’en ikinä’. Pariisissa tuntematon Bordeaux’n punkku tuntuu Cru Beaujolais’n ja Côtes-du-Rhônen ohella olevan ruokajuomista tavallisin – ja mikäpä siinä. Melko silmät avaavaa, kuinka mainioita vaikkapa lounasviinejä alueelta tulee. Vaan kun kaikki huomio kiinnittyy alueen muutamiin kymmeniin aatelisviineihin, jäävät loput 95 % (tai vielä enemmän) auttamatta unohduksiin.

– Ranskalaiset eivät ole järjestelmällisiä. Jos jonkin instituution nettisivuilla tai vaikkapa liitutaululla lukee viinin a olevan tarjolla hintaan b, ei se tarkoita, että viiniä olisi juuri nyt oikeasti saatavilla. Yhdessä bistrossa minua onnisti vasta liitutaulun viidennen tai kuudennen kiinnostavimman viinin kohdalla, mikä nakersi kovasti, sillä kaiketi jossain vaiheessa tämä kapakka oli jossain vaiheessa myynyt laseittain viinejä kuten Selosse Initial, Pacalet Meursault ja Herve Souhaut St. Joseph.

Ambassade d'Auvergne

Ambassade d’Auvergne tarjoaa nimensä mukaisesti Auvergnen alueen antimia. Nuutuneet matkaajat kaipasivat ensimmäisen matkapäivän iltaan jotain todella lungia ja maanläheistä ja sellaiseksi Ambassade todellakin osoittautui. Tiivistunnelmainen ravintola oli täynnä paikallisia perheitä sekä iäkkäämpiä seurueita.20140406_194458

Mikään viiniharrastajan ykköskohde Ambassade ei ole, muttei myöskään pakota nirppanokkaa olutlinjalle. Viinejä on melko hyvin tarjolla myös Auvergnen alueen ulkopuolelta, mutta hinnat eivät ole ranskalaisittain kaikkein edullisimmat. Jonkinlaisena löytönä voi kuitenkin pitää Domaine de Terrebrunen Bandolia, joka ei 41 euron hinnalla ole kovin pahaa riistoa. Puhutaan toki aika nuoresta tapauksesta, mutta kireitä tanniineja ei tästä lämpimän vuoden viinistä löydy ja avokki ilmoittautuikin samoin tein faniksi. Hyvä roteva viini, jonka tuoksu jää mieleen: en muista tuoksutelleeni näin mustanväristä viiniä ikinä. Maku taasen on tumman hedelmän lisäksi silkkaa garrigue-tykitystä.

20140406_195539

Ambassaden ruoka on todella alleviivatun rustiikkista lohturuokaa. Oman annokseni nimi oli Croustillant de Tête de Veau d’Aveyron, Purée à l’Huile de Noix, mistä oma kielipääni ymmärsi päällimmäisinä sanat ’pää’ ja ’vasikka’. Oli mitä oli, liha oli ikimuistoisen mehukasta, rasvaisa ja maukasta. Olin äärirustiikkisen gastronomian taivaassa.

20140406_195553

Avokin Magret de Canard oli juuri sitä, mitä odottaisikin, mutta kalpeni hiukan eksoottisemman annokseni rinnalla. Molemmissa annoksissa oli lisukkeena Aveyronin maakunnan perinnesetti Aligot, sulatetun juuston ja perunamuusin yhdistelmä. Kieltämättä syntisemmän makuinen kuin kotoinen versiomme.

20140406_203837Todella täyttävien pääruokien jälkeen oli täysin turha käydä juustolautasten kimppuun, mutta sitä olisi kannattanut miettiä tilausta tehdessä. Oikean yläkulman otaksuttavasti Bleu d’Auvergne oli kaikilla mahdollisilla mittareilla (ml. kipu) rajatapaus, mutta loppupeleissä lähes orgastisen hieno makukokemus. Eikä todellakaan ollut yhteensopiva Bandolin kanssa.

20140406_162258Yksi Pariisin pienistä timanttisista viinikaupoista on viihtyisän Marais’n alueella sijaitseva Caves du Marais. Ulkopuolelta on vaikea saada riidejä kaupasta, joka toisaalta näyttää sisältä melko lailla samalta: viinilaatikoita on kaikkialla, harvat kävelyreitit ovat todella ahtaat ja ylipäätänsä on todella vaikea löytää mitään. Takaseinältä löytyvät rivistä ainoat pystyssä olevat pullot: liuta burgundeja ja bordeaux’ita, joihin minulla ei ole lähellekään varaa, vaikkakin hinnat tuntuvat kyseisille viineille pääosin aika kohtuullisilta. Onkin yllättävää, että vaikka kauppa on näin vaikeasti lähestyttävä ja sekava, on sen omistaja – lupsakka vanhempi ranskalaisherra – mitä ystävällisin ja puheliain. Eniten Caves du Marais’n tarjonnasta varmaankin hyötyvät hyväosaiset punaisten burgundien ystävät; itse olin kikseissä päästessäni vaihtamaan euroja Dauvissat’n Chablis’hin.

20140408_185005

Yhdeksännen kaupunginosan Hugo-ravintolasta olin saanut privaattivinkin, joka osoittautui täsmäosumaksi. Provencen ruokaan keskittynyt ravintola ei kikkaile nimiviineillä, mutta tarjoilijan suosittelema 2009 Pessac-Léognan (!) oli todella miellyttävä pläjäys, jota ei vaivannut liioin lämmin kasvukausi, liika tammi kuin aggressiiviset tanniinitkaan. Kaikki klassiset, nuorelta bordeaux’lta odotettavissa olevat positiiviset attribuutit sen sijaan olivat läsnä keskitäyteläisessä paketissa, joka oli kuin luotu ruokapöytään.

20140408_190258

Kompaktilla ravintolalla on viihtyisä sisustus, joskin outo, mustavalkoiset jännityselokuvat mieleen tuova taustamusiikki nostatti kulmakarvoja. Palvelu oli vähäeleistä, mutta hymyilevää ja ystävällistä.20140408_190653

Leivän kanssa ei ollut tarjolla mämmiä, vaan oliivitahnaa. Hyvää, joskin melkoisen suolaista.

20140408_192500

Pääruuat toivat väkisin mieleen Bernkastelin Graacher Tor-ravintolan. Lautaselle oli siis isketty lukuisia merkittäviä elementtejä, värejä löytyi rajattomasti ja kaikki oli herkullista. Iso pläjäys foie gras’ta paahtiksen päällä, chêvre-voileipä, raikas hedelmäsorbetti ja salaatti savustetun ankanfileen kera eivät ehkä täysin tue toinen toistaan, mutta perhanan hyvältähän ne maistuivat kaikki tyyni. Ja hintakin oli halpa kuin mikä, 16 euroa.20140408_192511

Avokin confit de canard oli hillitympi osien määrältään, mutta makuja oli silti niin ikään monia ja ne olivat hyviä.

20140408_195753Fondant näytti täydelliseltä, mutta lopulta kokonaisuus oli hyvää Masterchef-tasoa: sisus ei ollut jäänyt valuvaksi. Pahaa se ei silti ollut jäätelön, soossin ja espresson kera. Kaiken kaikkiaan Hugo tarjosi hintatasollaan vertaansa vailla olevaa vastinetta metropoliolosuhteissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s