Apéro, Samppanja-Magnum

Kuva lainattu Apéron facebook-sivuilta

Kuva lainattu Apéron facebook-sivuilta

Korkit ovat pysyneet kiinni kotioloissa sitten lauantain, joten olen pakotettu kirjoittamaan muista asioista estääkseni blogia täysin kuivumasta kasaan. Siispä päätin jakaa kokemukseni uudesta stadilaisesta viinibaarista.

Bongasin Kalevankadulla sijaitsevan Apéron aivan sattumalta viime viikolla ollessani ohikulkumatkalla. Aluksi kuvittelin paikalla olevan yhä saman vanhan paikallisten suosiman kaljakuppilan, kunnes silmäni bongasivat liitutaululta sanat ”Riesling” ja ”Schlossberg”.  Oli selvä, että täällä pitäisi piipahtaa paremmalla ajalla.

Eilen sitten treffatessani frankofiilia siskoani ehdotin näkemistä Apérossa, mikä sai nopeasti hyväksynnän. Alku ei ollut ruusuinen, sillä tilatessani suunnitelman mukaisesti tätä mitä parhaimman Riesling-tarhan viiniä alkoi baarimikko kaataa lasiin tavaraa Schlumbergerin pullosta. Kuten kenellä tahansa viininystävällä, alkoivat punaiset valot hälyttää samoin tein päässäni, sillä eihän Schlumbergerillä löydy omistuksia kyseiseltä palstalta, toisin kuin astetta kovemmilta nimiltä kuten Boxler, Bott-Geyl sekä Albert Mann. Parin korjausliikkeen jälkeen kaapista sitten löytyikin Albert Mannin erehtymättömän näköinen pullo ja lasiin päätyi sitä mitä oli tilattu.

Missasin vuosikerran, mutta viini oli joka tapauksessa juuri niin syvä, luonteikas ja vangitseva kuin tulisi odottaa. Jos maun osalta kyseessä ei ehkä ole mikään seurusteluviini, on tuoksu niin monimuotoinen ja huumaava, että tarjoaa jo vastineen koko yhdeksän euron hinnalle (12cl). Kuivankypsää sitrushedelmä, hunaja ja runsas pläjäys mausteita hurmaavat kasuaalimmankin harrastajan, kuten siskoni tässä tapauksessa. Myös tämän Fleurie (Regnard?) oli asiallinen juoma ja kuuden euron hintalapulla varsin kohtuullinen ostos.

Pikavisiitti Apéroon oli varsin lupaava, joskaan en vaivautunut tekemään tarkempaa tenttiä paikan tarjonnasta. Laseittain myytävien valikoimasta löytyi muutoin huomion arvoisina Comte Lafondin Sancerrea sekä Regnardin Chablista, eli Ranskan pohjoisempien alueiden klassikkoviinien ystävälle Apéro on hyvä paikka nauttia lasillinen. Toisaalla kuultuna paikasta irtoaa myös pullo samppanjaa neljälläkympillä ja kohtuuhintaiset quichet salaatin kera naapuripöydässä näyttivät houkuttelevilta. Muutamia herrasmiehiä käväisi litkimässä olutta tilan aiemman lafkan hengessä, mutta eiköhän Apéro ennen pitkää tule olemaan nuorten cityaikuisten after work -paikka, mikä lienee tavoitteenakin.

20140401_224438…Ja sitten jotain ihan muuta.

Luin tiistaina lehdestä kuinka jotkut ruokakaupat olivat kieltäytyneet myymästä Magnum-jäätelön uutta 25-vuotisjuhlaversiota alle 18-vuotiaille asiakkaille. Syynä ratkaisuun on se, että herkku on maustettu Champagnen alueen Marc-rypälemäskiviinalla ja sisältää täten pieniä määriä alkoholia. Koska olen täysi-ikäinen samppanjan ja Marc de Champagnella maustettujen valkosuklaakonvehtien ystävä, koin tarpeelliseksi pakolliseksi hakea välittömästi tällaiset jäätelöt itselleni ja avokille testiin.

20140401_224512

Hopeavärillä värjätty kuori ei ole järin houkutteleva ainakaan syötävässä mielessä (think sininen Spiderman-limu), mutta tarpeeksi ohut makuuni ja ihan maistuva. Samppanjanmaku on kuoren osalta vielä melko lievä.

Itse jäätelö on periaatteessa lähellä klassista Magnum-kamaa, mutta ”samppanjanmaku”, sanaa tarkemmin erittelemättä, on siinä todella selkeä ja itse asiassa tykkään tästä selkeästi enemmän kuin perus-Magnumin jädestä, joka maistuu vähän keinotekoisen vaniljaiselta. Koska en ole maailman kovin makeiden herkkujen ystävä, on syötävää ehkä vähän liikaa, mutta sitä vartenhan on roskis keksitty.

Samppanjanystävälle tämä uutuusjäde on ehdottomasti kokeilun väärti ja kyllä minä tätä väittäisin kaikin puolin aika onnistuneeksi tuotteeksi, kunhan kuoren erikoisesta väristä pääsee yli. Maistuu siltä, miltä väittääkin ja 1.75 € hinta on selkeästi halvempi kuin oikealla tavaralla, eli value on kohdillaan. Hopi hopi jäätelöaltaalle!

2 thoughts on “Apéro, Samppanja-Magnum

  1. “samppanjanmaku” – saa mielellään eritellä, koska ois mielenkiintoista tietää, et jos sinne ois tuupattu Marc de Bourgognea, oisko siinä ollut ”burgundinmaku”😉

    • Joo oot oikeessa, on tärkee tehdä ero noiden välille. Sellainen samanlainen autolyyttinen ja hento hienostuneen alkoholinen vivahde joka on löydettävissä monissa samppanjoissa, ei välttämättä pelkästään laadukkaimmissa esimerkeissä. Toisaalta on myös mahdollista, että oon sortunut snadisti syömään käärettä tässä tapauksessa ja mut ois helppo narauttaa syöttämällä sokkona Marc de Bourgognella maustettua jäätelöä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s