2011 Prager Grüner Veltliner Federspiel Hinter der Burg

2011 Prager Grüner Veltliner Federspiel Hinter der BurgPrager on niitä itävaltalaisia viinitiloja, jotka keräävät kansainvälisesti huimaa suitsutusta joka käänteessä, mutta jonka viinejä ei tunnu ikinä päätyvän Alkon hyllyille. Vaikka en pidä Falstaffin viinienpisteytyseeposta minään raamattuna, on sen viiden tähden tilojen porukka sen verran eksklusiivinen, että koen jokaisen näistä tiloista olevan tutustumisen arvoinen. Toisaalta kokemus on osoittanut, että tämän ryhmän – ja itse asiassa koko kirjan – ulkopuolelta löytyy todella päräyttäviä tiloja, joten liian rajatusti ei kannata Itävallan viinien maailmassa luovia, tai menettää paljon hyviä juttuja.

Wachaussa sijaitseva Prager ei ole tiloista suurimmasta, joskaan ei nyt ihan pienimmästäkään päästä. Viljelysalaa on yhteensä 16.5 hehtaaria, jotka jakaantuvat Rieslingin ja Grüner Veltlinerin välillä suhteessa 60:40. Tämänkertainen GV tulee 7 eekkerin palstalta, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Weissenkirchenin kirkon takana. Käyminen ja kypsytys tapahtuivat terästankissa ja pullo on suljettu kierrekorkilla, mutta en anna näiden seikkojen masentaa etukäteen.

Nuorella viinillä on nuoren viinin väri, eli kalpean keltainen vihreän sävyttämänä. Savuinen, suolaisen kuiva ja kivinen tuoksu iskee samantien luun kurkkuun vaaleiden kukkien, hunajan, ”rypäleisyyden” ja valkopippurin täytteisellä aromipläjäyksellään. Perhana, että voikin tuoksu olla näin terävän sitruksinen ja silti tolkuttoman moniulotteinen. Kaiken ei niin hedelmäisen ohella tarjolla on myös loputtomalta tuntuva kirjo erilaisia, mitä hillityimpiä hedelmäaromeja. Jokainen nuuhkaisu tuo jotain uutta tiskiin.

Suutuntuma on ensifiiliksiltä ääripuhdas, ryhdikäs ja todella fokusoitunut. Viini maistuu rutikuivalta sanan äärimmäisimmässä muodossa, ollen jopa kivuliaan askeettinen, mutta samalla myös tasapainoltaan vailla vertaa ja todella tiiviiseen pakettiin pakattu. Konsentroitunut viini tämä ei ole, muttei todellakaan mistään kohtaa ohut. Mausta löytyy kyllä hedelmää, mutta kuten monesti äärigastronomisten viinien kohdalla se tuntuu täysin toissijaiselta. Rapiseva kuivuus, gueuzemainen happamuus ja tuntuva mineraalisuus sen sijaan ovat huomattavasti olennaisemmalta tuntuvia piirteitä.

Hinter der Burg ei todellakaan ole sen sorttinen viini, joka pyrkii hellimään tai miellyttämään; oikeastaan se lähes käskee tuomaan ruokaa pöytään. Vaikka sillä ei ole alueen Smaragd-viinien kokoa (hyvä asia), ei siltä puutu tippaakaan noiden viinien intensiteettiä, vivahteikkuutta tai aristokraattista rodukkuutta. On erityisen mielenkiintoista, että viini tekee maun osalta selvän pesäeron klassiseen ”vihreää omenaa ja valkopippuria” makuprofiiliin. Itse asiassa maku tuo paljolti mieleen laadukkaimmat, villihiivoilla käytetyt Loiren SB:t, sillä tätä juodessa tuntee maistavansa enemmän viinin kasvuolosuhteita kuin rypälelajiketta (tai ainakin sitä jotain, miltä Grünerin paljolti miellettään maistuvan).

Vaikka mainitsin viinin olevan täysin kosiskelematon, saan toki itse hurjaa nautintoa sen haastavasta kirpeydestä, hapokkuudesta ja kivisyydestä. Paritus vasikan kotlettien kanssa oli myöskin suuri menestys, joten tästä entry level -pullotteesta tuli otettua kaikki mahdollinen irti. Ensikosketukset eri alueiden ikonituottajiin eivät ole aina olleet yltiöpositiivisia, mutta tämä paikkaa aiempia heikompia tapauksia aika hyvin. Pragerin nimi on hyvä laittaa muistiin huutomerkin kera.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s