2006 René Geoffroy Champagne Empreinte Brut Premier Cru

2006 René Geoffroy Champagne Empreinte Brut Premier CruJostain kumman syystä olin erittäin pelokas korkkaamaan viikonloppuna samppanjaa taannoisen viallisen Cédric Bouchardin viinin jäljiltä; toinen viallinen samppis peräkanaa olisi yksinkertaisesti ollut liikaa. Kävi kuitenkin hyvin ja viini oli kunnossa, mutta tietysti onnistuin silti keksimään valittamisen aihetta tuottajan viininvalmistusratkaisujen osalta.

René Geoffroyn samppanjatalo juontaa juurensa punaisten rypäleiden sydänmaille Cumièresiin, mutta sijaitsee tätä nykyä Aÿn kylässä. 14 hehtaarin viljelyalasta yli 80 % on punaisia rypäleitä, loput Chardonnayta. Talo haluaa pitää vaihtoehdot avoinna, joten sertifikaatteja ei ole haettu eikä tulla hakemaan, mutta lähtökohtaisesti viljely tapahtuu luomuna. Satomäärät hehtaaria kohden ovat Champagnen mittapuulla matalat ja samaan massasta poikkeavaan henkeen moni talon viineistä käy tammitynnyrissä. Malolaktinen käyminen on tämän talon kohdalla enemmän poikkeus kuin sääntö, joskin tästä viinistä 54 % on sen käynyt läpi.

76 % Pinot Noir – 10 % Pinot Meunier – 14 % Chardonnay -koostumuksen omaava viini kypsynyt 78-prosenttisesti (yikes) tammessa. Lieneekö kyse sitten minkä sortin tammesta, sitä ei tarina kerro. Talolla oli vielä hetki sitten informatiiviset, joskin tyylillisesti vanhanaikaiset nettisivut, jotka ovat sittemmin saaneet väistyä modernimman version tieltä. Ikävä kyllä tämä uusi sivusto sisältää ainoastaan hämyisen taustakuvan sekä tilan logon. Kyllä, Alko on kohdannut voittajansa, mitä tulee keskeneräisen nettisaitin julkaisemiseen.

Empreintella on lasissa melko tumma väri ja sen runsaslukuiset kuplat ovat hyvin pieniä. Tuoksu on kaunis ja eläväinen, tarjoten sitrussävytteistä punaista omenaa ja kirsikkaa sekä jossain määrin paahtoleipää ja puisia vivahteita. Viinin hetken levättyä lasissa ilmaantuu tuoksuun myös varsin selkeää, joskin tyylikkään hillittyä savuisuutta. Vaikka kyseessä on samppanjaksi varsin nuori viini, on sen kirkas ja sitruksisen kirpeä aromimaailma jo nyt yllättävänkin vivahteikas ja nautinnollinen.

Viinin tiivis ja selkeäpiirteisen tiukka mousse on erittäin pitkäkestoista laatua. Sen alta paljastuu melkoisen primäärinen maku, joka alkaa kypsän, rapsakan punaisen hedelmän merkeissä ja jatkuu loppua kohden mentäessä kirpeällä sitrushedelmällä ja todella alleviivatulla, rodukkaalla mineraalisuudella. Viinin avautuessa hedelmän dominanssi antaa pikkuhiljaa tietä kypsytyksestä johtuvalle tammisuudelle sekä pähkinäisille vivahteille. Viini maistuu hyvin kuivalta, muttei lainkaan terävältä tai ärhäkältä. Rakennetta riittää kestämään runsaampiakin appeita ja yleisfiilis on laadukkaan, hyvin tehdyn samppanjan, joka tarjoaa yllättävässä määrin raikkautta ja mineraalisuutta Pinot Noirin ison osuuden huomioon ottaen. Must be the terroir talking.

Mutta.

Kuinka paljon mieluummin tätä viiniä joisinkaan ilman sen selkeää tammisuutta? Olen ehdottomasti tammikypsytyksen kannalla, sillä se antaa viinille ilmavuutta ja usein myös tervetullutta kevyttä hapettuneisuutta. Sen sijaan kirkkaalta ja puhdaspiirteiseltä tuntuvan hedelmän jääminen millään lailla tammen alle tuntuu tuhlaukselta. Taas kerran pullon hinta Épernayssa oli niin halpa, ettei minulla varsinaisesti ole oikeutta valittaa, mutta valitanpahan silti. Sanottakoon nyt kuitenkin, että valituksesta huolimatta pullo tyhjeni melkoisen lyhyessä ajassa, eli dokabiliteetti ei ole kypsytysmenetelmistä kärsinyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s