2010 Rivetto Barbaresco Cè Vanin

2010 Rivetto Barbaresco Cè VaninMenneen kesän visiittimme Rivetton viinitilalle oli erittäin onnistunut ja odotan innolla tilalta ostamiemme Barolojen korkkaamista. Näiden viinien ollessa vielä hyvin nuoria (2009 normale ja 2007 riserva) ja kaukana juomisikkunoistaan koin talon négociant-Barbarescon olevan melko lailla valmista kauraa korkattavaksi. Baroloista poiketen tämä viini on tosiaan talon ulkopuolisilta tarhoilta, joskin pimentoon jäi onko kaupat tehty rypäleistä vaiko valmiista viinistä pullo- tai tynnyritavarana.

Selvää joka tapauksessa on, että uutta tammea viini ei ole nähnyt ja sikäli se ei vaadi aikaa dominoivien tammiaromien integroitumiseen. Viini jäi tilalla maistelun jäljiltä mieleen tyylipuhtaana, helposti lähestyttävänä ja kliseisesti tilan Baroloihin verrattuna feminiinisenä versiona Nebbiolosta. Kenties kuvaavinta on, että kolmen Barberan jälkeen Cè Vanin toi välittömästi mieleen, miksi sitä tuli alunperin Piemonteen ylipäätänsä lähdettyä. Ei sillä, että Barbera mikään onneton rypälelajike olisi, mutta suurempia tuntemuksia ja välittömiä mielikuvia alkuperästään se harvoin onnistuu herättämään.

Nuorella viinillä on tummasävyinen, mutta hyvin ohut, läpikuultava väri. Todennäköisesti viini on näyttänyt tältä jo alkumetreiltä asti, mutta se näyttää olevan nyt jo taittamassa rusehtavaan päin.

Tuoksu on suoraviivainen ja primäärinen: melko kypsää punaista kirsikkaa, tervaa, sieniä ja ruusunlehtiä. Olemuksessa on parfyymimäisyyttä, mutta ei varsinaisesti huumaavassa vaan ennemminkin lajikkeelle korrektissa mielessä. Kaikkea tyypillistä siis löytyy ja vielä varsin puhtaassa olomuodossa, mutta tuoksu ei millään lailla vangitse nuuhkuttelemaan pidemmäksi aikaa. Jään miettimään, olenko vain liian vaativa. (En!)

Paletilla viini on odotetusti solakan keskitäyteläinen, mutta varustettuna runsailla, lempeän voimakkaasti tarraavilla tanniineilla. Uuden tammen puute näkyy erittäin positiivisella tavalla: maku on erittäin kirkas ja tiettyyn pisteeseen asti raikas, sikäli kun kyseessä on Nebbiolo eikä hiilihappokäynyt Gamay. Jos viinin punainen hedelmä onkin hyvin simppeliä, on se myös mehukasta, puhdasta ja rapsakkaa. Viini jättää hyvin freesin, suuta supistelevan jälkimaun, siivoten tehokkaasti ruuanjämät paletilta. Jos jotain, on makukokemus erittäin autenttinen.

Cè Vanin osoittautui hyvinkin samanlaiseksi kuin muistikuvani siitä. Piemonten kuvaukselliset maisemat eivät voi mitenkään vaikuttaa paikallisten viinien makuun negatiivisesti, mutta tällä kertaa atmosfääri ei ollut liiaksi huijannut makuaistia. Mikään suuri barbaresco Cè Vanin ei ole, joskin lisäkypsytys varmasti antaa sille lisää karismaa, mutta huokealla 23 euron hinnalla se on helposti hintansa väärti ja kyllä se muut maistamani halpis-barbarescot päihittää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s