Spis

IMG_3098Spis

Pitkästä aikaa tuli taas haettua tuntumaa stadin alati muuttuvaan ravintolaskeneen. Olen tiedostanut Spis-nimisen ravintolan sijaitsevan jossain kohtaa Kasarmikatua jo jonkin aikaa, mutta ikinä en ole ohi kävellessä paikkaa noteerannut. Anturien ollessa herkimmillään löytyi pienen yksiön kokoinen ravinteli kuitenkin ilta-aikaan suht vaivattomasti.

Kiinnostavia uudehkoja ravintoloita löytyy tällä erää kaupungista useita, mutta Spisin kohdalla houkutteli paikan pieni koko ja ennalta oletettavasti eksoottinen viinitarjonta. Yllättäviä, mielenkiintoisia viinejä toden totta vilisikin pöydällä, minkä lisäksi myös ruokatarjonta oli hyvin pitkälti jotain uutta ja erilaista. Kuvien laatu on valitettavasti paikoin heikko. Samaan hengenvetoon pahoittelen hataria muistikuvia annoksien koostumusten osalta, mutta toisaalta emme niiden kuvauksia missään vaiheessa nähneet paperilla, joten koita siinä nyt sitten painaa mieleen jokainen yksityiskohta lyhyen kuvauksen pohjalta, läpän lentäessä ja viinin virratessa samaan aikaan.

20140215_234752Visuaalisesti Spis on helposti tiivistettävissä: hipster-approved.

20140215_204343

Starttasimme illan Beaujolais-tuottaja Jean-Marc Burgaud’n kuplivalla gamaylla. Yllättävää, mutta varsin toimivaa tavaraa. Tiedostaen, että Gamay on periaatteessa laillinen rypäle Champagnessa, ei Bull’GOn konsepti teoreettisella tasolla niin kummallinen ole, mutta onhan tämä nyt melkoinen kuriositeetti ja aina on kiva, kun kuriositeetti ei jää pelkästään mielenkiintoiseksi. Hyvä ryhti, riittävä raikkaus, miksikäs ei!

IMG_3099

Pienenpieniä tervehdyksiä keittiöstä: näkkäriä hapankaalimajoneesilla…  IMG_3100…ja sekalaisia juuressuupaloja.

IMG_3101

Tarjolla oli menua kahdella pituudella, valitsimme enempää kyselemättä pidemmän. Ensimmäisenä oli tarjolla sienivorschmackia, joka hurmasi suussasulavuudellaan koko seurueemme.20140215_211246

Spisin konsepti viinien suhteen on loistava. Kenties jonkinlainen pulloittain myytävien viinien lista on olemassa, mutta ns. viinipaketti toteutuu paikassa niin, että jokaisen annoksen kohdalla tuodaan sille tarkoitettu viini näytille ja esiteltäväksi, jonka jälkeen vasta tarvitsee päättää, haluaako viiniä ja kuinka paljon. Puolikkaat eli 6cl kaadot ovat myös mahdollisia, toisin kuin joskus jossain rafloissa näillä leveyksillä.

Ikävä kyllä ensimmäinen viini eli kuvastakin tunnistettavissa oleva uusiseelantilainen Ant Moore Pinot Gris ei ole mielestäni kovin onnistunut. Alkoholi (13,5 %) on todella selkeästi havaittavissa ja hedelmä maistuu hieman karamellimaiselta.

IMG_3102Pinot Gris’n seurana oli tarjolla viime vuosina ihanan trendikästä punajuurta. Hieno raaka-aine, jota annos kunnioitti. Hyvä, että lautasella ei ollut taas vuohenjuustoa.

IMG_3103Tätä emme osanneet odottaa. Suolakurkku ja pähkinä harvoin ottavat pääroolia annoksessa, mutta kokin/keittiömestarin lapsuusmuistoissa tämänkaltaisella makukombolla on kuulemma tärkeä rooli. Hyvä, yllättävä annos…

20140215_21233420140215_212340…joka ansaitsee rinnalleen yllättävän viinin! Domaine de Blanesin maderoitunut grenache blanc Roussillonista (tarjoilija sanoi Loiresta, en muistele pahalla) oli todellinen ässä sommelier’n hihasta, mutta yllättäen koko seurue tuntui nauttivan tästä hyvin epätyypillisestä makukokemuksesta (ainakin mietojen viinien kontekstissa). Kenties juuri matalahkon 13,5 %-alkoholin ansiosta sercial madeiran tyylinen viini olikin suhteellisen helposti lähestyttävä, kestäen ja tukien kuitenkin hienosti annoksen suolaista ja umamista makumaailmaa.

IMG_3104Tämän annoksen kohdalla lyö muistini lähes täysin tyhjää, sillä osaan nimetä ainoastaan pääraaka-aineen, maltaan.

20140215_21422320140215_214214 Viini sen sijaan jäi sitäkin vahvemmin mieleen: Éric Texier Opâle. Tämä kukkainen ja kosiskelevan hedelmäinen viini on melkoinen kummajainen viognieriksi, mutta todellinen nektari. Kabinett rieslingien suuntaan vahvasti kumartava viini ei aivan omaa esikuvansa happoja, mutta riittävästi kuitenkin ollakseen erittäin herkullinen ja haihtuakseen pelottavaa vauhtia lasista. Yllättäen naisväki oli erityisesti viinistä innoissaan.

IMG_3105Seuraavaksi tuli eteen merenelävää ja juureksia. Kampasimpukan ja palsternakan yhdistelmä oli ääriherkullinen. Joskus kampasimpukkaa kotona kokanneena (yrittäneenä) koin annosta nauttiessani suurta arvostusta kokkia kohtaan. Niin paljon makua oli tähän neutraaliin raaka-aineeseen saatu kypsyyden ollessa sanalla sanoen täydellinen. Myös lisäkkeet mukailivat hienosti pääraaka-aineen ja soossin herkkiä viboja.

20140215_215754Kampasimpukan kumppani oli sinänsä tutusta kategoriasta (Itävallan valkkarit) täysin uusi tuttavuus: portugalilaisen Niepoortin tuotantoa oleva, pääosin Grüner Veltlineristä koostuva tarhavalkkari, joka yllättäen tulee punaviineistä paremmin tunnetusta Carnuntumista. Kyseessä on melko uniikki tulkinta Grüneristä sinänsä, että sen hedelmä on äärimmäisen kypsää, jopa uuniomenaista, mutta matalan 11,5 %-alkoholin ja hyvän hapokkuuden ansiosta yleisfiilis pysyy kepeänä, raikkaana ja linjakkaana. Hyvä viini ja erittäin mainio kumppani em. annokselle.

IMG_3106Väliin freesaavaa omenasorbettia omenahillokkeen kera.

IMG_3111Peuraa kahdella tapaa erittäin napakoiksi jätettyjen pottujen ja perunailman (?) kera. Peurawallenbergit olivat erittäin maistuvia ja yllättävänkin täyttäviä, mutta annoksen ehdoton tähti oli muun ruuan alle haudattu ylikypsä peuranliha, jossa oli niin intensiivinen ja runsas maku, että melkein tuli itku. Jos edeltäneet annokset olivat olleet melko kevyitä, sai tämän annoksen myötä viimeistäänkin massua täyteen.

20140215_22361820140215_223542 Illan toinen viini, josta en juurikaan välittänyt. Ilahduttavan selkeästi eurooppalaiselta maistuva, hyvähappoinen Rheinhessenin pinot noir toimi kohtuullisesti peura-annoksen kanssa, mutta kärsi pahasti korkeasta alkoholistaan. Raikkaus ja fokus hakusessa. Jos Becker-nimisen saksalaisen tuottajan Pinot’ta on saatava, valitsen koska tahansa ennemmin pfalzilaisen Friedrich Beckerin.

IMG_3113

Välisetti: hopeatoffeemousse. Illan ylivoimaisesti eniten ”uuh” ja ”aah” -huokauksia aiheuttanut annos. Onneksi tätä ei ollut enempää.IMG_3114Varsinainen jälkiruoka oli nimeltään ”mannaa ja marabousuklaata”, mikä kuvaa aikalailla täydellisesti annoksen makumaailman. Tykkäsin kovasti.

20140215_231051 20140215_231123Mauzac tuntuu olevan tämäntyylisten ravintoloiden sommelierien lempilapsi. Makeusasteesta riippumatta lajikkeelle on ominaista tietynlainen neutraalius ja aromien herkkyys, minkä ansiosta se ei laita kampoihin oikein millekään ruualle. Hyvin menikin kaupaksi jälkiruuan kanssa, joskaan en muista viinin mausta juuri mitään.

IMG_3115Lopuksi vielä petits fours huvittavalla esillepanolla.

Spis oli kokonaisuutena äärimmäisen miellyttävä ja lämminhenkinen kokemus. Palvelu oli erittäin sujuvaa, nopeaa ja ystävällistä ja meitä pääosin palvelleesta naistarjoilijasta huokui into työtään kohtaan. Hintataso ei ole halpa, mutta toisaalta lähestulkoon jokainen annos sisälsi jotain uutta ja oivaltavaa ja toteutus oli kautta linjan todella korkealaatuista.

Erityisen kiitollinen olen paikan viinipolitiikasta. Puolikkaiden lasillisten aktiivinen tarjoaminen on tietysti itsessään todella hieno asia, koska näin asiakas sekä säästää rahaa että säästyy tarpeettomilta promilleilta, mutta vähintään yhtä suuren kiitoksen ja huomion ansaitsee se, että kaltaiselleni kohtuullisen aktiiviselle harrastajalle ei tullut koko illan aikana vastaan ainuttakaan aiemmin maistettua viiniä. Loppufiilis on se, että Spis ei selkeästikään mene millään osa-alueella aidan matalimmasta kohdasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s