2005 La Rioja Alta Rioja Viña Arana Reserva

2005 La Rioja Alta Rioja Viña Arana Reserva

Olen ollut melko pahasti EVVK jo pidemmän aikaa Espanjan viinien – erityisesti punaisten – osalta. Jossain vaiheessa alkoi vain tuntua siltä, että jokainen vastaantuleva viini maistui enemmän tai vähemmän siltä, että se voisi tulla mistä päin maailmaa tahansa. Sama vanha virsi soi repeatilla: erittäin kypsä, joskus jopa imelähkö hedelmä, ylenpalttinen tammi ja massiivinen, puuromainen konsentraatio. Joskus ehkä oli havaittavissa laadukkaalle maaperälle tyypillistä mineraalisuutta, mutta se oli laiha lohtu. Jopa Riojan viineissä häiritsi monasti aivan liian makea tammi. On ollut huomattavasti helpompi hakea makuuni istuvia kuivia ja hapokkaita punkkuja Italiasta ja Ranskasta, sekä joskus Itävallasta.

Tiedostin kuitenkin aina Espanjan vanhan kaartin olemassaolon. Näiden viinien löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty, mutta tilaisuuden nostaessaan päätään vedin välittömästi liipasimesta ja hankin kaappiini pullot Riojan ehdottomilta kärkinimiltä, R. López de Heredialta ja La Rioja Altalta. Ensimmäisen Tondonia Reservan saadessa levätä vielä hyvän tovin päätin korkata jälkimmäisen Viña Arana Reservan vuodelta 2005. Viini on Tempranillo-Mazuelo-sekoite (95 % – 5 %), joka on kypsynyt reilut kolme vuotta keskimäärin neljän vuoden ikäisissä amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Alkoholipitoisuus on huomattavan alhaiset 12.8 %, eli herra Parkerin universumissa kyseessä on raaoista rypäleistä tehty viini, josta voi nauttia vain masokistisia taipumuksia omaava viininystävä.

Viinillä on eläväisen kirkas ja syvä, tumma väri. Tuoksun voi tiivistää yhteen sanaan: hurmaava. Herukkaista/kirsikkaista hedelmää ehdottomasti löytyy, mutta kaikki mielenkiinto kohdistuu tuoksun moniin tallinnurkkaisiin, nahkaisiin, yrttisiin ja mausteisiin aromeihin. Kuiva, suolainen ja aivan tajuttoman herkullinen aromimaailma, joka lukitsee nuuhkijansa huomion aivan välittömästi. Ei kestä kauaa tajuta, että tämä viini on liikkeellä tositarkoituksella.

Suussa viini on ryhdikkään mehevä sekä voimakkailla hapoilla ja mittavilla, mutta silkkisillä tanniineilla siunattu. Vaikka viinillä on jo jonkin verran ikää, on kypsä tumma hedelmä edelleen erittäin elinvoimaista ja eloisaa, mutta taas kerran muut tekijät määrittelevät viinin suuruuden. Runsas maku on hedelmän kypsyydestä huolimatta tuoksun tapaan erittäin kuiva ja selkeän umamimainen alusta loppuun, koukuttaen perunalastujen lailla ottamaan nopeasti lisää. Viini valtaa paletin runsaudellaan ja rakenteellaan hellän intensiivisesti, jääden kauas kömpelöstä tai karheasta. Kokonaisuus on jonkin tason rustiikkisuudesta huolimatta raikkaudessaan ja puhdaspiirteisyydessään jopa – gulp – burgundimaista tasoa. Outoa kyllä, en osaa noteerata tammea viinin maussa lainkaan, niin hienosti se on integroitunut viinin hedelmään, joskin toki tiedostan sen olemassaolon. Dokabiliteetti on täysin off the charts, kuin joisi parhainta old school chiantia.

Viña Aranan herkullisuudesta huolimatta päädyin korkkaamaan sinihome- ja kermajuustojen kanssa Auslese risukkaa, joten pulloon jäi hiukan tavaraa pohjalle. Kahta päivää myöhemmin en osannut odottaa vielä perjantaistakin parempaa viiniä, mutta jotain maagista oli tapahtunut.

Melko tyhjässä pullossa tapahtuva oksidaatio voi olla kaksiteräinen miekka, mutta nyt lasista nouseva aromi toi erittäin vahvasti mieleen viime syksynä nautitun 1995 Cos d’Estournelin! Tuoksusta löytyi nyt selkeää, herkullista rusinaisuutta sekä runsaasti metsänlattian aromeja, ollen piinaavan lumoava parfyymisuudessaan. Tanniinit olivat muuttuneet aiempaa huomattavasti hienojakoisemmiksi ja runsas maku oli nyt upean samettinen ja suuta hellivä. Maku oli yhä täydellisen tasapainoinen ja lopetus kuiva, muttei lainkaan ohut.

Puolisentoista vuotta sitten nautittu saman tuottajan 1998 904 Gran Reserva oli vahvasti mieleeni, mutta tämä osui ja upposi vielä paremmin. Toisaalta aiempi tuli nautittua ravintolassa, joten se ei saanut dekantoinnin tuomaa hyötyä. Vaillinaisella kokemuksellani joudun toteamaan, että tämä 20 euron riojalainen on aivan parhaimpia, ellei peräti paras espanjalainen punkku, jota olen maistanut. Siinä on päivänselvästi havaittavissa yleisestikin erittäin hyvä vuosikerta, täydellisen kypsinä poimitut rypäleet sekä mestarillinen perinteinen tammenkäyttö. Avokkia lainatakseni: tältä punkun (tai ainakin Riojan) tulee maistua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s