Road trip 2013 – Épernay osa 2

IMG_5156

Toisena päivänä Champagnessa ei luvassa ollut tilavierailua, mutta olin yhtä kaikki täpinöissäni. Itse asiassa luvassa ei ollut juuri minkäänlaista suorittamista, mitä nyt tarkoituksena oli saada shoppailut suoritettua ennen illaksi tehtyä pöytävarausta. Aina ei kannata vaatia itseltään liikoja, mutta toisaalta niin tärkeää prosessia kuin samppanjoiden valikointi ei myöskään kannata suorittaa minkäänlaisessa kiireessä.

IMG_5155

Jo vuotta aiemmin olin ollut kiinnostunut käymään Dizyn kylässä sijaitsevassa La Cave des Filles -viinikaupassa, mutta silloiset resurssit tulivat käytetyiksi kilpailijoiden putiikeissa. Tällä kertaa suuntasimme kyseiseen puotiin ensimmäisenä, tosin sijainti oli vuoden aikana vaihtunut Dizysta Hautvillersin kylään, minkä opimme kantapään kautta.

IMG_5157 Hautvillers on todella hiljainen paikka, joten tänne tuskin tulee vahingossa päädyttyä. Siispä suosittelen jokaista Champagnen matkaajaa laittamaan paikan osoitetiedot muistiin.

Lauantaisena aamuna asiakkaita riitti puodissa, mutta tunnelma oli oudon joviaali. Paikkaa pyörittävä nuori nainen palveli melkoisen rennolla otteella, hymyillen jopa absurdin iloisesti vastatessaan kieltävästi moniin tuotetiedusteluihini. Nopeasti kävi ilmi, että kaupan nettisivujen tuotetiedoista ei tarvi paljoa välittää. Koska hinnat ovat samat tai lähes samat kuin suoraan tiloilta ostettuna, on tavaran saatavuus paljolti tuurista kiinni. Kuten aiemmin mainitsin, kävi meillä sinänsä tuuri, että Vilmartilta oli juuri tullut uutta tavaraa, mutta toisaalta moni muu mielenkiintoiseksi korvamerkitty tuottaja sai toistaiseksi jäädä vieraaksi.

Villinä elävästä inventaariosta huolimatta La Cave des Filles tarjoaa iloisen asiaskaspalvelun lisäksi hienon, huomattavasti nettisivujaan laajemman valikoiman tuottajia, eli varmasti aina on tehtävissä löytöjä, etenkin samppanjatalojen julkaistessa uusia eriä ja vuosikertoja tasaisesti pitkin vuotta. Hinnat ovat tosiaan niin halvat kuin ne mahdollisesti missään voivat olla, joten fiksu ostaa täältä ja alueen muista puodeista vähintään vuoden pullot ja tulee seuraavana vuonna sitten uudestaan.

IMG_5173

Vuoden 2012 matkallamme olimme varta vasten ajaneet Reimsistä 520-nimiseen viinikauppaan Épernayhin ja iskeneet parkkiin tuohon puiden oikealle puolelle. Tällä reissulla iskimme myös parkkiin samalla paikalle, mutta siitä syystä, että hotellimme oli hyvin lähellä toisella puolella tietä. Tämä ei ollut lainkaan suunniteltua, vaan silkkaa vahinkoa ja moukan tuuria, mutta en ollut tietenkään asiasta harmissani. En suosittelisi ehdoin tahdoin huokeaa hotelliamme (La Villa Saint-Pierre) mielenkiintoisten rakennusratkaisujensa vuoksi, mutta sijainniltaan paikka tarjoaa loistavaa vastinetta rahalle ja itse nautin sen rennosta perhebisnesfiiliksestä. TJEU: talon eteisessä vastaanotosta huolehtii kolme pientä koiraa.

IMG_5158520 oli viimevuotisen reissun jälkeen taas pakollinen kohde. Stereotyyppisen ranskalaismiehen olemuksen omaava omistaja Pierre-Yves oli taas lupsakkaan tyyliinsä nojailemassa kassatiskiin, rupatellen aiemmin mainitun François Diligent -samppanjamerkin pääheebon kanssa. Nopeasti saimme kutsun pöydän ääreen maistelemaan talon eksoottisia viinejä Côtes de Barin alueelta. Jo mainitun rosé-samppiksen ohella muutkin viinit ovat kuriositeettihenkisiä tuotteita, kuten ”kolme Pinot’ta” sekä 100 % Pinot Blanc. Hyvin tehtyjä viinejä kaikki tyynni, joskin parempia hintalaatusuhteita on aika vaivattomasti löydettävissä. Hatunnoston arvoista kuitenkin, että poiketaan selkeästi valtavirrasta.

Myös 520:ssa ei voi suoraan printata ostoslistaa netistä, sillä joidenkin tuotteiden kohdalla saatavuus on todella huono, joskus jopa varta vasten rajoitettu, mutta todennäköisemmin täältä löytää haluamansa kuin tyttöjen puodista. Hinnat ovat paikoitellen kuitenkin selkeästikin kovemmat, joten myös Champagnen alueen sisällä on hyvä tehdä hintavertailua. Silti monen kovan tuottajan viinit ovat yhä todella huokeita laatuun nähden.

Samppanjoiden lisäksi tunsin taas vetoa 520:n eklektistä ”muut viinit”-osiota kohtaan. Taas kerran, jos lomalla tulee käytyä Ranskan muilla viinialueilla, ei täältä kannata hintojen takia välttämättä ostoksia tehdä, mutta muussa tapauksessa nämä todella mielenkiintoiset hyllyt kannattaa ehdottomasti tsekata. Kannattaa myös hyödyntää puodin omistajan asiantuntemus, sillä herra heittää erittäin mielellään läppää tuotteistaan.

http://la-table-kobus.fr/

Illan ruokapaikka oli valikoitunut jo kauan ennen auton starttaamista. Useammankin kanssabloggaajan suosittelema La Table Kobus houkutteli muiden meriittiensä takia BYOB-poliitikallaan, eli paikka sallii omien pullojen tuomisen. Minkäänlaista taksaa tästä ei edes veloteta, tosin maalaisjärjellä varustettu ruokailija toki huomioi tämän palvelun tippiä antaessaan.

IMG_5182

La Table Kobus on visuaalisesti vaikuttava ravintola. Saimme tovin nauttia kaikesta tästä ylhäisessä yksinäisyydessa, kunnes yli 40-henkinen työporukka asteli elefantin sulavuudella ja hienovaraisuudella ovista sisään. Tästä oli tosin ilmoitettu jo varausta tehdessäni, joten osasimme sitä odottaa. Tavallaan homma kuitenkin muuttui rennommaksi, kun paikan täytti kovaääninen puheensorina, eli puolensa kaikessa.

IMG_5181

Ei kestänyt kauaakaan, kun keittiön tervehdys saapui pöytään. En muista kuvausta, mutta ei se pahalta maistunut.

IMG_5183

Parista alkuruokavaihtoehdosta vedin ässän hihasta ja valitsin kasvisannoksen. Provencen tomaattia makean sipulin ja leivyskän kera ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta niin vain annokseen oli saatu ladattua huomattavan paljon makua ja lopputulos oli menestys.

IMG_5187

Pääruokana oli jonkin sortin vasikkakyhäelmä, joka toimi niin maun kuin esillepanonkin osalta. On se muuten jännä, miten laadukas samppanja tuntuu toimivan enemmän tai vähemmän hyvin lähes minkä tahansa ruuan kanssa, pois lukien makeat mätöt. Hatunnosto Viking Linen samppanjamenuille, sillä muutoin samppanjan yhdistäminen ruokiin tuntuu olevan hyvin lapsenkengissään. Note to self: ei sen samppanjan kanssa tarvi aina nauttia blinejä, sushia tai toast skagenia!

IMG_5186

Juomaksi olimme valinneet pähkäilyn tuloksena hinnaltaan vaatimattoman, mutta laadultaan vertaansa vailla olevan vakiosamppanjan. Terry Theise on sanonut, että Gaston Chiquet Brut Tradition on mitä Moët & Chandon Brut Impérialin pitäisi olla. Mielestäni tämä pätee moneen muuhunkin väsyneeseen merkkisamppanjaan, sillä tämä 22 euron leka sisältää tajuttoman herkullista, raikasta ja gastronomista nektaria, joka suoriutui mestarillisesti illan ruokajuoman roolistaan. En ikinä arvaisi Pinot Meunier’n olevan päärypälelajikkeena, sillä tällä samppanjalla on yhtä tarkka fokus kuin puhdaspiirteisimmillä Côte des Blancsin viineillä. Myös mineraalisuuslukema on korkea, autolyyttisten aromien tuntuessa vain hillitysti, ja yleinen tasapaino on virheetön. Jälkiviisaana voin todeta, että tämä on viini, jota ostetaan laatikoittain, ei pulloittain.

IMG_5188

Tässä kohtaa oli hyvä ottaa tauko tinttaamisesta, mutta toisaalta makea ja makea harvoin toimii muutenkaan. Jälleen kerran ranskalainen keittiö näytti kyntensä jälkiruokien osalta, yksinkertaisesti suussa sulavaa.

IMG_5189

Lopuksi vielä petits fours. Viimeistä silausta myöten La Table Kobus edusti silkkaa laatua. Michelin-aikeita ei menumme perusteella ravintolalla liene, mutta kun haluaa tulla nauttimaan ostoksiaan hyvän paikallisen ruuan parissa, on tämä oikea osoite. Unelmissani on Suomessakin joskus BYOB-ravintoloita, mutta rehellisesti sanottuna kyllähän ne tulevat unelmina pysymään. Jos jotain niin koitetaan nyt ainakin toivoa, että poliitikot eivät pysty näiden perinteisten viinimaiden meininkiä pilaamaan, sillä ei Ranskan suunnaltakaan pelkästään hyviä uutisia kuule, mitä tulee viinin vapaaseen virtaamiseen.

Lyhyt visiittimme Épernayhin oli La Table Kobusin jälkeen tulossa päätökseen, mutta taas kerran oli puolitoista päivää elämän parasta aikaa mennyt kuin siivillä. Vaille dokumentaatiota jäi visiitti tämän ravintolan ja C-Commen läheisyydessä sijaitsevaan Madame Salvatorin kauppaan, jonka koordinoitu epäjärjestys (sekä kaiken kansan nähtäväksi esille asetettu Sinivirran samppanjakirja) pitää jokaisen turistin käydä kokemassa. Samppanjavalikoima tässä liikkeessä on jokseenkin sekava ja satunnainen, mutta erikoisuuksia ja harvinaisia löytyy ja katteet ovat pienet.

Épernayn jälkeen oli luvassa vielä stopit Bernkastel-Kuesissa, Bremenissä ja Kööpenhaminassa, joista saatan kirjoittaa tai olla kirjoittamatta. Matkan kiehtovin osuus oli joka tapauksessa tässä vaiheessa takana ja suunta alkoi kääntyä niin maantieteellisesti kuin mielissämmekin kohti kotia. Monesta muusta vuosien varrella tutuksi tulleesta lomakohteesta poiketen nyt ei kuitenkaan ollut lainkaan ”koskakohan tänne pääsee uudestaan?”-fiilis, sillä jossain vaiheessa kesää 2012 lienee taas ajankohtaista asennella Keski-Euroopan karttapäivityksiä Tomtomiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s