Road Trip 2013 – Épernay osa 1

IMG_5171

Beaunesta jatkui reissumme melko suoraan kohti pohjoista suuntana Épernay, toinen Champagnen pääkaupungeista. Maantieteellisesti näitä pääkaupunkeja erottaa 30 kilometrin välimatka, mutta tyylillisesti ja fiilikseltään ne eivät voisi olla kauempana toisistaan. Siinä missä Reims on luxembourgilaisen mahtaileva arkkitehtuurinsa ja vaikuttavan katedraalinsa puolesta, on Épernay todella tavanomaisen tuntuinen ja näköinen hiljainen pikkukaupunki, plus Avenue de Champagne. Samalla se on myös sympaattisempi, viihtyisämpi ja rennompi.

Yöelämää paikasta ei löydy, mutta viihtyisiä leipomokahviloita ja pikkupuoteja on reilusti, sekä jonkin verran ravintoloita. Avenue de Champagne on tietysti tunnettu monen grande marquen sijaintina, minkä lisäksi kaupungin alueelta ja lähettyviltä löytyy myös hyviä, kiinnostavia pienempiä tuottajia.

IMG_5172

Tämä on juurikin sitä plus-osaa.IMG_5169 IMG_5163 IMG_5162 IMG_5143IMG_5142Épernayssa sijaitsee myös Gosset’n samppanjatalon omistama kortteli, minne saimme järjestettyä vierailun. Miellän Gosset’n samanhenkiseksi taloksi kuin edellisreissulla tutuksi tullut Charles Heidsieck, eli viinien laatu on ehdoton ykkösjuttu, minkä takia talo oli yksi kiinnostavimmista vierailukohteista noin etukäteen.

Luulin talon olemassaolon tällä lokaatiolla omaavan jonkin hienon satoja vuosia pitkiä historian, enkä olisi voinut olla enempää väärässä. Maapläntti ja sen alla sijaitsevat kellarit on ostettu vasta muutama hassu vuosi sitten Laurent-Perrier’ltä, joskin tontti ja kellarit olivat olleet markettisamppanjamerkki Château Malakoffin käytössä. Gosset’lle oli ollut tärkeää saada brändinsä arvoiset edustustilat, mutta kohtuullisen kokoisissa kellareissa myös valmistetaan ja kypsytetään osa talon viineistä, vanhan Aÿssa sijaitsevan pääkallopaikan ollessa yhtälailla edelleen talon käytössä.

IMG_5126IMG_5127IMG_5128IMG_5137IMG_5132IMG_5135

Saimme erittäin perinpohjaisen johdatuksen talon toimintaan ja filosofiaan. Viime vuonna Charles Heidsieckilla olimme nähneet vain suuren määrän kypsyviä pulloja, syystä että talon viininvalmistamo ei sijainnut samalla lokaatiolla kuin Reimsin edustustilat, joten oli mielenkiintoista päästä näkemään läheltä, millaisissa olosuhteissa ja minkälaisilla laitteilla viinit valmistuvat. Viinintekijä oli näin perjantai-iltapäivänä ikävä kyllä pistänyt jo pillit pussiin ja poistunut paikalta, muuten olisimme saaneet vieläkin syväluotaavamman presentaation.

Gosset on tunnettu taipumuksestaan blokata malolaktinen käyminen. Tämä päteekin muihin tuotteisiin, paitsi entry level -viiniin Brut Excellenceen, jonka tarkoitus on olla lempeämpi ja helpommin lähestyttävä, säilyttäen kuitenkin talon viinien gastronomisen tyylin. Mikään bilesamppanja sekään ei tosiaan mielestäni ole, mikä tietysti on vain hyvä asia.

Hauskana knoppina talon hankiessa tätä Épernayn tilusta olivat kellarit lähes tyhjillään, Château Malakoffin samppanjoiden virratessa samalla jatkuvalla syötöllä Ranskan marketteihin. Tämä meininki ei mene yksiin Gosset’n kanssa, sillä talon viinejä kypsytellään selkeästi minimiaikoja pidempään.

IMG_5136IMG_5138IMG_5140

IMG_5141

Kattavan kellari- ja tuotantoprosessiesittelyn jälkeen oli vihdoin aika siirtyä takaisin maanpinnalle maistelemaan. Valmiiksi tuttua Brut Excellencea sekä uutta Celebris Roséta lukuunottamatta pääsimme maistamaan talon tuotannon läpi.

Uutuutena Gosset on lanseerannut suhteellisen hiljattain blanc de blancsin, joka on talon tyylille ominaisesti runsas, voimakas ja erittäin ryhdikäs. Rustiikkista voimaa oli siinä määrin, että mieleeni tuli Chiquet’n BdB d’Aÿ, minkä mainitessani edustaja kertoikin viinin sisältävän Chardonnayta myös Côte des Blancsin ulkopuolelta. Tyypillistä raikasta merellisyyttä ja mausteisuutta on reippaasti tarjolla ja hyvällä hinnalla kyseessä on ehdottomasti testaamisen arvoinen viini tyylilajin faneille.

Talon tunnetuin tuote, Grande Réserve, oli hiukan vaisulla tuulella ja tuntui ehkä vähän yllätyksettömältä tässä muutoin erittäin karismaattisten samppanjoiden rivissä. Fokus ei ollut samaa tasoa kuin Celebris’llä tai BdB:llä, eikä makumaailma samalla tapaa erikoinen ja mielenkiintoinen kuin millesiméllä. Huono samppanja se ei silti missään nimessä ole – etenkään runsaampien ja paahteisempien viinien ystävälle – sattui vain kärsimään vielä laadukkaammista ja enemmän omaan makuuni istuvista verrokeista.

Grand Millésime 2004 sen sijaan ei jättänyt millään mahdollisella tapaa kylmäksi. Talo ei ikinä tuota tätä viiniä ja Celebris’tä samana vuosikertana, mutta mikään huonojen vuosien tusinaviini ei todellakaan ole kyseessä. En ole tutustunut 2004-vuosikertaan kovin kattavasti, mutta sanottakoon, että tämä viini kilpailee vahvasti viime vuoden eksoottisimman makuisen samppanjan tittelistä yhdessä Prévost’n Les Beguines’n kanssa. Runsaan täyteläinen ja syvä, itämaisen mausteinen sekä hyvin vivahteikkaan hedelmäinen. Varsinainen villi vuoristorata-ajelu samppanjaksi.

Seuraavaksi oli vuorossa talon lippulaivaviinin vastikään julkaistu uusi versio, eli Celebris 2002 Extra Brut. Sokerinlisäyksen jatkuva pienentäminen herättää närää joissain maistelijoissa, etenkin muutamissa hyvin arvostetuissa samppanjaexperteissä, mutta itse en voi valittaa tämän tai 1998:n perusteella. Ensimmäiset fiilikseni tästä viinistä olivat, että kylläpä tekee kunniaa vuosikerralleen olemalla kaikessa voimakkuudessaan aivan perhanan tiukka ja anteeksiantamaton paketti. Vaan kelataanpa eteenpäin 15 minuuttia ja lasissa on tapahtunut aivan täydellinen muodonmuutos. Kritisoitua hapettuneisuutta en onnistunut löytämään, mutta hillittyjen autolyysivivahteiden ja mineraalisuuden ohella viinillä on räjähtävän intensiivinen ja energinen hedelmä, joka kätkee allensa voimakkaan teräksisen rungon. Tekstuuri on kuin kirurgin muotoilema. Erittäin aristokraattinen samppanja, jota en tietenkään kieltäytyisi juomasta jo nyt, mutta kellari-ikäähän hieno viini kaipaa rutkasti.

Viimeisenä maistelimme Grand Rosén. Chardonnayn korkeahko osuus yhdessä malolaktisen käymisen skippaamiseen kanssa tekevät tästäkin viinin varsin ruokaisan ja ruokaa kaipaavan. Voimakas, tasapainoinen ja herkullinen viini niin ikään. En ole oikein ottanut rosé-samppanjoita omakseni vaaleiden tapaan, mutta tämän voisin hyvinkin kuvitella korkkaavani ruokapöydässämme. Ilmiselvä yhdistävä tekijä Gosset’n viineissä onkin juuri se, että niitä maistellessa alkaa välittömästi miettimään sopivia ruokaparituksia. Ideoita heräsi, mutta lisäksi edustaja lykkäsi käteen yhdessä eurooppalaisten huippukeittiömestareiden kanssa luodun opuksen, joka sisältää reseptejä talon viinien kanssa kokeiltavaksi. Itseäni asiasta muistutettuani pitääkin testata jotain resepteistä lähitulevaisuudessa joko Gosset’n tai sitten muiden tuottajien viinien kanssa.

Mielikuvani Gosset’sta saivat vahvistuksen vierailulla. Talon nimi on selkeä laadun tae, joskin portfolio kätkee sisäänsä varsin mielenkiintoisen valikoiman erilaisia viinejä. Isojen talojen kohdalla hinnoittelu on aina kynnyskysymys duunarille, mutta ainakin nämä viinit tarjoavat vastinetta rahalle, eivätkä vain ratsasta massiivisella markkinointikoneistolla ja mielikuvilla.  IMG_5150

Sille, joka halajaa tutustua tuntemattomien pientuottajien tuotteisiin, on C-Comme samppanjabaari/-kauppa oikea paikka. Pienen purtavan lisäksi lafka tarjoaa mahdollisuuden ostaa kuuden samppanjan ”maistelupaketin”, jonka pohjalta voi sitten ostaa todella huokeita pulloja lähtiessään mukaansa. Halpa on tietysti samppanjoista puhuttaessa monesti kovin suhteellinen termi, mutta täällä vähemmän kuin missään. Alle kahdellakympilla riittää valinnanvaraa todella paljon. Niin ja hipsut maistelupaketti-sanan ympärillä siksi, että kyllähän homma desin annoksilla dokaamiseksi menee, 14 sentin annoksista puhumattakaan.

IMG_5149IMG_5148

Ties kuinka mones juustolautanen reissulla oli taas juuri sitä, mitä lääkäri määräsi. On käytännössä katsoen mahdotonta, että voisin ikinä saada tarpeekseni kombinaatiosta Champagnen juustot ja viinit. Tilaamamme kuuden samppanjan setti sisälsi melko vähäisesti yllättäen kuuden eri tyylin samppanjat täysin tuntemattomilta tuottajilta. Nimettömien tuottajien viinit voivat olla melko hit’n’miss-meininkiä, mutta ei näistä yksikään huono viini ollut, joskaan suurieleisempiin fistpumpeihin ei tarvinnut ryhtyä. Suosikkini oli 100 % Grand Cru Pinot Noir, jonka tuottajaa tai kylää en kuollaksenikaan muista. Saattaa olla, että nieltyäni Gosset’lla joitain tippoja ja jakaessamme kuuden lasin settiä alkoi elimistössäni tapahtua päihtymistä muistuttavia kemiallisia reaktioita.

IMG_5144

C-Commen jälkeen oli luvassa pientä dallailua ympäri kaupunkia. Illan tullen suunnistimme kaupungin epätyypillisimpään rakennukseen syömään. Les Berceaux on maineikas paikallinen ravintola, mutta pitääksemme jonkinlaista kuria budjetista päädyimme saman puodin bistropuolelle.

IMG_5153IMG_5152

Bistrot le 7:lla on maine ravintolana, joka keskittyy tarjoamaan laadukasta, mutta hienostelematonta ruokaa. Kuvaus ei tosiaan liioittele. Ei sillä, överisti yksinkertainen ruoka oli kyllä maistuvaa, mutta ehkä tässä nyt yritetään vähän liikaa olla yrittämättä liikaa. Laseittain myytävät viinit tarjoavat briljanttia vastinetta rahalle: 15 senttilitran lasilliseni erittäin tyylipuhdasta Chablis 1er Cru Fourchaumea kustansi hurjat 8 euroa, mikä on jo fistpumpin arvoista. Täysin mutkattoman, hyvältä maistuvan ruuan, hyvin viinien ja halvan hintatason lisäksi Bistrot le 7 on aivan mahdottoman chilli ravintola. Tarjoilijat käyttäytyvät hyvin rennosti ja hyvästä ruuasta ja juomasta nauttivan näköinen keittiömestari toimii salia kiertävänä ylävitosten heittäjänä. Aika symppis mesta loppupeleissä, varmasti löytyy huonompiakin paikkoja kaupungista.

2 thoughts on “Road Trip 2013 – Épernay osa 1

  1. C-Comme oli kyllä aivan huikea spotti! Me oltiin illallistaa siinä vieressä ja päädyttiin sinne vielä juurikin noille kuudelle mukilliselle ja pienelle huikopalalle. Seuraavan päivän kuskia alkoi väsyttää ja painui nukkumaan, mutta jäätiin vielä toisen kaverin kanssa maiskuttelemaan, kunnes huomattiin että alakerrasta voi ostaa pulloja. Oltiin sovittu jo aikaisemmin, ettei enää puteleita osteta, koska auto oli niin tupaten täynnä siinä vaiheessa. Alakerrasta tarttui kuitenkin mukaan 6 puolikasta roseta, jotka yöllä piilotettiin auton uumeniin, eikä kuski saanut tietää asiasta vasta kuin lautalle takaisin😀 Aivan tautisen hyvä mesta!

    • Hah toi pullojen haaliminen tiedostaen, että niitä on jo valmiiks aivan liikaa, on kyllä tuttu ilmiö🙂 Seuraana päivänä kun dallailtiin ihan tossa C-Commen lähistöllä kohti Salvatorin kauppaa ajoi ohi suomalaisilla rekkareilla varustettu bemari, joka oli ladattu aivan lattiasta kattoon täyteen vinkkulaatikoita😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s